Oleanterikasvit

Oleanterikasvit (Apocynaceae) on heimo Gentianales-lahkossa. Heimoon kuuluu noin 415 sukua ja 4555 lajia, jotka esiintyvät enimmäkseen trooppisella ja subtrooppisella vyöhykkeellä.[1][2]

Oleanterikasvit
Oleanteri (Nerium oleander)
Oleanteri (Nerium oleander)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophytina
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset Eudicots
Lahko: Gentianales
Heimo: Oleanterikasvit Apocynaceae
Juss.
Synonyymit
  • Asclepiadaceae Borkh., nom. cons.
  • Carissaceae Bertolini
  • Cerberaceae Martynov
  • Cynanchaceae G.Meyer
  • Ophioxylaceae Martius
  • Pacouriaceae Martynov
  • Periplocaceae Schlechter, nom. cons.
  • Plumeriaceae Horaninow
  • Stapeliaceae Horaninow
  • Vincaceae Vest
  • Willughbieaceae J.Agardh
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Oleanterikasvit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Oleanterikasvit Commonsissa

Kalliokäärmeenpistonyrtti (Vincetoxicum hirundinaria)

Entinen käärmeenpistonyrttikasvien heimo (Asclepiadaceae) luetaan nykyisin oleanterikasvien alaheimoksi Asclepiadoideae. Vain harvoja oleanterikasveja esiintyy luonnonvaraisena Euroopan pohjoisosissa. Suomessa tavatut suvut ovat käärmeenpistonyrtit (Vincetoxicum) alkuperäisenä sekä talviot (Vinca) ja silkkiyrtit (Asclepias) puutarhakarkulaisina tai tulokaslajeina.[3]

TuntomerkitMuokkaa

Oleanterikasveit ovat puita, pensaita, liaaneja ja harvemmin ruohovartisia kasveja; liaanit kiipeilevät kiertymällä tuen ympärille. Aineenvaihdunta tuottaa eräitä alkaloideja ja iridoideja eli välkehtiviä yhdisteitä; eräät lajit ovat tanniinipitoisia. Kasvit ovat maitiaisnesteellisiä, neste on valkoista. Lehdet ovat usein vastakkaisia ja harvoin korvakkeellisia. Kukinto on lehtihankainen, mutta saattaa vaikuttaa toisenlaiselta, sillä kukinto kehittyy hyvin surkastuneiden lehtien hankoihin, jotka sijaitsevat lyhyen nivelvälin päässä yhteyttävästä lehtiparista. Kukinto voi sijaita myös lehtihangan sivulla (alaheimo Asclepiadoideae). Verhiön sisäpinnan tyvellä on rauhasia. Teriö on kiertyvä eli kontortti ja yhdislehtinen; heteet kiinnittyvät teriötorveen. Toisinaan teriöön liittyy myös lisäteriö (corona). Heteiden palhot ovat lyhyitä ja ponnet yhtyviä. Niistä kariseva siitepöly jää kukassa olevaan muodostumaan pölyttäjien ulottuville vaahtomaisena massana. Mesiäinen muodostuu erillisistä liuskoista sikiäimen ulkopinnalla tai mesiäinen puuttuu. Sikiäin on erilehtinen eli apokarppinen, ja emejä voi olla joskus jopa kahdeksan, tavallisimmin vain kaksi. Vartalot ovat pidentyneitä ja kärjestään yhtyneitä ja turvonneita sekä hetiöön tarttuvia. Emeistä kehittyy tuppiloita. Siemenet ovat tavallisesti litteitä, harvoin pyöreitä; usein niissä on karvatupsut molemmissa päissä.[4]

LuokitteluMuokkaa

Oleanterikasvien suuri heimo jaetaan neljäksi alaheimoksi, joista kaksi ensimmäistä ovat parafyleettisiä.[4]

  • Alaheimo Rauvolfioideae Kostel.
    • Tribus Aspidospermeae Miers, mm. Haplophyton.
    • Tribus Alstonieae G.Don
    • Tribus Vinceae D.Don. Yhdeksän sukua, mm. käärmepuut (Rauvolfia, 110 lajia).
    • Tribus Willughbeieae A.DC. 18 sukua, 130 lajia, mm. kumiot (Landolphia, 60 lajia).
    • Tribus Tabernaemontaneae G.Don. 15 sukua, 150 lajia, mm. palliot (Tabernaemontana, 100–120 lajia).
    • Tribus Melodineae G.Don. Viisi sukua, mm. Melodinus (75 lajia).
    • Tribus Hunterieae Miers. Neljä sukua.
    • Tribus Amsonieae M.E.Endress. Kaksi sukua.
    • Tribus Alyxieae G.Don. Seitsemän sukua, mm. Alyxia (120 lajia) ja Condylocarpon.
    • Tribus Plumerieae E.Meyer. Kymmenen sukua, mm. temppelipuut (Plumeria).
    • Tribus Carisseae Dumort. Kaksi sukua, 12 lajia, mm. luumikit (Carissa).
    • Tribus Wrightieae G.Don. Kolme sukua, 29 lajia, mm. Wrightia (23 lajia).
    • Tribus Nerieae Baill. Kuusi sukua, 47 lajia, mm. strofantit (Strophanthus, 38 lajia).
    • Tribus Malouetieae Müll.Arg. 13 sukua.
  • Alaheimo Periplocoideae Endl. 31 sukua, 180 lajia.
    • Tribus Echiteae Bartl. 19 sukua, mm. Parsonsia (120 lajia) ja Prestonia (65 lajia).
    • Tribus Mesechiteae Miers. Viisi sukua, mm. maljaköynnökset (Mandevilla, 115 lajia) ja Forsteronia (50 lajia).
    • Tribus Odontadenieae Miers. Seitsemän sukua.
    • Tribus Rhabdadenieae M.E.Endress. Yksi suku, jossa neljä lajia.
    • Tribus Apocyneae Rchb. 24 sukua.
    • Tribus Baisseeae M.E.Endress. Neljä sukua, 32 lajia, mm. Baissea (20 lajia).
  • Alaheimo Secamonoideae Endl. Kahdeksan sukua, 170 lajia, mm. nokkaheteet (Secamone, 100 lajia).
  • Alaheimo Asclepiadoideae Burnett. 214 sukua, 2365 lajia.

SukujaMuokkaa

Seuraavilla oleanterikasvisuvuilla on suomenkielinen nimi:[5][6][3]

Muita sukuja:

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Apocynaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 3.6.2013.
  2. http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/maps/Apocynaceae.gif
  3. a b Suomen Lajitietokeskus: Oleanterikasvit – Apocynaceae Viitattu 24.11.2020.
  4. a b Stevens 2001–, viittaus 14.1.2015.
  5. Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Apocynaceae
  6. Ella Räty: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliitto, 2012. ISBN 978–951–8942–92-7.