Nikolai von Brandenburg
Nikolai von Brandenburg (8. elokuuta 1839 Pietari – 31. elokuuta 1903 Pietari) oli suomalainen Venäjän keisarikunnan armeijassa palvellut kenraaliluutnantti ja museonjohtaja.[1]
Nikolai von Brandenburgin vanhemmat olivat Säämingissä 1795 syntynyt hovineuvos Reinhold Joakim von Brandenburg ja Sofia Trofimova ja puoliso Maria Petrovna Bassina. Myös hänen veljensä Alexander von Brandenburg yleni kenraaliksi Venäjän keisarillisessa armeijassa. Nikolai von Brandenburg kävi kymnaasin ja kadettikoulun, minkä jälkeen hänet ylennettiin luutnantiksi jalkaväkirykmentissä Käkisalmella 1858. Vuonna 1860 hän siirtyi 21. tykistöprikaatiin ja vuonna 1863 Henkivartioväen 2. tykistöprikaatiin. Alikapteeniksi von Brandenburg tuli 1867 ja kapteeniksi 1870. Hänet määrättiin 1872 palvelukseen tykistön keskushallintoon ja 1872 Pietarin tykistömuseoon, jonka johtajana hän toimi vuoteen 1896 saakka. Von Brandenburg ylennettiin everstiksi 1873 ja hän oli mukana Turkin sodassa 1877–1878. Kenraalimajuriksi hänet ylennettiin 1886 ja kenraaliluutnantiksi 1896.[1]
Von Brandenburg julkaisi sotahistoriallisia, historiallis-arkeologisia ja sotilasarkeologisia tutkimuksia, kuten Kurgany južnogo Priladožja (1895) ja Staraja Ladoga (1896), samoin kuin sukututkimuksen Rod knjazei Masalskih (1892).[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Nikolai von Brandenburg Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 11.1.2020)
Aiheesta muualla muokkaa
- Pietarin sotahistoriallinen museo: museon historia (engl.) (Viitattu 11.1.2020).