Avaa päävalikko

OK Computer
Radiohead
Studioalbumin OK Computer kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Nauhoitettu  heinäkuu 1996
(Canned Applausessa,
Didcotissa, Oxfordshiressa)

syyskuu 1996-
maaliskuu 1997
(St. Catherine's Courtissa, Bathissa, Somersetissa)
 Julkaistu 16. kesäkuuta 1997
 Tuottaja(t) Nigel Godrich, Radiohead
 Tyylilaji Alternative rock
Konkreettinen musiikki
Taiderock
 Kesto 53.27
 Levy-yhtiö Parlophone
Muut kannet
Radiohead - Ok Computer-back.jpg
Albumin takakansi.
Radioheadin muut julkaisut
The Bends
1995
OK Computer
1997
Kid A
2000

OK Computer on englantilaisen Radiohead-yhtyeen vuonna 1997 julkaisema albumi. Albumia on vuoteen 2007 mennessä myyty Britanniassa kolminkertaiseen platinalevyyn ja Yhdysvalloissa kaksinkertaiseen platinalevyyn oikeuttava määrä.[1][2] Monet Radioheadin ihailijat pitävät albumia yhtyeen tuotannon kohokohtana varsinkin sen monipuolisuuden takia. Se sisältää klassikoiksi muodostuneet kappaleet "Paranoid Android", "Karma Police" ja "No Surprises", jotka julkaistiin myös singleinä. Niistä tehtiin myös musiikkivideot.

Albumi äänitettiin maaseudulla Oxfordshiressä ja Bathissa Englannissa tuottaja Nigel Godrichin kanssa. Hän on tuottanut myös yhtyeen kaiken myöhemmän materiaalin. OK Computerin äänimaailmaa dominoi kitara, mutta se eroaa selvästi 1990-luvun brittipopista ja vaihtoehtorockista. Albumi rakensi pohjaa yhtyeen myöhemmälle kokeelliselle musiikkityylille.[3] Albumin kannen ovat suunnitelleet yhtyeen laulaja Thom Yorke ja taiteilija Stanley Donwood. Kansikuvituksen teemoja ovat konsumerismi, sosiaalinen erakoituminen ja poliittinen pysähtyneisyys, vaikka OK Computer ei olekaan varsinaisesti konseptialbumi.[4]

Kriitikot ovat arvioineet OK Computeria yleensä erittäin myönteisesti. Albumia on usein kutsuttu Radioheadin parhaaksi ja sitä on pidetty joskus jopa 1990-luvun tärkeimpänä populaarimusiikin albumina.[5] Levy valittiin vuonna 1998 Grammy-palkintogaalassa parhaaksi vaihtoehtomusiikkialbumiksi, ja se oli ehdolla myös vuoden albumiksi.

Sisällysluettelo

TaustaMuokkaa

Radioheadin edellinen albumi The Bends oli menestys, joten levy-yhtiö EMI antoi yhtyeelle vapaat kädet seuraavan albumin nauhoittamiseen ja hyväksyi tuottajaksi tuolloin vielä tuntemattoman Nigel Godrichin. Godrich oli auttanut John Leckietä, The Bendsin tuottajaa. Lisäksi hän oli jo tuottanut muutamia Radioheadin singlejen B-puolia sekä vuoden 1995 singlen "Luckyn", jonka tuotto meni hyväntekeväisyyteen. Yhtye oli alkanut vihata tavallisia äänitysstudioita,[6] joten basisti Colin Greenwood kertoi, että yhtye halusi äänittää albuminsa itse kaupungin ulkopuolella.[7]

Radiohead ei uskonut, että seuraava albumi voisi menestyä paremmin kuin The Bends. Kitaristi Jonny Greenwood kertoi yhtyeen tehneen jo toisen albuminsa tavalla, jolla itse halusi, ja se viehätti suurta yleisöä. Siksi yhtye halusi tehdä niin toistekin.[6] Yhtye halusi kuitenkin muuttaa musiikkityyliään ja sanoituksiaan. Rumpali Phil Selwayn mukaan "The Bends oli itsetutkistelua  ... Sitä oli hirveän paljon. Olisi ollut erittäin pitkästyttävää tehdä samalla tavalla toisen kerran."[8]

