Nimismiehenvero

Nimismiehenvero (ruots. länsmansränta) oli keskiajalla ja uudella ajalla Ruotsin valtakunnassa käytössä ollut vero, jolla kustannettiin käräjät ja maksettiin käräjillä käyvien virkamiesten palkat. Vero syntyi ja kehittyi valtion vakinaisen verolaitoksen ulkopuolella. Se kannettiin ja nautittiin pitäjien käräjäpaikoissa, nimismiehentaloissa. Veroa mainitaan harvoin vanhoissa verokirjoissa, sillä se oli pitäjäläisten ja virkamiesten keskinäinen asia. Uuden ajan alussa nimismiehenvero joutui valtion haltuun, jolloin kruunu alkoi vastata virkamiesten palkoista. Tällöinkin osa nimismiehenverosta jäi käytettäväksi paikallisesti.

Raaseporin läänissä nimismiehenveroa maksettiin 1500-luvulla kaikissa läänin pitäjissä samalla tavoin. Kultakin veromarkalta maksettiin 3 ½ vakkaa (yksi vakka vastaa 36,64 litraa) rukiita, 3 ½ vakkaa ohria ja 3 ½ vakkaa kauroja sekä kultakin kymmeneltä veromarkalta yksi talvikuorma heiniä. Tästä verosta kaurat otettiin linnaan ja lopun sai nimismies käyttää käräjäkestityksissä. Nimismiehen tärkein velvollisuus oli käräjien pitäminen ja nimismiehenverolla ruokittiin käräjille kokoontunut kruununväki.

Ahvenanmaalla nimismiehenvero maksettiin 1540-luvulla taloluvun eli manttaalin mukaan. Veroon kuului yksi panni ohria, neljännespanni rukiita, puoli leiviskää lihaa, kaksi naulaa voita, kaksi naulaa humalia, neljä kappaletta leipiä, kolmesta neljään kynttilää, kolme kupoa olkia ja kaksi syliä heiniä. Tästä verosta vouti sai kustakin nimismieskunnasta neljä pannia ohria, yhden leiviskän lihaa, yhden leiviskän voita ja 20 kynttilää. Linnankirjuri sai kuusi kynttilää jokaisesta nimismieskunnasta.

Hämeessä pidettiin vuonna 1531 käräjiä kolmasti vuodessa: kesällä, syksyllä ja talvella. Käräjiä istuttiin nimismiesten luona, jolloin vouti ja tuomari yöpyivät nimismiehen talossa. Nimismiehenvero vaihteli pitäjittäin ja se maksettiin koukuittain. Nimismiehenverosta kannettiin linnaan kultakin pitäjältä neljä lehmää ja kahdeksan lammasta. Lisäksi linnaan vietiin käräjäkauroja 3–4 puntaa kultakin pitäjältä voudin palkkioksi.

Vuonna 1540 Hämeen nimismiehenvero katsottiin kruunun pysyväksi tuloksi, jolloin se alettiin merkitä linnan tilikirjoihin. Nimismies sai osuutenaan kymmenen koukun veron. Lisäksi nimismies sai lisäkorvauksen, jos joutui talvisin syöttämään kruunun hevosia. Veron joutuminen kokonaan kruunun haltuun merkitsi samalla keskiaikaisen virkamiesjärjestelmän ja paikallishallinnon muutosta näiden joutuessa lopullisesti kruunun valvontaan ja määräysvallan alaiseksi.

Lähteet

• Voionmaa, Väinö: Suomalaisia keskiajan tutkimuksia, s. 339–354. WSOY, 1912.