O-I
O-I oli toisen maailmansodan aikana suunnitteilla ollut japanilainen superraskas panssarivaunu.
| O-I | |
|---|---|
 O-I Japanin armeijan piirrustuksessa. |
|
| Aseen tyyppi | superraskas panssarivaunu |
| Alkuperämaa |
 Japani |
| Palvelushistoria | |
| Sodissa | toinen maailmansota |
| Tekniset tiedot | |
| Paino | 120–150 t |
| Pituus | 10,1 m |
| Korkeus | 4 m |
| Miehistö | 11 |
| Pääaseistus | Tyypin 92 105 mm |
| Muu aseistus |
Tyypin 1 47 mm 3x Tyypin 97 7,7 mm konekivääri |
| Moottori | 2x tyyppi 98 |
| Teho | yhteensä 1100 hv (2x 550) |
| Huippunopeus | 24 km/h |
Suunnittelu muokkaa
Japani oli alkanut kehitellä superraskaita panssarivaunuja vuonna 1939 käydyn Halhin-Golin taistelun jälkeen, jolloin Japanin armeijan pääesikunta antoi salaisen määräyksen sellaisen valtavan panssarivaunun suunnittelusta, jota voitaisiin käyttää "liikkuvan bunkkerin tavoin Mantšurian tasangoilla". Vuonna 1940 valmistui sata tonnia painanut prototyyppi, joka suurempaa kokoaan lukuun ottamatta muistutti aikaisempaa tyypin 95 raskasta panssarivaunua. Voimansiirron petettyä koekäytön aikana prototyyppi purettiin. Vuonna 1944 saman tapainen kehityshanke oli kuitenkin jälleen ajankohtainen. Japani oli tullut sodan kuluessa entistä epätoivoisemmaksi, ja ratkaisua etsittiin uusista asehankkeista. Japaniin oli ilmeisesti saatu tietoa natsi-Saksassa tehdyistä vastaavan kaltaisista suunnitelmista superraskaiden panssarivaunujen suhteen. Japanissa aloitettiin uuden oman superraskaan panssarivaunun kehittely nimellä O-I.[1]
Piirteet muokkaa
Kaavaillun O-I:n paino olisi ollut 120–150 tonnia, ja sillä olisi ollut yksitoistahenkinen miehistö. Pituutta olisi ollut 10,1 metriä, korkeutta 4 metriä ja telojen leveys 0,9 metriä. Vaunun voimanlähteenä toimisi suunnitelmien mukaan kaksi lentokoneisiin alun perin tarkoitettua 550 hevosvoimaista tyypin 98 moottoria. Tyypin 98 moottorit olivat käytännössä japanilaisvalmisteisia hieman muunneltuja BMW:n VI-moottoreita. Vaunu huippunopus oli 24 km/h.[1]
Vaunun pääase olisi ollut tyypin 92 105 mm kenttätykki. Sen panssarin läpäisy oli 100 metriltä 175 mm. Ainakin alustavissa suunnitelmissa vaunulla oli useita tykkitorneja. Edessä oli päätornin ohella kaksi tornia. Yhteen asennettaisiin 47 mm tyypin 1 panssarintorjuntatykki ja toiseen tyypin 97 7,7 mm konekivääri. Vaunun takaosassa oli vielä toiset kaksi konekivääritornia. Päätornin panssarin paksuus oli joidenkin lähteiden mukaan 200 mm. Panssarin paksuus rungon etuosasta oli 200 mm ja sivuilta 110 mm.[1]
Valtavan ja raskaan vaunun käyttö olisi ollut haasteellista Japanin ja Mantšurian varsin heikkolaatuisilla teillä ja silloilla. Tiedossa ei ole, miten tällaisiin ongelmiin olisi ollut tarkoitus vastata.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Kenneth W. Estes: Super-heavy tanks of world war II, s. 37-38. Osprey Publishin, 2014. ISBN 978 1 78200 384 7. (englanniksi)