NauhoitusMuokkaa

Alkuvuodesta 1996 "Canned Applause", entinen omenavaja lähellä Didcotia, Oxfordshirea, oli kunnostettu harjoittelua ja nauhoitusta varten. Se oli ensimmäinen kerta, kun Radiohead yritti äänittää muualla kuin studiossa. Colin Greenwood kertoi yhtyeen ostaneen 140 000 dollarin edestä välineitä, joilla he nauhoittaisivat albumin. Noin 35 prosenttia albumista nauhoitettiin harjoitustilassa, jossa ei ollut käymälää tai juoksevaa vettä. Canned Applause sijaitsee keskellä maaseutua, ja yhtyeen piti ajaa kaupunkiin löytääkseen edes syötävää.[7] Neljä siellä äänitettyä kappaletta julkaistiin albumin lopullisessa versiossa: "Subterranean Homesick Alien", "Electioneering", "No Surprises" ja "The Tourist".

Radiohead piti nauhoituksessa lyhyen tauon heinäkuussa ja elokuussa 1996 ja lähti kiertueelle. He esiintyivät monilla Euroopan festivaaleilla ja soittivat uusia kappaleita ensimmäistä kertaa yleisölle, esimerkiksi "Airbagin". Yhtye soitti myös varhaisia versioita sellaisista kappaleista kuin "Paranoid Android", "Let Down", "Climbing Up the Walls" ja "Karma Police", kun se oli Alanis Morissetten lämmittelijänä Pohjois-Amerikassa. "Paranoid Androidin" huhuttiin kehittyneen "14-minuuttisesta, pitkän urkusoolon sisältävästä kappaleesta" lyhyemmäksi, albumilla kuultavaksi versioksi kesän 1996 aikana.[9] Yorke kertoi, että kun he esiintyivät eräällä keikalla 10 000 hengen yleisölle, ihmiset eivät tuntuneet kovin kiinnostuneilta. Sen takia kappaleita piti tiivistää. Kappaleisiin vaikutti myös se, että niitä soitettiin valtavissa, steriileissä betonirakennuksissa.[10]

Radiohead palasi nauhoittamaan Godrichin kanssa syyskuussa. Yhtye muutti St. Catherine's Courtiin, vanhaan kartanoon Bathin lähellä. Kartanon omisti näyttelijä Jane Seymour, ja siellä OK Computer saatiin valmiiksi ilman levy-yhtiön painostusta. Yksi ensimmäistä valmiiksi saaduista kappaleista oli "Exit Music (For a Film)", jonka oli tilannut ohjaaja Baz Luhrmann myöhemmin samana vuonna ilmestyneeseen elokuvaansa Romeo + Juliet. Jonny Greenwood sanoi, että studiokokemus oli mahtava. Yhtye oli kasvanut yhteen, ja he olivat tekemässä levyä syrjäseudulla keskenään, ilman studiotyöntekijöitä.[11]

Yhtye käytti hyväkseen talon eri huoneita, ja eristyksissä ulkomaailmasta he saattoivat työskennellä joustavasti ja spontaanisti mihin aikaan tahansa. Kitaristi Ed O'Brien kertoi:

»Suurin paine oli itse asiassa sen [albumin] tekeminen valmiiksi. Meille ei ollut annettu mitään deadlinea, ja meillä oli täysi vapaus tehdä mitä halusimme. Me viivyttelimme, koska olimme vähän peloissamme sen valmistumisesta.»
(Ed O'Brien)

Yhtye halusi kuitenkin uuden levyn ilmestyvän kesällä. Nauhoitukset valmistuivatkin tammikuussa 1997, ja maaliskuuhun 1997 mennessä levy oli myös miksattu Abbey Roadin studioilla.[12]

Singlet ja julkaisuMuokkaa

Musiikkinäytteet


"Paranoid Android"

"Paranoid Android", albumin ensimmäinen single, koostuu kolmesta osasta, tietokoneella muokatuista äänistä ja karkeista kitarasooloista. Se oli yhtyeen listoilla korkeimmalta aloittanut single siihen mennessä, ja on edelleen yhtyeen pisin kappale.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Rumpali Selway on kertonut, että kun Radiohead toimitti albumin materiaalin Capitolille, levy-yhtiössä ei ensiksi pidetty siitä ja sen ajateltiin olevan "kaupallinen itsemurha". Myös yhtyettä itseään huolestutti, miten levy otetaan vastaan.[13] Jonny Greenwoodin mukaan levy-yhtiössä oli arvioitu etukäteen, kuinka paljon levyä voitaisiin myydä. "Kun he olivat kuulleet sen, luulen että he leikkasivat arvion puoleen tai neljäsosaan."[6]

Pääartikkeli: Paranoid Android
 
Yhtyeen jäsenien sarjakuvaversiot esiintyivät "Paranoid Androidin" musiikkivideolla.

