Norjan politiikka

Norja on perustuslaillinen monarkia, jonka muodollinen päämies on kuningas. Nykyinen kuningas on Harald V. Poliittista valtaa kuninkaalla ei ole. Ylin valta on parlamentilla eli suurkäräjillä (norj. Stortinget), johon valitaan 169 edustajaa 19 maakunnasta, sekä pääministerin johtamalla hallituksella. Vuoden 2009 suurkäräjävaalit voitti 64 paikkaa saanut työväenpuolue. Edistyspuolue sai 41 paikkaa, konservatiivipuolue Høyre 30 paikkaa ja sosialistinen vasemmistopuolue ja keskustapuolue kumpikin 11 paikkaa.

Norja luopui 21. toukokuuta 2012 valtionkirkosta. Muutosta kannattivat sekä Norjan kirkon ylin päätäntäelin kirkolliskokous että suurkäräjien selvä enemmistö. Vain kolme kansanedustajaa vastusti muutosta. Perustuslain muutoksen myötä Norjan hallitus ei enää päätä piispannimityksiä, hallituksessa ei jatkossa ole erityistä kirkkoministeriä, eikä hallituksen ministereiden enemmistön tarvitse enää kuulua kirkkoon.

Kuningas ja hallitusMuokkaa

Norja on parlamentaarinen perustuslaillinen monarkia. Vuoden 1814 perustuslain mukaan kuningas valtionpäämiehenä valitsee ministerit hallitukseen, mutta parlamentarismiin siirtymisen jälkeen tulee hallituksella käytännössä olla suurkäräjien enemmistön tuki.

Kuninkaalla on perustuslain nojalla varsin laajat hallintaoikeudet: hän on muun muassa Norjan puolustusvoimien ylipäällikkö, mutta käytännössä hänellä ei nykyisin ole poliittista valtaa, vaan hänen toimenkuvansa on pelkästään seremoniallinen.

Hallitus (norj. regjeringen) muodostuu pääministeristä ja vähintään seitsemästä muusta kuninkaan nimittämästä ministeristä. Vuodesta 1905 alkaen kuningas on harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta nimittänyt pääministerin ehdottaman hallituksen.

SuurkäräjätMuokkaa

Pääartikkeli: Suurkäräjät

Vuoteen 2007 saakka suurkäräjät oli lainsäädäntöasioiden kannalta kaksikamarinen niin, että ylähuoneeseen (norj. Lagting) kuului neljäsosa ja alahuoneeseen (norj. Odelsting) kolme neljäsosaa edustajista. Valtion budjetti ja perustuslain muutokset käsiteltiin kuitenkin yksikamarisessa täysistunnossa. Vuoden 2009 alussa voimaan astuneiden perustuslain muutosten jälkeen lainsäädäntötyö tapahtuu yksikamarisesti.[1]

Vuoden 2017 suurkäräjävaaleissa vähemmistöhallituspohja sai parlamenttivaaleissa äänestäjien kannatuksen, vaikka Høyre menetti hieman kannatusta. Tukipuolueineen se saa 88 paikalla enemmistön suurkäräjien 169 paikasta. Työväenpuolue tukipuolueineen saa 81 paikkaa.[2]

TuomioistuimetMuokkaa

Norjan korkeimpaan oikeuteen (norj. høyesterett) kuuluu 18 vakituista tuomaria sekä presidentti (norj. justitiarius), erityinen Kjæremålsutvalg, kuusi hovioikeutta (norj. lagmannsrett), käräjäoikeudet (norj. tingrett) sekä siviilijuttuja käsittelevät forliksrådit. Lisäksi on olemassa työtuomioistuin sekä joukko erityistuomioistuimia.

Norjassa on myös erityinen valtionoikeus (norj. statsrett), joka käsittelee suurkäräjien, hallituksen ja korkeimman oikeuden virkarikoksia, mutta sitä ei ole asetettu vuoden 1927 jälkeen.

AsevoimatMuokkaa

Pääartikkeli: Norjan puolustusvoimat

Norjan puolustusvoimat muodostuvat maavoimista (norj. Hæren), laivastosta (norj. Sjøforsvaret) ja ilmavoimista (norj. Luftforsvaret) sekä kodinturvajoukoista (norj. Heimevernet, HV). 18–44-vuotiaat miehet ovat asevelvollisia, varusmiespalvelus kestää periaatteessa 12 kuukautta, mutta lyhennetään usein kuuteen tai yhdeksään. Norja on kuulunut Natoon vuodesta 1949. Kevääseen 2008 asti se valvoi Naton puolesta Itämeren ilmatilaa F-16-hävittäjillään, mutta nykyisinmilloin? sen aktiivisin panos on 550 sotilaan joukko Naton Afganistanin operaatiossa.[3]

Vuonna 2016 Norjassa myös naiset tulivat asevelvollisiksi siten, että kutsunnat koskevat kaikkia 19-vuotiaita sukupuolesta riippumatta ja noin joka kuudes sitten valitaan palvelukseen. Käytännössä halukkaita on ollut enemmän kuin on voitu ottaa palvelukseen.[4]

LähteetMuokkaa

  1. Olav Versto: Reform av Grunnloven VG Nett. 21..2007. VG. Viitattu 26. tammikuuta 2008. (norjaksi)
  2. Norjan nykyinen hallituspohja vaalivoittoon.
  3. Norway Allied Command Operations NATO
  4. Norjan naisillekin tuli asevelvollisuus – mutta kaikki halukkaat eivät mahdu armeijaan Yle Uutiset. Viitattu 17.2.2020.

Aiheesta muuallaMuokkaa