Norfolkinsaari
Norfolkinsaari (engl. Norfolk Island) on saari Tyynellämerellä Australian, Uuden-Seelannin ja Uuden-Kaledonian välisellä merialueella. Saarelta on lähtöisin viherkasvina suosittu norfolkinaraukaria eli huonekuusi, joka on kuvattu myös saaren lippuun. Norfolkinsaari on yksi Australian territorioista ja siellä oli 1 748 asukasta vuoden 2016 väestönlaskennassa.[1]
| Territory of Norfolk Island |
|||
|---|---|---|---|
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | Australian territorio | ||
| Kuningas | Charles III | ||
| Hallinnon johtaja Pääministeri |
Eric Hutchinson Andre Nobbs |
||
| Pääkaupunki |
Kingston |
||
| Muita kaupunkeja | Burnt Pine | ||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 39 km² [1] (sijalla 227) | ||
| Väkiluku (2016) | 1 748 (sijalla ei laskettu) | ||
| – väestötiheys | 45 as. / km² | ||
| Viralliset kielet |
englanti norfuk |
||
| Valuutta | Australian dollari (AUD) | ||
| Aikavyöhyke | UTC+11[2] | ||
| – kesäaika | UTC+12[2][3] | ||
| Itsenäisyys – Autonomia |
1979 |
||
| Lyhenne | |||
| Kansainvälinen suuntanumero |
+672 3 | ||
| Tunnuslause | In as much | ||
| Kansallislaulu | ”Advance Australia Fair” | ||
.svg)
Maantiede muokkaa
Sijainti ja pinnanmuodot muokkaa
Norfolkinsaari sijaitsee Tyynenmeren lounaisoassa noin 1 680 kilometriä Sydneystä koilliseen. Saari on noin 8 kilometriä pitkä ja 5 kilometriä leveä. Hallintoalueeseen kuuluu myös Norfolkinsaaren eteläpuolella kaksi pienempää saarta, Phillip Island ja Nepean Island.[4]
Saaret ovat noin 2–3 miljoonaa vuotta tapahtuneen tulivuoritoiminnan jäänteitä[5] ja muodostuneet vanhan kilpitulivuoren huipusta. Suurin osa Norfolkinsaaresta on tulivuoriperäistä basalttitasankoa, jonka keskikorkeus on 110 metriä. Korkein kohta on 319 metriä korkea Mount Bates.[6]
Norfolkinsaaren maasto on varsin epätasaista, ja sen rannikko nousee monin paikoin jyrkkinä kallioina merestä. Korkeimmat kalliot ovat 90-metrisiä. Kingstonissa ja saaren pohjoisrannikon Cascadessa on ainoat paikat, jossa on loivempaa rannikkoa.[4]
Ilmasto muokkaa
Norfolkinsaarella vallitsee subtrooppinen meri-ilmasto, jossa vuodenaikojen vaihtelu on hyvin pientä. Kosteus on korkeaa ja tuulet usein kovia. Lämpötila vaithee 13 ja 25 asteen välillä, ja vuotuinen sadanta on noin 1 300 millimetriä.[6]
Luonto muokkaa
Norfolkinsaaren luonto on ainutlaatuista. Saari ei ole ikinä ollut yhteydessä mantereeseen, joten kasvien siementä ja itiöiden on pitänyt kulkeutua saarelle pitkän matkan päästä. Norfolkinsaarella kasvaa yli 40 kotoperäistä kasvilajia, joista tunnetuin on jopa 60 metriä korkeaksi kasvava norfolkinaraukaria.ref name="infraenvironment"/>
Historia muokkaa
Ensimmäinen saaren nähnyt eurooppalainen oli kapteeni James Cook toisella eteläisen Tyynenmeren tutkimusmatkallaan vuonna 1774. James Cook kehui saarta siellä kasvavien korkeiden puiden (norfolkinaraukarioiden) vuoksi, sillä Cook luuli niiden sopivan täydellisesti laivojen mastoihin. Cookin arvio osoittautui myöhemmin vääräksi: puut eivät olleet laivojen mastoiksi sopivia.[7]
Vuonna 1788, neljätoista vuotta saaren löytämisen jälkeen, britit perustivat saarelle rangaistussiirtokunnan. Rangaistussiirtokunnan oli tarkoitus suojella saarta ranskalaisilta. Rangaistussiirtokunta suljettiin kuitenkin kolmenkymmenenkuuden vuoden kuluttua vuonna 1814, koska se ei ollut tarvittavan omavarainen. Luultavasti syynä olivat myös harvat ruokakuljetukset ja huono lääkitys tauteja vastaan. Vuonna 1825 saarelle perustettiin uusi rangaistussiirtokunta yhdentoista vuoden tauon jälkeen. Tällä kertaa tarkoituksena oli paatuneiden rikollisten rankaisu ja pitäminen erossa yhteiskunnasta, jossa he olisivat mitä luultavimmin uusineet rikoksensa. Uusi rangaistussiirtokunta suljettiin 1855.
Norfolkinsaaren seuraava asutusvaihe alkoi 8. kesäkuuta 1856, jolloin sinne asutettiin Pitcairnin saarelta HMS Bountyn kapinallisten ja tahitilaisten jälkeläisiä Pitcairnin käytyä liian pieneksi kasvavalle väestölle. Norfolkinsaaresta tehtiin Uudesta Etelä-Walesista erillinen siirtokunta, jota kuitenkin hallinnoi Uuden Etelä-Walesin kuvernööri. Pitcairnilta saapui kaikkiaan 194 henkeä.
