Ole Gunnar Solskjær

norjalainen jalkapalloilija

Ole Gunnar Solskjær (s. 26. helmikuuta 1973 Kristiansund, Møren ja Romsdalin lääni, Norja) on norjalainen jalkapallovalmentaja ja entinen hyökkääjä, joka toimi Englannin Valioliigassa pelaavan Manchester Unitedin päävalmentajana vuoteen 2021 asti.

Ole Gunnar Solskjær

Ole Gunnar Solskjær vuonna 2011.
Henkilötiedot
Koko nimi Ole Gunnar Solskjær
Syntymäaika 26. helmikuuta 1973 (ikä 51)
Syntymäpaikka Kristiansund, Norja
Pelipaikka hyökkääjä
Pituus 178 senttimetriä
Junioriseurat
1989–1990 Clausenengen
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1990–1994 Clausenengen 109 (115)
1995–1996 Molde 38 (31)
1996–2007 Manchester United 235 (91)
Yhteensä 382 (237)
Maajoukkue
1995–2007 Norja 67 (23)
Valmennusura
2008–2011 Manchester United II
2011–2014 Molde
2014 Cardiff City
2015–2018 Molde
2018–2021 Manchester United

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Ura pelaajana muokkaa

Solskjær edusti valtaosan urastaan Englannin Valioliigan Manchester Unitedia. Hän teki kuuluisan 2–1-voittomaalin Mestarien liigan loppuottelussa Bayern Müncheniä vastaan kauden 1998–1999 päätteeksi, sinetöiden Unitedin ”triplan” (jo aikaisemmin seura oli voittanut Valioliigan ja FA Cupin).[1] Solskjær edusti Manchester Unitedia vuodesta 1996 lähtien, ja hänen aikaisempia seurojaan olivat norjalaiset Clausenengen ja Molde. Hänestä on käytetty myös lempinimeä ”Molden enkeli”.

Norjan maajoukkueessa Solskjær pelasi 67 ottelua ja teki niissä 23 maalia.[2][3]

Solskjæria pitkään vaivanneet polvivaivat pakottivat norjalaisen lopettamaan uransa elokuussa 2007.[4]

Saavutukset muokkaa

Ura valmentajana muokkaa

Solskjær aloitti valmennusuransa Manchester Unitedin II-joukkueen valmentajana toukokuussa 2008. Norjalainen johdatti ManUn reservimiehet Lancashire Senior Cupin mestareiksi kaudella 2008/09.[5] Norjan maajoukkueen päävalmentajan Åge Hareiden erottua joulukuussa 2008 Solskjærin nimi nousi esille mahdollisena seuraajaehdokkaana, mutta hän kieltäytyi tehtävästä.[6]

Marraskuussa 2010 Solskjær teki sopimuksen entisen seuransa Molden kanssa. Hän siirtyy seuran päävalmentajaksi tammikuussa 2011 toimien siihen saakka ManU:n reservijoukkueen päävalmentajana.[7] Debyyttikausi Molden peräsimessä oli suurmenestys ja Solskjaær johdatti seuran historian ensimmäiseen Norjan mestaruuteen, joka varmistui kaksi kierrosta ennen sarjan päätöstä.[8] Hänet palkittiin vuoden 2011 Norjan parhaana valmentajana.[9] Toukokuussa 2012 spekuloitiin Solskjærin siirtymisellä Englannin Valioliigaan Aston Villan päävalmentajaksi. Molden seurajohto ilmoitti, ettei se pidä norjalaisvalmentajan ja Aston Villan johdon käymiä epävirallisia keskusteluita siirtymisestä toivottavana.[10] Lopulta Solskjær ilmoitti, ettei voi perhesyiden vuoksi siirtyä valmentamaan Englantiin.[11] Solskjær jatkoi siirtospekulaatioista huolimatta loistavaa työtä Molden peräsimessä ja luotsasi seuran toiseen perättäiseen Norjan mestaruuteen kaudella 2012.[12] Hänet valittiin kauden jälkeen toistamiseen Norjan vuoden valmentajaksi.[13]

Kaudella 2013 mestarijoukkue hyytyi jo alkukaudesta kauas mestaruustaistelusta. Solskjær nosti keväällä jopa putoamiskamppailussa riutuneen seuran kuitenkin lopulta liigassa kuudenneksi. Pokaalitta Solskjær ei kuitenkaan jäänyt, sillä hän johdatti Molden Norjan cupin finaalissa 4–2 voittoon Rosenborgista.[14]

Solskjær solmi sopimuksen Englannin Valioliigassa pelaavan Cardiffin kanssa 2. tammikuuta 2014.[15] Solskjær ei onnistunut tavoitteessaan nostaa Cardiffia pois putoajan paikalta, vaan seuran kohtaloksi koitui putoaminen takaisin Mestaruussarjaan. Huono kauden alku alemmalla sarjatasolla tiesi lopulta norjalaisvalmentajalle potkuja syyskuun puolivälissä 2014.[16]

Lokakuun lopulla 2015 Solskjær palasi Molden päävalmentajaksi.[17] Mestaruusvalmentajan johdolla Molde eteni sensaatiomaisesti Eurooppa-liigan lohkovaiheesta pudotuspeleihin. Jatkopaikka varmistui jo kaksi kierrosta ennen lohkovaiheen päättymistä.[18]

Joulukuussa 2018 Solskjær nimettiin entisen seuransa Manchester Unitedin väliaikaiseksi päävalmentajaksi José Mourinhon potkujen myötä. Hänen oli tarkoitus valmentaa seuraa kauden 2018–2019 loppuun,[19] mutta maaliskuussa 2019 hänet pestattiin rooliin vakituisesti kolmen vuoden sopimuksella.[20]

Saavutukset valmentajana muokkaa

  • Norjan mestaruus (2): 2011, 2012
  • Norjan cup: 2013
  • Norjan vuoden valmentaja (2): 2011, 2012
  • Lancashire Senior Cup: 2009

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa


Edeltäjä:
Jostein Grindhaug
Norjan vuoden valmentaja
2011, 2012
Seuraaja:
Ronny Deila
Edeltäjä:
Uwe Rösler
Erling Moe
Molden päävalmentajana
2011–2013
10/2015–12/2018
Seuraaja:
Geir Bakke
Edeltäjä:
Malky Mackay
Cardiff Cityn päävalmentajana
1–9/2014
Seuraaja:
Russell Slade
Edeltäjä:
José Mourinho
Manchester Unitedin päävalmentajana
12/2018–11/2021
Seuraaja:
Ralf Rangnick