Obojan
Obojan (ven. Обоя́нь) on kaupunki ja piirikeskus Kurskin alueella Venäjällä. Kaupunki sijaitsee 60 kilometriä aluekeskus Kursk etelään, Keski-Venäjän ylängön eteläosassa, Dneprin vesistön Pseljoen oikealla rannalla. Kaupunki on Obojanin piirin hallintokeskus.[1][2][3][4][5][6] Kaupungissa asui 13 565 ja koko maaseutuvaltaisessa piirissä 31 042 ihmistä (vuonna 2010).[7]
| Obojan Обоянь |
|
|---|---|
 lippu |
_(1780).png) vaakuna |
.svg) Kurskin alueen sijainti, alla kaupungin sijainti alueella |
|
  Obojan |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Subjekti | Kurskin alue |
| Piiri | Obojanin piiri |
| Perustettu | 1639 |
| Kaupungiksi | 1779 |
| Väkiluku (2010) | 13 565 |
| Aikavyöhyke | UTC+3 (MSK) |
Venäläisen historiankirjoituksen mukaan Obojan perustettiin 1639 linnoitukseksi silloisen Moskovan Venäjän etelärajoille. Kiovan kuvernementin osaksi paikkakunta tuli 1708. Kihlakuntakaupungiksi Obojan tuli vuonna 1779 Kurskin käskynhaltijakunnan, myöhemmän Kurskin kuvernementin paikallishallinnollisena osana.[2]
Kaupunkiin johtaa pistorata (31 km) Kurskin ja Belgorodin väliseltä rataosuudelta. Moskovasta Ukrainan Krimin Simferopoliin johtava Obojanin kautta.[1][8][5][6]
Kulttuuriperinnönsä puolesta suojeltuihin kirkkoihin lukeutuvat Smolenskin Jumaläidin ikonin kirkko (1790), Aleksanteri Nevskin kirkko ja Pyhän kolminaisuuden kirkko.[9][10][11]
-
Linja-autoasema. -
Rautatieasema. -
Kulttuuritalo. -
Smolenskin Jumaläidin ikonin kirkko (1790). -
Aleksanteri Nevskin kirkko. -
Pyhän kolminaisuuden kirkko.
.JPG)
.jpg)
_2012.jpg)
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Obojan (Обоянь) (teoksen verkkoversio) Goroda Rossii / Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija. 1994. Viitattu 13.12.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b Obojan Slovar "Geografija Rossii". 1998. Viitattu 13.12.2022. (venäjäksi)
- ↑ Obojan Geografitšeskaja entsiklopedija: Slovar sovremennyh geografitšeskih nazvanyi. 2001 / 2016. Viitattu 12.12.2022. (venäjäksi)
- ↑ Obojan Bolšaja sovetskaja entsiklopedija. 1969-1978. Moskova: Sovetskaja Entsiklopedija. Viitattu 13.12.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b Je. L. Makarevitš (redaktor): Atlas avtomobilnyh dorog. Zapadnaja Jevropa. Strany Baltii, Rossija, Belarus, Ukraina, Moldova 1:700 000. s. 265. Minsk, Valko-Venäjä: Izdatelstvo Jansejan, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)
- ↑ a b Atlas avtomobilnyh dorog. Rossija, sopredelnyje gosudarstva, Zapadnaja Jevropa, Azija, s. 101. PKO Kartografija, 2014. ISBN 978-985-549-711-1. (venäjäksi)
- ↑ Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11, pdf tai Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: Statistika Rossii. Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 13.12.2022. (venäjäksi)
- ↑ N. P. Larutina (redaktor atlasa): Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva (Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartasto) 1:750 000...1:35 000 000. s. 15, 34. Omsk, Venäjä (ул. Таубе Но 21, 644099 Омск): ФГУП "Омская картографическая фабрика", 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)
- ↑ Obojan. Tserkov Smolenskoi ikony Božijei Materi. Smolenskaja tserkov sobory.ru. Viitattu 13.12.2022. (venäjäksi)
- ↑ Obojan. Sobor Aleksandra Nevskogo sobory.ru. Viitattu 13.12.2022. (venäjäksi)
- ↑ Obojan. Tserkov Troitsy Živonatšalnoi sobory.ru. Viitattu 13.12.2022. (venäjäksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Obojan Wikimedia Commonsissa
