Nouseva Suomi

Nouseva Suomi oli suomalainen poliittinen yhdistys, joka perustettiin 5. lokakuuta 1940[1]. Se tähtäsi talvisodan hengen vaalimiseen eli yhtenäisen kansan ihanteeseen[2], porvarillisen puoluekentän uudelleenjärjestelyyn[3] ja demokratian lujittamiseen kiinteämmän johdon luomisella ja henkilökohtaisen vastuun kasvattamisella. Vaikutuksen arvioidaan jääneen käytännössä vähäiseksi.[1] Toiminta hiipui kesäkuussa 1941 alkaneen jatkosodan alussa[3]. Järjestön mukaan sen tavoite oli koota kansalaiset niiden valtakunnallisten tunnusten ympärille, joiden arvon "koko kansamme vaistosi vapaussotatalven 1939−1940 yhteisissä suurissa koettelemuksissa"[1].

Järjestön perusti äärinationalistisen ja äärioikeistolaisen Akateemisen Karjala-Seuran (AKS) johtaja Vilho Helanen[4], joka toimi myös hallituksen puheenjohtajana[1]. Nousevaan Suomeen kuului useita merkittävässä asemassa olevia suomalaisia yhteiskunnallisia vaikuttajia[3], mm. Eljas Erkko[4]. Monet olivat AKS:n tai äärioikeistolaisen Isänmaallisen kansanliikkeen (IKL) jäseniä.[3] IKL kuitenkin sanoutui irti järjestöstä[2]. Sen lisäksi jäseniä oli kaikista porvarillisista puolueista. Järjestöllä oli yhteyksiä myös Suomen kansanpuolueen taustavoimiin.[3]

Ryhmä julkaisi ainakin yhden kirjasen nimeltä Nouseva Suomi. Se julkaistiin vuonna 1940 ja kuului sarjaan Nousevan Suomen Julkaisuja. 14. helmikuuta 1941 Nouseva Suomi perusti yhdessä Suomen sosiaalidemokraattisen Työläisnaisliiton ja Suomalaisuuden liiton kanssa Väestöliiton Suomen väkiluvun kasvattamiseksi ja elinolojen parantamiseksi[5].

IKL:n puheenjohtaja Vilho Annala piti Nousevaa Suomea uhkana omalle puolueelleen. IKL levitti huhua, jonka mukaan Urho Kekkonen kuului Nousevaan Suomeen. Huhun tarkoitus oli hillitä IKL:n kannattajien mahdollisia aikeita siirtyä ”Helasen uuteen puolueeseen”. Helanen piti huhua ”pirullisena ja häikäilemättömänä valheena”.[6]

Hallitus

muokkaa

Nousevan Suomen hallituksen muodostivat joulukuussa 1940 seuraavat henkilöt:

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. a b c d Paavo Rantanen: Suomi kaltevalla pinnalla: Välirauhasta jatkosotaan Atena. Viitattu 13.10.2016.
  2. a b Paula Arvas: Rauta ja Ristilukki Vilho Helasen salapoliisiromaanisarja (s. 11 + 105-106) Tutkimus. 4.9.2009. Helsingin yliopisto.
  3. a b c d e Erkki Tuomioja: Oula Silvennoinen, Marko Tikka ja Aapo Roselius, Suomalaiset fasistit. Mustan sarastuksen airuet, WSOY, painopaikka ”EU” (?!), 2016 Kirjavinkit. Tuomioja.org. Viitattu 7.1.2018.
  4. a b Äärioikeiston tuho | Lapuan Liike www.iltalehti.fi. Arkistoitu 10.3.2016. Viitattu 13.10.2016.
  5. Väestöliitto 75 vuotta - Väestöliitto www.vaestoliitto.fi. Viitattu 13.10.2016.
  6. Keränen, Seppo: Urho Kekkonen ja hänen vihamiehensä, s. 116. Helsinki: Into, 2019. ISBN 978-952-351-149-1.