Obockin alue
Obockin alue (ransk. région d’Obock) on hallintoalue Djiboutin koillisosassa. Sen hallinnollinen keskus on Obockin kaupunki. Alueen pinta-ala on 5 700 neliökilometriä ja väkiluku 37 900 henkeä (vuonna 2009, väestölaskenta).[1]
| Obockin alue région d’Obock |
|
|---|---|
 |
|
 Obockin alue Djiboutin kartalla. |
|
| Hallinto | |
| – hallinnollinen keskus | Obock |
| Pinta-ala | 5 700 km² |
| Väkiluku (2009) | 37 900 |
Maantiede muokkaa
Obockin alue käsittää 25 prosenttia Djiboutin pinta-alasta. Se rajoittuu lännessä Tadjourahin alueeseen, pohjoisessa Eritreaan, idässä Adeninlahteen ja etelässä Tadjouranlahteen. Maisemaa leimaavat sisäosan Mablavuoret ja rannikon alanko. Hiekkarantoja ympäröivät koralliriutat.[1]
Hallinnollinen jako ja asutus muokkaa
Alue jakautuu Obockin prefektuuriin sekä Alayloun ja Khor Angarin aliprefektuureihin. Prefekti ja aliprefektit ovat valtiovallan edustajia. Alueella on vaaleilla valittava itsehallintoelin.[1]
Obockin alueella asuu 4,6 prosenttia Djiboutin väestöstä[2]. Asutus on keskittynyt Obockiin ja sen lähiympäristöön. Muita asutuskeskuksia ovat Alaylou, Khor Angar, Médého ja Wadi.[1] Nomadiväestön osuus on 43,2 ja kaupunkiväestön 30,9 prosenttia[2]. Markazin pakolaisleirillä on 5 400 Jemenistä tullutta pakolaista. Obockissa on siirtolaisia myös Etiopiasta, Eritreasta ja Somaliasta.[1]
Liikenne, talous ja palvelut muokkaa
Obockiin johtaa päällystetty maantie Tadjourahista ja Djiboutin kaupungista (240 kilometriä). Sisämaan liikenneyhteydet ovat heikot. Obockiin on Djiboutista lauttayhteys (70 kilometriä).[1]
Paikallisia elinkeinoja ovat kalastus, karjanhoito ja maanviljely. Lisäksi harjoitetaan pienimuotoista kaupankäyntiä.[1]
Alueella toimii 15 alakoulua, yläkoulu, lyseo ja tekninen lyseo. Terveyspalveluihin kuuluvat Obockin sairaala ja kuusi terveysasemaa. Kaupungissa on vesijohtoverkko, mutta maaseutu kärsii juomaveden puutteesta. Obockissa on myös sähkölaitos.[1]
Matkailu ja nähtävyydet muokkaa
Alueen nähtävyyksiä ovat Bab al-Mandabin salmessa sijaitsevat tuliperäiset Sawabi- eli ”Seitsemän veljeksen saaret”, Godoriyan, Khor Angarin ja Ras Siaynin mangrovemetsät, rannikon hiekkarannat ja sisämaan maisemat. Matkailupalveluja on vähän.[1]