Omarskan keskitysleiri

Omarska (Omarskoje) oli Bosnian serbien turvallisuuspoliisin ylläpitämä keskitysleiri Bosnian sodan aikana vuonna 1992. Leiri sijaitsi pohjoisessa Bosnia-Hertsegovinassa Prijedorin kaupungin lähellä. Siellä pidettiin noin 5000–7000 kroaatti- ja muslimivankia epäinhimillisissä oloissa. Vaikka olikin virallisesti vain pidätyskeskus, Omarskan leiri oli kuolemanleiri, ja leirin vartijat mm. hakkasivat ja tappoivat vankejaan. Leirissä lienee kuollut noin 500–900 ihmistä, jotkut lähteet väittävät, että tuhansia. Omarskan keskitysleiri oli yksi useista Bosnia-Hertsegovinassa sijaitsevista leireistä. Esimerkiksi Manjacan leiriä ylläpiti liittoarmeija, ja sitä pidettiin inhimillisempänä. Serbien virallinen tiedotus syytti muslimeja keskitysleirien perustamisesta. Serbit pystyttivät erilaisia keskitys- ja vankileirejä myös Kroatiaan ja Serbiaan. Myös kroaatit ja muslimit pitivät keskitysleirejä.

Leiriä käsittelevä muistotilaisuus vuonna 2006.

Omarskan kuolemanleiri

Serbit kaappasivat Prijedorin kaupungin hallinnon valvontaansa huhtikuun lopussa 1992 heidän poliitikkojensa, poliisinsa ja sotilaidensa voimin. Noin 23. toukokuuta serbit alkoivat tulittaa bosniakkien ja kroaattien asuinalueita, joiden asukkaat pakenivat pian kodeistaan. Serbien väkivaltaviranomaiset kokosivat antautuneet pakolaiset Omarskan vanhaan kaivokseen. Näin Omarskan leiri alkoi toimia noin 25. toukokuuta 1992.

Serbit kokosivat mm muslimien ja kroaattien johtohenkilöitä ja aseikäisiä miehiä Omaraskan leiriin. Virallisesti turvallisuuspoliisin ylläpitämä leiri oli pidätyskeskus, jossa oli määrä tutkia, onko vanki osallistunut serbien vastaiseen puolisotilaalliseen toimintaan.

Omarskan vankileiri oli vanhassa rautakaivoksessa ja malminkäsittelyalueella. Ihmisiä näännytettiin leirillä nälkään, heitä hakattiin ja kidutettiin muilla tavoin. 4.–5. elokuuta 1992 maailmalle levisivät ITN-televisioyhtiön kuvat nälkiintyneistä piikkilanka-aidan sisällä olevista keskitysleirivangeista, jotka toivat mieleen kuvat juutalaista keskitysleirivangeista toisessa maailmansodassa.

Eräs Omarskan vankien säilytyspaikka oli valtava malminlastausvaunu, jossa oli neljä päällekkäistä häkkiä, joiden keskellä vangit joutuivat olemaan ilman riittävää ruokaa, vettä ja vessaa, joten ulosteet valuivat kaltereiden välistä. Vankeja pidettiin myös avolouhoksessa, hallintorakennuksessa ja malminerotuslaitoksessa.

Omarskaan vangittiin muun muassa Prijedorin kaupungin poliittinen ja kulttuurieliitti.

Vartijat tappoivat joka päivä 10–15 vankia leirin ulkopuolella ja lisäksi muutamia kuoli hakkaamisen seurauksena.

Serbivartijat tappoivat vankeja kostoksi siitä, että sodassa muslimeja ja kroaatteja vastaan tapettiin serbisotilaita.

Tuomiot

Vuonna 2006 YK:n turvallisuusneuvoston Jugoslavia-tuomioistuin siirsi leirin johtajan Željko Meakićin ja leirillä vartijana toimineen Momčilo Grubanin Haagista tuomittaviksi Bosnia-Hertsegovinassa. Heitä syytettiin vankien epäinhimillisestä kohtelusta, murhista, lyömisestä, seksuaalisesta ahdistelusta, nöyryyttämisestä ja psykologisesta pahoinpitelystä. Meakić tuomittiin 30. toukokuuta 2008 21 vuodeksi vankeuteen rikoksista ihmisyyttä vastaan (murha, epäinhimilliset teot sekä poliittisista, rodullisista tai uskonnollisista syistä johtuva vaino) ja sotarikoksista (murha ja julma kohtelu).

Muita Bosnian sodan keskitysleirejä

• Keraterm, toinen epäiltyjen puolisotilaallisten joukkojen jäsenten kuulusteluleiri
• Trnopolje, siviilileiri
• Manjača, sotavankileiri

Katso myös

• Bosnian sota
• Bosnian kansanmurha
• Etninen puhdistus

Kirjallisuutta

• Marita Vihervuori: Tervetuloa helvettiin: välähdyksiä Jugoslavian perintösodasta, Otava 1999, ISBN 951-116-390-6
• Roy Gutman: Kansanmurhan todistaja - raportti etnisistä puhdistuksista Bosniassa, Like 1993, ISBN 951-578-160-4
• Eivät tekisi pahaa kärpäsellekään - sotarikolliset tuomiolla, Slavenka Draculic, Like 2005, ISBN 952-471-612-7
• Marijan hiljainen sota, Terttu Lensu, WSOY 2000