Levy-yhtiön mielestä albumilla ei ollut mitään singleksi kelpaavaa kappaletta,[11] mutta Radiohead valitsi kuusi- ja puoliminuuttisen "Paranoid Androidin" ensimmäiseksi singleksi. Se sijoittui Britanniassa kolmanneksi, mikä oli Radioheadin parhain listasijoitus siihen mennessä. Toisaalta radiossa ei soitettu kappaletta juurikaan, koska se on pitkä eikä siitä ole erillistä radiosoittoon tarkoitettua versiota.

Pääartikkeli: Karma Police
Pääartikkeli: No Surprises

Myöhemmät singlet "Karma Police" ja "No Surprises" eivät sijoittuneet listoilla yhtä korkealle, mutta nekin olivat Britanniassa kymmenen parhaan joukossa. "Karma Policesta" tuli hitti Yhdysvalloissa alternative- ja modern rock -radiokanavilla. Se on yksi yhtyeen suurimmista hiteistä Amerikassa "Creepin" jälkeen. Kaikista albumin singleistä tehtiin myös musiikkivideot.

Yhtye antoi tunnustusta levy-yhtiölle albumin markkinoinnista. Parlophone teki epätavallisen mainoskampanjan, sillä se julkaisi tärkeissä brittiläisissä sanomalehdissä kokosivun mainoksia ja teki suuria ulkomainoksia metroasemille. Mainoksissa oli kirjoitettu kappaleen "Fitter Happier" sanat suurin mustin kirjaimin valkoiselle taustalle.[13] Amerikassa Capitol Recordsin johtaja Gary Gersh kertoi albumin mainoskampanjasta: "Me emme luovuta ennen kuin he ovat maailman suurin yhtye."[11]

Radiohead piti albumista vielä nauhoitusvaiheen alussa, mutta ajan mittaan yhtye tuli epävarmaksi. Kun nauhat sitten lähetettiin levy-yhtiöille, joilta tuli kritiikkiä, yhtye hermostui. Yhtyeen kitaristi Ed O'Brien on jälkikäteen sanonut, että albumin suosio todistaa sen, että myös valtavirran musiikki voi olla "vaikeaa".[11]

MusiikkityyliMuokkaa

Äänimaailma ja vaikutteetMuokkaa

Musiikkinäytteet


"No Surprises"

"No Surprises" julkaistiin singlenä joulun 1997 jälkeen, ja oli viimeinen single albumilta. Laulun unelias tyyli luotiin hidastamalla taustaraitaa, jonka päälle Yorke lauloi.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Levyn äänimaailmassa orgaanisuus ja synteettisyys yhdistyvät omintakeisella tavalla. Yleistunnelma on alakuloinen ja eteerinen, jopa hypnoottinen. Samalla tilaa jää kuitenkin välillä jopa huolettoman kuuloisille riffeille ja maanisille kitarapyörteille.

Yorke sanoi, että kun yhtye teki OK Computeria, se halusi saada levylle tietyn tunnelman.

