Nuutajärven kartano
Nuutajärven kartano (ruots. Notsjö Gård)[1] on kartano Urjalassa Pirkanmaalla. Kartano sijaitsee samannimisessä Nuutajärven kylässä ja taajamassa lähellä Nuutajärven lasitehdasta.
_manor,_Urjala,_Finland.jpg)
Uusrenessanssityylinen kartano sijaitsee Nuutajärven ja Rutajärven väliin jäävällä kannaksella. Kartanoa ympäröi suuri englantilaistyylinen puisto, ja kartanosta johtaa pitkä koivukuja kohti lasitehtaan kylää.[2]
Nuutajärven lisäksi Urjalassa on toinenkin suuri kartano, Honkola.[2]
Historiaa muokkaa
Kartano ja lasitehdas muokkaa
Vuonna 1606 sotaväenpäällikkö Carl Bäck sai Ruotsin kuningas Kaarle IX:ltä kolmesta tilasta yhdistetyn suurtilan sekä Kinolan yksinäistilan. Pian Bäck rakennutti Nuutajärvelle kartanon, ja säterivapaus saatiin 1629, jolloin tilaa hallitsi Carl Bäckin vaimo Cecilia Hufvudskiöld. Rouva ja hänen poikansa, everstiluutnantti Carl Bäck nuorempi, ostivat lisää maatiloja ja sukuoikeuksia, ja kartano laajeni myöhemmin edelleen kuningatar Kristiinan antamilla lisälahjoituksilla. Näihin kuului Menosten Jaakkola ja Sipilä, Köllin autiotila sekä Brusilan yksinäistalo.[2]
Vuonna 1679 tulipalo tuhosi kaikki tilan 18 rakennusta, jotka tuolloin olivat Carl Bäckin pojan Hans Johan Bäckin omistuksessa. Pian tulleet katovuodet ja isonvihan ajan ryöstöt heikensivät kartanoa edelleen. Hans Johan Bäckin kuoltua 1753 Nuutajärven kartano meni hänen äitinsä suvulle, jolloin omistajaksi tuli majuri Jakob Wilhelm de Pont, joka perusti Nuutajärven lasitehtaan.[2]
Vuonna 1792 Jakob Wilhelm de Pont perusti kartanon yhteyteen Nuutajärven lasitehtaan. 1700-luvun loppuvuosina de Pont myi kartanon yhtiökumppanilleen Johan Furuhjelmille, joka rakennutti järven rannalle nykyisen päärakennuksen, navetan ja puutarhan.[2]
Vuonna 1843 Nuutajärven kartanon omistus siirtyi arkkiatri Johan Agapetus Törngrenille ja 1849 tämän pojalle Adolf Törngrenille, joka ryhtyi uudistamaan sekä maatilaa että lasitehdasta mutta päätyi vararikkoon. Nuutajärven kartanon ja tehtaan osti 1869 eversti Torsten Costiander, joka tilasi arkkitehti Ludvig Isak Lindqvistiltä päärakennuksen uudet piirustukset. Kartanoon lisättiin parvekkeet ja se sai uudet ikkunakehykset ja listat. Raittiuden edistämiseksi Costiander lakkautti kartanon olutpanimon. Costiander kasvatti kartanon lehmälukua ja alkoi tuottaa voita, joka oli tuolloin Suomen tärkeimpiä vientituotteita.[2]
1900-luku muokkaa
Costianderin kuoltua vuonna 1904 Nuutajärven peri hänen leskensä Henrietta, joka luovutti tilan tyttärensä Jennyn puolisolle, arkkitehti Harald Neoviukselle. Neoviuksen kuoltua sydänkohtaukseen vuonna 1930 Jenny omistautui spiritismille. Jenny Neoviuksen kuoltua vuonna 1939 kartano jaettiin hänen sisarensa Alman lasten kesken, joista päärakennukseen asettui tohtori Einar Brander puolisonsa ja tyttärensä Marianne Bergrothin (o.s. Brander) kanssa.[3]
Torpparilaki pienensi Nuutajärven kartanon pinta-alaa vuonna 1918, ja vuoden 1940 pika-asutuksessa kartano luovutti tuhat hehtaaria maistaan.[2] Sotavuosina kartanoon majoitettiin hetkeksi siirtoväkeä, mutta pitempiaikaisen majapaikan sieltä sai Helsingin yliopiston kanslia. Kanslian henkilökunta, ajoittain rehtorikin, majaili kartanossa syksyyn 1944 asti.
Vuonna 1943 perilliset jakoivat kartanon viiteen erilliseen tilaan.[2] Näin muodostuivat itsenäisiksi tiloiksi entisestä Rämeen ulkotilasta muodostettu Valajärven kartano Valajärven rannalla, Raikon ulkotilasta muodostettu Raikon kartano Kivijärven rannalla ja Kinolan ulkotilasta muodostettu Kinola Nuutajärven rannalla.[4] Einar Branderin nuorempi veli, lääketieteen ja kirurgian tohtori Torild Brander sai tiluksiin kuuluneen Raikon Kartanon. Lounais-Hämeen luonnonsuojeluyhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana sittemmin toiminut Torild Brander perusti 1950-luvulla kartanon alueelle laajat Kaakkosuon ja Kivijärven yksityiset luonnonsuojelualueet.[4]
2000-luku muokkaa
Vuonna 2011 Nuutajärven kartanon entisen päärakennuksen omistajaksi tuli erikoislääkäri Sauli Siekkinen.[3][5] Kartanon puutarhan suunnitteli 2018 Tristan Ormfelt.lähde? Päärakennuksen omistaa Nuutajärven Kartano Oy. Muut rakennukset ja maa-alueet omistaa Notsjö Gård Ab.lähde?
Lähteet muokkaa
- ↑ Paikkala, Sirkka (päätoim.): Suomalainen paikannimikirja, s. 297. hakusana Nuutajärvi. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Karttakeskus, 2007. ISBN 978-951-593-976-0.
- ↑ a b c d e f g h Kartanot Urjalan kunta. Arkistoitu 6.6.2010. Viitattu 29.7.2013.
- ↑ a b Historia nuutajarvenkartano.fi. Viitattu 31.3.2022.
- ↑ a b Brander, Torsten: Torild Brander – luonnonsuojelija vailla vertaa. Lounais-Hämeen Luonto, 1993, nro 80, s. 31, 47, 55. Forssa: Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys. Lehti Lounaisluonto.net -verkkosivustolla arkistoituna palveluun Archive.org (pdf). Viitattu 12.1.2020.
- ↑ Nuutajärven kartanosta juhla- ja kurssipaikka Hämeen Sanomat. 29.3.2011. Viitattu 31.3.2022.