Avaa päävalikko

Olli (Otto) Isidor Palander, käytti nimeä Olli Suolahti (28. lokakuuta 1885 Pori4. marraskuuta 1952 Vammala) oli suomalainen kantelemestari, trubaduuri ja kirjailija.

Elämä ja uraMuokkaa

Olli Suolahden vanhemmat olivat kirjakauppias, lehdenkustantaja Karl Otto Palander ja Katharina Johanna Nyroos. Perheessä oli seitsemän lasta joista Olli oli nuorin. Vuonna 1889 Karl Palander muutti vaimonsa kuoltua ensin Ruovedelle ja sieltä Helsinkiin. Hän teki konkurssin 1893 ja muutti sitten lastensa kanssa Lempäälään. Olli kävi 1895–1901 Savonlinnan lyseota asuen veljensä luona. Ollessaan vuonna 1900 hiihtoretkellä Saarijärvellä hän löysi Seppälän torpasta rikkinäisen kanteleen jonka hän korjasi ja alkoi sitten opiskella omin päin kanteleensoittoa.[1]

Olli Suolahti lopetti koulun 16-vuotiaana vuonna 1901 ja päätti ryhtyä esiintyväksi kanteletaiteilijaksi. Hän piti ensimmäiset konserttinsa 1900-luvun alussa ja jo 1903 hän lähti vuoden pituiselle konserttimatkalle Amerikkaan. Hän piti useita konsertteja Suomessa ja Ruotsissa esittäen niissä perinteisten kansanlaulujen lisäksi myös omia sävellyksiään (Tuku tuku lampaitani, Kalalokin laulu, Kosintaretki, Morsiamen polkka. Lammaspaimen). Suolahtea alettiin jo pitää Pasi Jääskeläisen veroisena esiintyjänä ja hän teki ensimmäiset levytyksensä 1905–1906. Hän opiskeli myös musiikin teoriaa Helsingin kirkkomusiikkiopistossa ja sai päästötodistuksen sieltä 1910.[1]

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen kantelemestarin titteliä käyttänyt Suolahti esiintyi ensin Skandinavian maissa ja laajensi sitten kiertueitaan Keski-Eurooppaan ja Välimeren maihin. Oman ilmoituksensa mukaan hän esiintyi muun muassa Espanjan kuningasparille ja Abessinian keisarille. Suolahti teki kaikkiaan yli 80 levytystä vuosina 1905–1952 ja hän esiintyi 1930-luvulla myös radiossa.[1]

Suolahti piti 45-vuotisjuhlakonserttinsa Turussa 1946, ja hän julkaisi samoihin aikoihin myös muistelmateoksen Trubaduurina kaukomailla. Suolahti kuoli sydänkohtaukseen 67-vuotiaana Vammalassa kesken konserttikiertueen.[1]. Vain tunteja ennen kuolemaansa hän vieraili Tyrvään Sanomien toimituksessa ja luovutti lehdelle kirjoittamiaan runoja. Suolahden kuoleman jälkeen lehti julkaisi yhden runoista, jonka tekstissä Suolahti näytti ennustavan lähestyvän kuolemansa ja mahdollisesti viittaavan kielteisiin asenteisiin homoseksuaalisuutta kohtaan.[2]

Suolahti oli hetken naimisissa, mutta erosi vaimostaan ilmeisesti 1930-luvulla.[2] Hänellä oli kasvattipoika[1]

Tuomio homoseksuaalisuudestaMuokkaa

Vuonna 2015 julkaistussa kirjassa Messukylän veriteko ja muita rikostarinoita Suomesta paljastui, että Suolahti oli yksi harvoista suomalaisista, jotka tuomittiin sotienvälisenä aikana homoseksuaalisten tekojen harjoittamisesta. Syyskuussa 1932 Suolahti pidätettiin tamperelaisessa matkustajakodissa haureuden harjoittamisesta samaa sukupuolta olevan kanssa. Homoseksuaaliset teot oli tuolloin kriminalisoitu rikoslaissa. Suolahti tuomittiin Tampereen raastuvanoikeudessa ehdolliseen vankeuteen, mutta tuomio ei tullut julkisuuteen ennen vuotta 2015.[2]

TeoksiaMuokkaa

  • Käytännöllinen opas kanteleen-soittajille. A. Apostol, Helsinki 1909
  • Kappaleita kanteleelle (lauluja, marsseja ja tanssia). A. Apostol, Helsinki
  • Don Ossians baskiska resa : en historia från spanska Biskayakusten ; illustr. av den baskiske konstnären José Bicandi. Schildt, Helsingfors 1924
  • Biskajan kalastajat : kertomus Pohjois-Espanjan baskilaisilta rannikoilta. WSOY 1925
  • Trubaduurina kaukomailla. Karisto 1946

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Anna-Liisa Tenhunen 1.9.2005 : Olli Suolahti, kiertävä kantelemestari (Kantele.net)
  2. a b c Rimpiläinen, Tuomas: Messukylän veriteko ja muita rikostarinoita Suomesta. Helsinki: Gummerus 2015.

Aiheesta muuallaMuokkaa