»Tunnelman, joka on ehkä hieman tyrmistyttävä, kun sen kuulee ensi kertaa, mutta vain yhtä tyrmistyttävä kuin (Beach Boysin) Pet Soundsissa... ja sellaisilla säveltäjillä kuten Pendereckillä, joiden musiikki on sellaista tunnelmallista, atonaalista kummallista kamaa. Me emme kuunnelleet yhtään pop-musiikkia, mutta emme siksi että vihaisimme pop-musiikkia — vaan, koska me olimme tekemässä sitä... Miles Davisin Bitches Brew oli lähtökohta, se miltä asioiden pitäisi kuulostaa; siinä on sellainen ihmeellisen tiivis ja pelottava soundi. Se on se, jota yritin saada aikaan — se oli ääni päässäni. Lisäksi olen kuullut sen ainoastaan Morriconen levyllä. En ollut koskaan kuullut sitä pop-musiikissa.»
(Thom Yorke[11])

Noihin aikoihin Radioheadiin vaikuttivat suuresti sellaiset säveltäjät kuin Morricone ja Penderecki[14][15] ja DJ Shadow. Albumi tuotettiin samaan tapaan kuin Phil Spector teki käyttäessään "wall of sound" -tekniikkaa.[14] Albumin rakenne on erilainen kuin Radioheadin aikaisemmilla leyillä, ja tyyli on aikuistunut. Lehdistössä OK Computeria verrattiin Pink Floydin albumiin Dark Side of the Mooniin vuodelta 1973. Jonny Greenwood ylisti Pink Floydin Meddle-albumia (1971), mutta kritisoi yhtyeen myöhäisempiä albumeja ja "progressiivista rockia" yleensäkin, väittäen että kaikki musiikilliset yhtymäkohdat siihen olivat tahattomia.[6]

SanoituksetMuokkaa

Kun yhtyeen musiikillinen suunta muuttui, muuttuivat myös sanoitukset. Sanoitukset ovat vainoharhaisempia kuin ennen, mikä käy hyvin ilmi kappaleessa "Fitter Happier". Yorke sanoi kappaleen sanoituksen olevan 1990-luvun sloganien "muistilista".[16] Kappaleen "laulaja" on MacinTalk Pro -ohjelman oletusääni; ohjelma on tehty Power Macintosh -tietokoneelle ja se muuttaa tekstin puheeksi.[16] Kun Yorke kirjoitti laulun sanat, hän aikoi laulaa ne itse, mutta hän kertoi sanojen kuulostavan tunteellisemmilta, kun tietokone lukee ne.[17]

Yorke kuvaili sanoitustensa muuttuneen henkilökohtaisemmiksi vuoden 1995 The Bendsin jälkeen.[11] Hän on kertonut Noam Chomskyn kirjoituksien antaneen pääinspiraation "Electioneeringin" sanoitukseen.[10] William Shakespearen "Exit Music (For a Film)", Beatlesin "Happiness Is a Warm Gun" ja Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille antoivat taas virikkeen "Paranoid Androidin" sanoituksiin.[17] "Paranoid Androidia" on verrattu Queenin "Bohemian Rhapsodyyn" sen kolmeosaisuuden takia, mutta Jonny Greenwood sanoi, että "se ei ole oikeastaan tarpeeksi monimutkainen ollakseen 'Bohemian Rhapsody'."[17]

Albumin kappaleilla on myös paljon yhtymäkohtia Thom Yorken omiin kokemuksiin. "Airbag" kertoo auto-onnettomuudesta, jossa Yorken tyttöystävänsä sai niskan retkahdusvamman.[18] "Subterranean Homesick Alien" leikittelee Bob Dylanin kappaleen "Subterranean Homesick Blues" nimellä. Kappaleessa on otteita Yorken kouluaineesta, jossa hänen piti kertoa mitä tapahtuisi, jos takapihalle ilmestyisi avaruusolento. "Climbing Up the Walls" on albumin kenties synkin kappale, ja se kertoo skitsofreniasta.

Radiohead pyrki siihen, että kappaleet kertovat samoista teemoista,[6] kuten teknologiasta, globalisaatiosta ja modernista elämäntyylistä Britanniassa. Tarkoituksena ei kuitenkaan ollut, että albumissa olisi mikään selkeä tarina, eikä yhtye itse pidä OK Computeria teema-albumina.[4] Yorke on kiistänyt sen, että OK Computer kertoisi vain hänen omista kokemuksistaan. Hänen mukaansa jokainen kappale kertoo tarinan eri ihmisen näkökulmasta, ja tämä jopa inspiroi häntä muuttamaan laulutyyliään jokaisessa kappaleessa.[19] Yhtye halusi, että albumi kuunneltaisiin kokonaisena. O'Brien sanoi:

