Nikodemuksen evankeliumi
Nikodemuksen evankeliumi (lat. Evangelium Nicodemi) on Uuden testamentin apokryfisiin kirjoihin kuuluva kirjoitus, joka jakaantuu kahteen hyvin erilaiseen osaan, Pilatuksen teot (m.kreik. Πράξεις Πιλάτου, Prakseis Pilatū; lat. Acta Pilati tai Gesta Pilati) ja Kristuksen laskeutuminen tuonelaan (lat. Descensus Christi ad inferos).
| Nikodemuksen evankeliumi | |
|---|---|
 Nikodemuksen evankeliumin käsikirjoitusta 800- tai 900-luvulta. |
|
| Kirjailija | tuntematon |
| Kieli | muinaiskreikka (koinee) |
| Genre | evankeliumi, apokryfinen kirjoitus |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Johannes Seppälä |
| Kustantaja | Ortokirja ry |
| Julkaistu | 1979 teoksessa Apokryfiset evankeliumit |
| Sivumäärä | 20 s. |
| ISBN | 951-95564-0-0 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Historia muokkaa
Alkuperä muokkaa
Pilatuksen teot on kahdesta tekstistä tunnetumpi. Sen kirjoitusaikaa ei tiedetä. Teksti sisältyy kreikankieliseen Pietarin ja Paavalin tekoihin sekä keskiaikaiseen latinankieliseen Nikodemuksen evankeliumiin, vaikka näiden kirjoitusten välillä ei ole näkyviä yhteyksiä.
Pilatuksen tekojen vanhimmat tunnetut osat on kirjoitettu kreikaksi. Teksti koostuu useasta osasta, jotka ovat tyyliltään erilaisia ja vaikuttavat olevan eri henkilöiden kirjoittamia. Kirjoituksen arvioidaan olevan peräisin 300-luvun puolesta välistä. Se ei väitä olevansa Pontius Pilatuksen kirjoittama, mutta väittää sen sijaan perustuvansa Jerusalemin praetoriumissa säilytettyihin virallisiin asiakirjoihin. Väitetty hepreankielinen alkuperäiskappale on laitettu pseudepigrafisesti Nikodemoksen (latinaksi Nikodemus) nimiin. Tästä kirjoitukselle on keskiajalla annettu nimi Nikodemuksen evankeliumi. Kreikankielisen alkutekstin lisäksi Pilatuksen teot on säilynyt koptin, armenian ja latinankielisinä versioina.[1]
Kristuksen laskeutuminen tuonelaan ei liity Pilatuksen tekoihin, mutta se on keskiaikaisissa Nikodemuksen evankeliumeissa usein liitetty liitteeksi samaan teokseen. Se ei sisälly Pilatuksen tekojen kreikankielisiin versioihin.[1]
Kriittinen vastaanotto muokkaa
Kirkkohistorioitsija Eusebios Kesarealainen, joka kirjoitti noin vuonna 325, mainitsee Justinuksen ja Tertullianuksen tunteneen Pilatuksen teot ja muita ei-kanonisia tekojen kirjoja, mutta ei vaikuta tunteneen kirjoitusta itse. Epifanios viittasi Pilatuksen tekoihin noin vuonna 376.[1]
Kirjoitus pyrkii vähentämään Pilatuksen syyllisyyttä Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta,[2] ja antaa ymmärtää Pilatuksen jopa kääntyneen kristityksi. Varhaiskristillinen perimätieto sen enempää kuin historiankirjoituskaan eivät kuitenkaan anna tällaista tietoa. On mahdollista, että kirjoitusta ei koskaan ollut tarkoitettu kristityille vakavastiotettavaksi. Se on ollut osa laajempaa Pilatus-kirjallisuutta, jonka tarkoituksena on ollut tarjota enemmän yksityiskohtaista tietoa Jeesuksen elämästä eräänlaisena hurskaana viihdekirjallisuutena.
Pilatuksen teot vaikutti keskiajalla ja jossain määrin edelleenkin kristillisen ”pop-kulttuurin” tuotteisiin. Kirjoituksen suosio voidaan päätellä siitä, että siitä on säilynyt kopioita useilla kielillä useissa käsikirjoitusversioissa ja -perinteissä.
Sisältö muokkaa
Pilatuksen teot muokkaa
Pilatuksen teot kertoo Jeesuksen tuomitsemisesta, ristiinnaulitsemisesta ja hautaamisesta. Se puolustelee Pilatuksen toimintaa ja tukee hänen pyhimyskulttiaan. Erityisesti koptilainen kirkko piti Pilatusta pyhänä, joten kirja on saattanut syntyä koptilaisten keskuudessa.
Pilatuksen teot jakaantuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa (luvut 1–11) sisältää Luukkaan evankeliumiin perustuvan kuvauksen Jeesuksen oikeudenkäynnistä ja ristiinnaulitsemisesta. Toinen osa (luvut 12–16) käsittelee ylösnousemusta ja Sanhedrinissä, juutalaisten suuressa neuvostossa, asian tiimoilta käytyjä keskusteluja.
Kristuksen laskeutuminen tuonelaan muokkaa
Kristuksen laskeutuminen tuonelaan kertoo nimensä mukaisesti Jeesuksen saapumisesta tuonelaan kuolemansa jälkeen, sekä paikalla käydyistä keskusteluista. Keskustelussa ovat mukana mm. Tuonela itse, Saatana, Aadam, Set ja Daavid. Tuonelassa Kristus lunastaa vanhurskaat, jo edesmenneet Vanhan testamentin patriarkat. Kirjoituksessa myös Pyhä Dismas, mikä on yhdessä Jeesuksen kanssa ristiinnaulitulle ”hyvälle” ryövärille annettu nimi, liittyy Kristuksen seuraan tuonelassa.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Reid, George: Acta Pilati Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
- ↑ The Acts of Pilate Early Christian Writings. Viitattu 10.5.2021.
Kirjallisuutta muokkaa
Suomennokset muokkaa
- Nikodemuksen evankeliumi. Teoksessa Apokryfiset evankeliumit. Suomentanut Johannes Seppälä. Ortokirja ry, 1979 (2. painos 1980). ISBN 951-95564-0-0.
- Nikodemuksen evankeliumi. Teoksessa Jaakobin, Nikodemuksen ja Tuomaan apokryfiset evankeliumit. Kreikan kielestä suomentanut Johannes Seppälä. Kuopio: Suomen ortodoksisen pappisseminaarin oppilasyhdistys, 1978. ISBN 951-837-004-4. }
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nikodemuksen evankeliumi Wikimedia Commonsissa
- Nikodemuksen evankeliumin 1. osa: Pilatuksen teot
- The Acts of Pilate. Early Christian Writings. (englanniksi)
- The Report of Pilate to the Emperor Claudius. Early Christian Writings. (englanniksi)