Nomadit

asuinpaikkaa vahtelevia kansoja
(Ohjattu sivulta Nomadismi)

Nomadit ovat ihmisiä, jotka vaihtelevat asuinpaikkaansa perheineen, sukulaisineen ja naapureineen, eivätkä asetu vakinaiseen asuinpaikkaan. Jotkut nomadit kuljettavat mukanaan myös kotieläimiään, telttojaan ja jurttiaan. Toiset nomadit rakentavat uuden kodin paikan päällä, kuten inuitit iglunsa.[1]

Nomadinen kirgiisiperhe 1900-luvun alussa.
Pohjoisafrikkalaisia bedža-nomadeja.
Botswanan saneja.

Nomadismi on yleistä seuduilla, joilla elinolosuhteet ovat vaativia, kuten sademetsissä, aavikoilla ja arktisella alueella. Tällaisilla seuduilla on matala asukastiheys. Koska resursseja on harvassa ja epätasaisesti, muuttamalla paikasta toiseen niitä pystytään hyödyntämään tehokkaimmin.[1]

Nomadismi on tärkeä osa perinteistä metsästäjä-keräilijöiden ja paimentolaisten elämäntapaa. Nomadistisia metsästäjä-keräilijäkansoja ovat esimerkiksi arktiset inuitit, Kalaharin sanit ja Kongon sademetsien mbutit. He liikkuvat metsästysmailta toisille seuraten saalislajejaan, tai he saattavat muuttaessaan vaihtaa saalislajin toiseen.[1]

Paimentolaisnomadeja ovat esimerkiksi Afrikan sarven somalit, Arabian beduiinit ja Iranin Zagrosvuorten heimot. He muuttavat kausittain uusille laitumille sään vaihtelujen mukaan sekä välttääkseen tauteja ja petoeläimiä.[1]

Puolinomadit viettävät osan vuodesta asuen paikallaan, osan liikkuen. Esimerkki tästä ovat osan aikaa maata viljelevät, enimmäkseen lampaita hoitavat puolipaimentolaiset. Monesti Afrikan ja Aasian puolinomadit viljelevät maata sateisempana vuodenaikana ja laiduntavat lampaita kuivempana. Kuivien alueiden puolinomadien asuinalue on yleensä täysnomadien asuinaluetta sateisempi. Se on Afrikassa tai Aasiassa monesti puolikuiva metsä- ja pensasalue.[2] Transhumanssi on viljely-yhteisöjen karjanhoitoa siten, että erilliset paimenet hoitavat karjaa kylän peltojen ulkopuolella hyvinkin kaukana ja viipyvät paimennusretkillään jopa vuosia.[2]

Jotkut nomadit asuvat paikallaan pysyttelevien kansojen ympärillä ja käyvät näiden kanssa kauppaa tai tarjoavat erilaisia palveluja.[1]

Jotkut nomadit, kuten beduiinit, saattavat erikoistua esimerkiksi kamelien kasvattamiseen ja saada muun tarvittavansa vaihtokaupalla. Toiset, kuten Iranin baluchit, pyrkivät tuottamaan itse kaiken tarvitsemansa. Tähän nomadinen elämäntapa antaa tarvittavan joustavuuden.[1]

Asuinpaikkaa vaihtamalla heimo pystyy myös väistämään heitä uhkaavia vihollisia tai poliittista painostusta valtion taholta.[1]

Nomadit eivät vaeltele päämäärättömästi, vaan he valitsevat reittinsä ja päämääränsä huolellisesti tiedustelijoiden tai vierailijoiden antaman tiedon pohjalta. Muuttopäätöstä edeltää usein viikkojakin kestänyt väittely, jossa heimon jäsenten ristiriitaisia intressejä puntaroidaan. Monesti uusi asuinpaikka valitaan tutun alueen sisältä, missä heimolla on tiettyjä poliittisia oikeuksia. Heimolla täytyy olla oikeus käyttää alueen luonnonvaroja, kuten laitumia, vettä, villikasveja ja riistaa.[1]

Nomadisen elämäntavan joustavuus tekee nomadeille helpoksi liittyä uusiin ryhmiin ja erota niistä olosuhteiden muuttuessa. Esimerkiksi jotkin tasankointiaanit ja inuitit saattavat elää kesäisin suurissa ryhmissä mutta hajaantua talviksi pieniksi ryhmiksi. Nomadit ovatkin usein suhteellisen avoimia tunteistaan toisiaan kohtaan, ja kaunat myös unohdetaan nopeasti.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f g h i Salzman, Philip Carl (toim. Barnard, Alan & Spencer, Jonathan): ”Nomadism”, The Routledge Encyclopedia of Social and Cultural Anthropology, s. 505–507. Routledge, 2010. ISBN 978-0-415-40978-0.
  2. a b Lauri Honko & Juha Pentikäinen: Kulttuuriantropologia. WSOY 1970, s. 73.

Aiheesta muualla muokkaa