»Me käytimme kaksi viikkoa albumin kappalejärjestyksen miettimiseen. Jokaisen kappaleen konteksti on todella tärkeä... Se ei ole teema-albumi, mutta siinä on silti jatkuvuutta.»
(Ed O'Brien[4])

TeemaMuokkaa

OK Computeria on usein pidetty dystopiana, epätoivottavan tulevaisuuden kuvauksena, ja sen kansitaide sisältääkin viittauksia George Orwellin kirjoihin, erityisesti romaaniin Vuonna 1984. Yhtye on viitannut Orwelliin useita kertoja uransa aikana.[20]

Yorke sanoi haastattelussa: "OK Computerin musiikissa on paljon sellaista, mikä parantaa mielialaa. Mutta kun lukee sanoja, voi tulla toisiin ajatuksiin."[21] Albumia voi pitää eräänlaisena kertomuksena. Avauskappaleessa "Airbag" joku selviää pahasta kolarista. Viimeisessä kappaleessa "The Touristissa" lauletaan "they ask me where the hell I'm going / at a thousand feet per second" (suom. "he kysyivät minulta, mihin helvettiin olen menossa / tuhat jalkaa sekunnissa"), ja kappaleen lopussa on kertosäe "hey man, slow down" (suom. "hei mies, hidasta"). Yhtyeen jäsenten mukaan tämä yhteys ei ole tahallinen, mutta he olivat huomanneet sen viimeisen kappaleen viimeistelyn jälkeen.[6]

Yorke selitti levyn nimeä seuraavasti:

»Me teimme hiljattain promokiertueen Japaniin, ja kun viimeisenä päivänä olimme levykaupassa, eräs lapsi huusi niin kovaa kuin pystyi: 'OK COMPUTER!', siis todella, todella kovaa. Sitten 500 ihmistä lauloi sen samanaikaisesti...Sain sen nauhalle. Se kuulostaa uskomattomalta.»
(Thom Yorke[10])

"OK Computer" oli alun perin erään kappaleen nimi, mutta tämä kappale ei jäänyt levyn lopulliseen versioon. Myöhemmin sille annettiin uusi nimi "Palo Alto", ja se julkaistiin singlen B-puolena ja EP:llä Airbag/How Am I Driving?.

KansitaideMuokkaa

 
Albumin ja singlejen kansissa esiintyviä "logoja".

Albumin kansikuva on kollaasi Stanley Donwoodin tekemistä kuvista ja teksteistä. Yorke on tehnyt osan kuvista tietokoneella, ja muut ovat Donwoodin piirtämiä. Donwood on tehnyt Yorken kanssa myös useiden muiden Radioheadin albumien kannet. Osa kannen tekstistä on piilotettu, ja monet lauseet on kirjoitettu esperantoksi.[22] Yorke selitti kansikuvia seuraavasti:

»Jollekulle on myyty jotakin, jota hän ei oikeasti halua, ja joku toinen on ystävällinen, koska yrittää myydä jotakin. Sitä se minulle merkitsee. Se on aika surullista ja samalla hassua... Siinä on kaikki, mitä en ollut sanonut lauluissa.»
(Thom Yorke[12])

KappalevalikoimaMuokkaa

Monet albumin kappaleista olivat vuonna 1996 vielä viimeistelyvaiheessa, ja monien nimiä muutettiin. Esimerkiksi "Airbagin" nimi oli alun perin "Last Night an Airbag Saved My Life", ja se viittasi vanhaan klubihittiin "Last Night a DJ Saved My Life". "Lucky" julkaistiin Help -nimisellä hyväntekeväisyyslevyllä ja otettiin mukaan OK Computerille viime tingassa, kuten myös "The Tourist". Alun perin albumin viimeisenä kappaleena piti olla "No Suprises".

