Odin (nimi)
Odin on pohjoismainen miehen etunimi. Se on kansallisromanttisella aikakaudella käyttöön otettu etunimi, joka on omaksuttu skandinaavisesta mytologiasta. Ylijumala Odin oli skandinaavisten kansojen palvoma Valhallan hallitsija, runoilijoiden ja sotureiden suojelija sekä sodan, kuoleman, myrskyn ja viisauden jumala. Nimen pohjana saattaa olla muinaisskandinaavinen adjektiivi óðr, jonka merkitys on ’raivoisa’.[1][2][3][4]
| Odin | |
|---|---|
| Nimipäivä | |
| – suomenkielinen | – |
| – ruotsinkielinen | 4. huhtikuuta |
| – ortodoksinen | – |
| Muunnelmia | – |
| Vastineita eri kielissä | Oden [1] |
| Nimen alkuperä | pohjoismaisesta jumalaistarustosta lainattu nimi |
Digi- ja väestötietoviraston mukaan Odin on vuoden 2019 loppuun mennessä ollut Suomessa virallisena nimenä 215 henkilöllä. Etunimitilaston tietojen perusteella Odin-nimisiä lapsia on syntynyt eniten 2010-luvulla.[5]
Odinin nimipäivä on suomenruotsalaisessa kalenterissa 4. huhtikuuta. Suomalaisessa kalenterissa on samana päivänä muinaissuomalaisen ukkosjumalan nimi Ukko.[6][7]
Tunnettuja Odineja muokkaa
- Odin Finell (1896–1960), suomalainen poliisi ja helluntailainen lähetystyöntekijä
- Odin Koskinen (1904–1985), suomalainen keilaaja
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Odin isof.se. Päivitetty 20.4.2014. Institutet för språk och folkminnen. Viitattu 23.12.2020. (ruotsiksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Vilkuna, Kustaa: Etunimet, s. 170. Viides painos. Toim. Pirjo Mikkonen. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-18892-6.
- ↑ Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja, s. 426. Kolmas tarkistettu painos. Toim. Raisa Vuohelainen. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29400-4.
- ↑ Mytologian sanakirja, s. 177. Toim. Juha Honkala. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24578-X.
- ↑ Nimipalvelu: Etunimitilasto (hakusana ”Odin”) 21.12.2020. Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 23.12.2020.
- ↑ Nimipäivähaku (päivämäärähaku ”0404”) Yliopiston almanakkatoimisto. Viitattu 23.12.2020.
- ↑ Mytologian sanakirja, s. 225.