Norjan ympäristöpolitiikka
Norjan ympäristöpolitiikkaan liittyvät paikalliset ja maailmanlaajuiset ympäristökysymykset ja kansainväliset, valtiolliset ja kunnalliset sopimukset ja ohjauskeinot, keskustelu, tutkimus ja rahoitus. Ympäristöpolitiikkaan vaikuttavat puolueet, rahoittajat, asukkaat, yhteisöt, yhdistykset, kansalaisliikkeet ja lehdistö. Ympäristöpolitiikka vaikuttaa lajien monimuotoisuuteen ja kansanterveyteen.
Ympäristö muokkaa
Norja on vuonojen, vuorten, vesiputousten, saarten, meren ja jäätiköiden maa. Norjalaiset ovat kuuluisia tutkimusmatkailijoita, merenkävijöitä ja naparetkeilijöitä. Golf-virta vaikuttaa ratkaisevasti Norjan ilmastoon.
Historia muokkaa
Norja ympäristöpolitiikan vaikuttajiin sisältyy Arne Næss ja Erik Dammann.
Norjan pääministerin Gro Harlem Brundtland ansiosta syntyi Brundtlandin raportti Yhteinen tulevaisuutemme (Our Common Future) vuonna 1987, joka määritteli kestävän kehityksen.
Nobelin rauhanpalkinto muokkaa
Norja jakaa vuosittain kansainvälisen Nobelin rauhanpalkinnon. Palkinnon myöntämisessä on huomioitu myös kansainvälisiä ympäristöpoliittisia vaikuttajia, esimerkiksi Mahatma Gandhi, Wangari Maathai, Al Gore ja IPCC.
UNEP muokkaa
UNEP toimii myös Norjassa.
Valaat muokkaa
Norja on pyytänyt valaita tieteellisiin tarkoituksiin. Kansainvälinen valaanpyyntikomissio (IWC: 1946) on laatinut kansainvälisen valaanpyyntisopimuksen (IWCR).
Metsäpolitiikka muokkaa
Norja on tukenut taloudellisesti Brasilian sademetsien säilymistä.
Ilmastopolitiikka muokkaa
Norjan ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeri on Erik Solheim. Norjan hallitus kuvaa tavoitteekseen aiempaa kunnianhimoisempi kansainvälinen ilmastosopimus vuonna 2009. Norjan mielestä keskeistä neuvotteluissa on päästökauppa, metsäkadon vähentäminen, merenkulun ja lentoliikenteen päästöt (kasvaneet 50 % vuodesta 1997), hiilidioksidin talteenotto (Norja käyttää talteenottoa parantaakseen öljyntuotantoa) ja napa-alueiden ilmasto (Norja sijaitsee napa-alueen laidalla).[1]
Kanadan vihreän puolueen johtajan Elisabeth Mayn ja Sierra Clubin johtokuntajäsenen Zoé Caron mukaan hiilidioksidin talteenottoa käytetään öljytuotannon tehostamiseksi, mikä aiheuttaa lopulta suuremman hiilipäästön. Lisäksi hiilensidonta ei ole varmaa, vaan sidottu hiilidioksidi saattaa vuotaa varastosta. Hiilensidonta voi ylläpitää fossiilisen energian käyttöä kestävien energiaratkaisujen käyttöönoton sijaan.[2]
Kansainvälinen yhteistyö muokkaa
Norjan ympäristöministeriöllä on kahdenkeskiset ympäristösopimukset Indonesian, Etelä-Afrikan ja Kiinan ympäristöministeriön kanssa.[3]
Ympäristöjupakat muokkaa
Telemarkin öljyonnettomuus 2009 muokkaa
Kiinalaisalus Full City ajoi myrskyssä kuuden metrin aalloissa karille Telemarkissa Langesundissa noin 125 kilometriä Oslosta lähes rannassa 30. heinäkuussa 2009. Tuulet kuljettivat öljyä 200 kilometrin matkan lounaaseen. Öljypuomeja oli kymmenen kilometriä. 5. elokuuta oli kerätty 200 tonnia öljyä merestä.[4] Laivan omisti hongkongilainen yritys Casco. Norjan öljytuloja hallinnoiva valtiollinen eläkerahasto oli sijoittanut 400 miljoonaa kruunua Casco-yhtiöön.[5]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Norjan kanta ilmastokysymyksiin – velvoittava ilmastopolitiikka[vanhentunut linkki] Norjan ulkoministeriö, 10.9.2009
- ↑ Global Warming for dummies, Elisabeth May ja Zoé Caron, Wiley 2009 s. 207
- ↑ Kansainvälinen yhteistyö[vanhentunut linkki] Norjan ulkoministeriö, 10.9.2009
- ↑ Kiinalaislaivasta valunut öljy pilasi telemarkilaisten loppukesän. Kalle Koponen, HS 6.8.2009 A11
- ↑ Norjan veronmaksajat osoittautuivat haverilaivan osakkaiksi, HS 6.8.2009 A11 Kalle Koponen