VastaanottoMuokkaa

SuosioMuokkaa

OK Computer on ollut yksi 1990-luvun ylistetyimmistä albumeista,[5] ja se on menestynyt monilla kriitikoiden tekemillä listoilla ja kuuntelijoiden äänestyksissä. Esimerkkejä:

  • Se oli ehdokkaana vuoden 1997 Mercury Prizen saajaksi.
  • Vuonna 2001 TV-kanava VH1 sijoitti sen parhaiden albumien listalle 94:nneksi.[23]
  • Vuonna 2003 NME nimesi sen kaikkien aikojen 16:nneksi parhaaksi albumiksi.[23]
  • Vuonna 2003 se sijoittui ensimmäiseksi Pitchfork Median listalla "Sata 1990-luvun parasta albumia".[24]
  • Vuonna 2003 se sijoittui 162:seksi Rolling Stone -lehden listalla "500 kaikkien aikojen parasta albumia".
  • Vuonna 2005 Spin-lehti valitsi sen kahden viime vuosikymmenen parhaaksi albumiksi.[25]
  • Vuonna 2006 se valittiin TIME-lehden listalle sadasta kaikkien aikojen parhaasta albumista.[26]
  • Vuonna 2006 se oli ensimmäinen Q-lehden listalla "sata kaikkien aikojen parasta albumia".

KritiikkiMuokkaa

Vaikka albumi on saanut lähes yksinomaan kehuja julkaisunsa aikana ja sen jälkeen, sitä on myös kritisoitu. Robert Christgau myönsi OK Computerille arvosanan B- ja vertasi sitä negatiivisesti Pink Floydin Dark Side of the Mooniin: "Se ei ole niin laaja-alainen, mutta aivan yhtä kuiva."[27] Andy Gill kirjoitti The Independent -lehteen muuten positiivisen arvion, mutta lisäsi: "Kaikessa kunnianhimoisuudessaan OK Computer ei lopulta ole yhtä vaikuttava kuin The Bends, joka käsitteli paljolti samantapaisia tunne-elämän ongelmia, mutta jossa oli paremmat melodiat. On helppoa olla vaikuttunut albumista, joka nauttii epätoivosta niin ylellisesti, mutta sitä on erittäin vaikea rakastaa".[28]

Vaikutukset musiikkiinMuokkaa

OK Computerin julkaisemisen aikoihin suosittu brittipop oli menettämässä parhaan teränsä, ja Britannia kävi läpi poliittista muutosta. Kriitikoiden mielestä albumin teema heijasti ajan henkeä, ja sitä pidettiin myös selityksenä albumin menestykselle.[29] Kun albumi ilmestyi kesäkuussa 1997, sen ajateltiin olevan suunnitelma seuraavan vuosisadan rock'n'rollista.[30] Yorke on sanonut, että hänen sanoituksiinsa vaikuttivat ajatukset konservatiivipuolueen kahdesta vuosikymmenestä, tehomaataloudesta ja globalisaatiosta.[30] Hän myös kertoi uskovansa, että asiat voisivat muuttua, jos Tony Blairin johtama "New Labour" (työväenpuolue) pääsisi hallitukseen.[12]

Jotkut kriitikot ovat kutsuneet OK Computeria 1990-luvun brittipopin "tappajaksi".[31] Muutamia vuosia albumin julkaisun jälkeen Britannian kitarapopin hallitseva tyyli olikin muuttunut hitaammaksi ja melankolisemmaksi. Monet albumin jälkeen perustetut yhtyeet ovat käyttäneet samantyylisiä monimutkaisia sovituksia. Yhtye nimeltä Travis työskenteli Radioheadin tuottajan Nigel Godrichin kanssa, ja teki rauhallisen rakenteen albumilleen The Man Who. Siitä tuli vuoden 1999 myydyin albumi Britanniassa. Radioheadille on annettu tunnustusta progressiivisen rockin ja kunnianhimoisen teema-albumin tuomisesta valtavirtaan,[32] vaikka yhtyeen jäsenet itse kielsivätkin yhteyden progressiiviseen rockiin. Itse asiassa heidän mielestään monet yhtyeet kuulostivat liikaa Radioheadilta, mikä vaikutti osaksi siihen, että yhtye vaihtoi tyyliään albumilla Kid A.[33]

Monet rockyhtyeet, jotka tulivat myöhemmin tunnetuiksi, kuten Coldplay, Muse,[34] Bloc Party[35] ja TV on the Radio,[36] ovat maininneet OK Computerin vaikuttajakseen. Siihen ovat myös viitanneet myös jotkut elektronisen musiikin, jazzin ja klassisen musiikin artistit.[37] Albumin kappaleista on tehty paljon uusia versioita, ja jopa koko albumi on tehty uudelleen eri tyyleillä. Esimerkiksi vuonna 2006 siitä tehtiin reggae ja dub -tribuutti Radiodread, ja vuonna 2007 indie rock -versio OKX.