Pitcairnilaiset ottivat käyttöönsä monia rangaistussiirtokunnan jäljelle jääneitä rakennuksia ja muodostivat vähitellen saarelle maanviljelyksen ja valaanpyynnin varaan rakentuneen yhteisönsä. Vaikka jotkut perheet päätyivät alkuvaiheessa palaamaan Pitcairnille, Norfolkinsaaren väkiluku kasvoi hitaasti saaren ottaessa vastaan myös uusia asukkaita, joista monet tulivat valaanpyyntialusten mukana.
Vuoden 1856 joulukuussa Uusi Etelä-Wales myönsi saarelle huomattavan autonomian. Itsehallinto vahvistettiin 1. heinäkuuta 1897, kun saaresta tuli yksi Australian Tyynenmeren saariterritorioista. Saari sai uuden perustuslain elokuussa 1979.
Politiikka muokkaa
Norfolkinsaari on Australian territorio, jonka nimellinen valtionpäämies on Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas, jota edustaa Australian kenraalikuvernöörin nimittämä hallinnon johtaja (engl. Administrator), huhtikuusta 2017 alkaen Eric Hutchinson.[8] Saarella on myös lakiasäätävä neuvosto (Legislative Assembly), jonka yhdeksän jäsentä valitaan kansanäänestyksellä korkeintaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Neljä neuvoston jäsenistä muodostaa päätäntäneuvoston (Executive Council), joka toimii hallinnon johtajan neuvonantajana. Saaren pääministerinä toimii David Buffett. Poliittisia puolueita Norfolkinsaarella ei ole.
Saarella on jonkin verran erimielisyyttä Australian kanssa siitä, annettiinko saarelle itsenäisyys sen uudelleenasutuksen aikaan. Joka tapauksessa saarelaiset on vapautettu Australian veroista, minkä ansiosta saari on veroparatiisi sekä paikallisille että turisteille.
Talous muokkaa
Norfolkinsaaren tärkein tulonlähde on matkailu, mitä edistää saaren veroparatiisiasema. Matkailijoita käy vuosittain jopa 30 000, erityisesti Australiasta ja Uudesta-Seelannista. Saarelta viedään norfolkinaraukarian siemeniä. Muita tulonlähteitä ovat postimerkit ja väkijuomat. Saari on omavarainen lihan ja kananmunien suhteen. Saarella ei makseta tuloveroja, mutta verotuloja saadaan tulleista, rahoituslaitosten veroista ja lentokenttäveroista.
Varsinaista satamaa saarella ei ole, mutta Kingstonissa ja Cascade Bayssa on lastauslaitureita. Tavarat tuodaan laivoilla yleensä Cascade Bayhin. Saaren ainoa uimakelpoinen paikka on Emily Bay, jota pieni koralliriutta suojaa Tyyneltämereltä päin.
Väestöjakauma muokkaa
Saaren pienen väkiluvun vuoksi matkailijat aiheuttavat suuria muutoksia väestön määrään saarella. Koska saarella on läheiset yhteydet Uuteen-Seelantiin ja Australiaan, maastamuutto näihin maihin on hyvin yleistä. Saarella on yksi koulu, ja koulutus on ilmaista mutta pakollista 6–15-vuotiaille. Koulutus on mahdollista vain lukiotasolle, joten korkeampaa koulutusta kaipaavat joutuvat siirtymään muualle. Koulun opettajat tulevat saarelle Australiasta ja joskus myös Uudesta-Seelannista. Myös saaren työmarkkinat ovat pienet. Lukutaitoisuuden arvioidaan olevan 100 % (ei virallisia tilastoja). Suurin osa asukkaista on valkoihoisia, jotka ovat myöhempien Australiasta tai Uudesta-Seelannista muuttaneiden siirtolaisten jälkeläisiä; loput saaren asukkaista kuuluvat tahitilaisten ja polynesialaisten vähemmistöihin. Saaren terveyspalvelut hoitaa pieni sairaala.
Saaren valtauskonto on kristinusko, erityisesti protestanttisuus. Saaren nykyiset asukkaat puhuvat 1800-luvun englannin, gaelin ja vanhan tahitin sekoitusta, jota toisinaan kutsutaan nimellä "norfuk". Norfukin kielen merkitys saarella on kuitenkin vähenemään päin.
Urheilu muokkaa
Norfolkinsaaren turismi- ja terveysministeri Geoffrey Gardner toimii Oseanian yleisurheiluliiton presidenttinä.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Australia: Agglomerations (census population) citypopulation.de: Citypopulation. Viitattu 31.12.2018. (englanniksi) (saksaksi)
- ↑ a b https://www.timeanddate.com/time/zone/norfolk-island
- ↑ https://www.timeanddate.com/news/time/norfolk-island-dst.html
- ↑ a b Norfolk Island Encyclopedia Britannica. 6.3.2024. Viitattu 15.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Geology Norfolk Island Flora & Fauna Society. Viitattu 15.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Norfolk Island Environment The Department of Infrastructure, Transport, Regional Development, Communications and the Arts. Viitattu 15.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Department of the Environment, Water, Heritage and the Arts: Norfolk Island National Park - Culture and history Australian Government. Viitattu 26.7.2010. (englanniksi)
- ↑ Norfolk Island Administrator Australian Government, The Department of Infrastructure, Transport, Regional Development and Communications. Viitattu 14.11.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Norfolk Island Government (Arkistoitu – Internet Archive)