KappaleetMuokkaa

Kaikki kappaleet ovat tehneet Thom Yorke, Jonny Greenwood, Ed O'Brien, Colin Greenwood ja Phil Selway.

  1. Airbag – 4.44
  2. Paranoid Android – 6.23
  3. Subterranean Homesick Alien – 4.27
  4. Exit Music (For a Film) – 4.24
  5. Let Down – 4.59
  6. Karma Police – 4.22
  7. Fitter Happier – 1.57
  8. Electioneering – 3.51
  9. Climbing Up the Walls – 4.45
  10. No Surprises – 3.49
  11. Lucky – 4.20
  12. The Tourist – 5.25

KokoonpanoMuokkaa

JulkaisuhistoriaMuokkaa

OK Computer julkaistiin monissa eri maissa vuonna 1997.

Maa Päivä Levy-yhtiö Formaatti Kataloginumero
  Japani 21. toukokuuta 1997 Toshiba-EMI CD TOCP-50201
  Britannia 16. kesäkuuta 1997 Parlophone 2xLP
Kasetti
CD CDNODATA02
  Kanada 17. kesäkuuta 1997 Parlophone CD 55229
  Yhdysvallat 1. heinäkuuta 1997 Capitol Records CD 55229

LähteetMuokkaa

  1. Statistics: UK Bestsellers bpi.co.uk. Viitattu 2.6.2007. (englanniksi)
  2. Gold and Platinum Database Search riaa.com. Viitattu 2.6.2007. (englanniksi)
  3. Kent, Nick. "Happy Now?" Mojo, Kesäkuu 2001. (englanniksi)
  4. a b c Wadsworth, Tony. "The Making of OK Computer", The Guardian, GreenPlastic.com, 20. joulukuuta 1997. Luettu 9. toukokuuta 2007.  (englanniksi)
  5. a b Acclaimed Music: OK Computer. Acclaimed Music. Viitattu 21.2.2007. (englanniksi)
  6. a b c d e f Cordes, Marcel. "Haastattely Jonny Greenwoodin kanssa", FollowMeAround.com, 29. tammikuuta 1998. Luettu 6. huhtikuuta 2007.  (englanniksi)
  7. a b Glover, Adrian. "Radiohead - Getting More Respect", Circus, GreenPlastic.com, 1. elokuuta 1997. Luettu 21. toukokuuta 2007.  (englanniksi)
  8. Cantin, Paul. "Radiohead's OK Computer confounds expectations", Ottawa Sun, GreenPlastic, 19. elokuuta 1997. Luettu 27. maaliskuuta 2007.  (englanniksi)
  9. "Thom Yorke loves to skank", Q Magazine, AtEaseWeb.com, 12. elokuuta 2002. Luettu 21. toukokuuta 2007.  (englanniksi)
  10. a b c Sakamoto, John: Radiohead puhumassa uudesta videostaan 2. kesäkuuta 1997. Jam!. Viitattu 27. huhtikuuta 2007. (englanniksi)
  11. a b c d e f Spin magazine: The Making of 'OK Computer' 1. tammikuuta 1998. Citizen Insane. Viitattu 27. maaliskuuta 2007. (englanniksi)
  12. a b c "Renaissance Men", Select, followmearound.com, 1. joulukuuta 1997. Luettu 26. toukokuuta 2007.  (englanniksi)
  13. a b Cantin, Paul. "Radioheadin OK Computer hämmentää odotukset", Ottawa Sun, GreenPlastic, 19. elokuuta 1997. Luettu 27. maaliskuuta 2007.  (englanniksi)
  14. a b Randall, Mac. "Radioheadin kultainen aika", Guitar World, GreenPlastic, 1. huhtikuuta 1998. Luettu 23. toukokuuta 2007.  (englanniksi)
  15. "The Making of OK Computer", The Guardian, greenplastic.com, 20. joulukuuta 1997. Luettu 23. kesäkuuta 2007.  (englanniksi)
  16. a b Radiohead- Fitter Happier radiohead.tripod1.com. Viitattu 18.6.2007.
  17. a b c Sutherland, Mark. "Return of the Mac!", Melody Maker, GreenPlastic.com, 31. toukokuuta 1997. Luettu 27. toukokuuta 2007.  (englanniksi)
  18. Airbag by Radiohead Songfacts. Viitattu 12.10.2013.
  19. Sutcliffe, Phil. "Death is all around", Q Magazine, followmearound.com, 1. lokakuuta 1997. Luettu 23. kesäkuuta 2007.  (englanniksi)
  20. Vuonna 2000 tehty "Optimistic" viittaa Eläinten vallankumoukseen ja 2003 tehty "2+2=5" viittaa romaaniin Vuonna 1984. Vuonna 2005 yhtye siteerasi Orwellia blogissaan: "Political language... is designed to make lies sound truthful and murder respectable, and to give an appearance of solidity to pure wind".
  21. Plagenhoef, Scott. "Thom Yorken haastattelu", Pitchfork.com, Pitchfork Media, 16. elokuuta 2006. Luettu 6. huhtikuuta 2007. Archived from the original on 2006-08-13.  (englanniksi)
  22. Englanninkieliset käännökset löytyvät Radioheadin epävirallisilta UKK-sivustolta, täältä.
  23. a b Acclaimed Music: OK Computer Acclaimedmusic.net. Viitattu 23. kesäkuuta 2007. (englanniksi)
  24. Pitchfork: 001. OK Computer pitchfork.com. Viitattu 23. kesäkuuta 2007. (englanniksi)
  25. Spin Magazine: 01. OK Computer spin.com. Viitattu 23. kesäkuuta 2007. (englanniksi)
  26. Tyrangiel, Josh ja Light, Alan: The All-Time 100 albums Time. 13. marraskuu 2006. Viitattu 5. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  27. Radiohead. robertchristgau.com. "But it's less sweeping and just as arid."
  28. Gill, Andy. Ensivaikutelma Radioheadin albumista 'OK Computer', The Independent, 13. kesäkuuta 1997. Kirjoitettu sivustolle findarticles.com, 2005. "For all its ambition, OK Computer is not, finally, as impressive as The Bends, which covered much the same sort of emotional knots, but with better tunes. It is easy to be impressed by, but ultimately hard to love, an album that so luxuriates in its despondency."
  29. Lusk, Jon: Radiohead: OK Computer BBC. bbc.co.uk. Viitattu 23. toukokuuta 2007. (englanniksi)"Recorded during the dying days of Conservative rule in the UK, perhaps it was the despairing-yet-hopeful tone and the theme of alienation that captured the Zeitgeist of the time. Intelligent without being intellectual, and political (Electioneering) yet never literal or linear enough to be hectoring, it also must have represented a sophisticated alternative to mainstream Britpop, which by then had lost much of its spark.
  30. a b OK Computer cover story (Is OK Computer the Greatest Album of the 1990s?) Uncut Magazine. 1. tammikuuta 2007. uncut.com. Viitattu 13. heinäkuuta 2007. (englanniksi) "when it was released in June 1997 it was hailed as a 21st-century rock 'n' roll blueprint."
  31. Ten Years On – Death Of Britpop BBC 6 Music. 14. kesäkuuta 2006. bbc.co.uk. Viitattu 13. heinäkuuta 2007. (englanniksi)
  32. Allen, Matt. "Prog's progeny", Guardian, guardian.co.uk, 14. kesäkuuta 2007. Luettu 13. heinäkuuta 2007.  (englanniksi)
  33. Murphy, Peter. "How Radiohead learned to loathe the bomb", Hot Press, laurahird.com, 11. lokakuuta 2001. Luettu 14. heinäkuuta 2007.  (englanniksi)
  34. Guardian, 2007
  35. Drowned in Sound -haastattelu, 2003
  36. Washington Postin haastattelu, 2007
  37. At Ease News. "Classical conductors on Radiohead and Greenwood", 30. huhtikuuta 2007

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Tim Footman. Welcome to the Machine: OK Computer and the Death of the Classic Album (Chrome Dreams, 2007). 288 sivua. (englanniksi)
  • Dai Griffiths. OK Computer (33 1/3 Series, Continuum International Publishing Group, 2004). 123 sivua. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa