Wikipedia

Nijōn linna

tasankolinna Japanin Kiotossa

Nijōn linna (二条城 Nijō-jō) on tasankolinna Japanin Kiotossa. Linnaan kuuluu kaksi sisäkkäistä linnoituskehää, Ninomaru-palatsi, osa Honmaru-palatsista, erilaisia lisärakennuksia ja useita puutarhoja. Linnan pinta-ala on 275 000 neliömetriä, josta rakennettua pinta-alaa on 7 300 neliömetriä[1].

Nijōn linna
二条城
Ninomaru-palatsin karamon-pääportti.
Ninomaru-palatsin karamon-pääportti.
Sijainti Japani Kioto
Koordinaatit 35°0′51″N, 135°44′51″E
Rakennustyyppi Tasankolinna (平城)
Valmistumisvuosi 1626
Rakennuttaja Tokugawa-shōgunaatti
Omistaja Kioton kaupunki
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Historia muokkaa

 
Nijōn linnan nykyinen pohjapiirros (napsauta kuvaa, niin näet sen suurempana)

Vuonna 1601 Tokugawa Ieyasu, Tokugawa-shōgunaatin perustaja, määräsi Länsi-Japanin lääninherrat rakentamaan Nijōn linnan. Linna valmistui Tokugawa Iemitsun hallituskaudella vuonna 1626, ja sinne siirrettiin 1625–1626 osia Fushimin linnasta, muun muassa päätorni ja karamon-portti.[2] Linna rakennettiin Tokugawa-shōguneiden virka-asunnoksi Kiotossa. Vaikka Tokugawa-shōgunaatti siirsi Japanin pääkaupungin Edoon, nykyiseen Tokioon, keisarillinen hovi ei lähtenyt Kiotosta. Vanha Kioton keisarillinen palatsi sijaitsee vielä nykyäänkin Nijōn linnasta koilliseen.

Vuonna 1750 linnan keskustorniin iski salama ja se paloi maan tasalle. Linnan sisäpalatsi tuhoutui Kioton palossa 1788. Palopaikka oli autiona, kunnes sinne siirrettiin prinssin asunto keisarillisesta palatsista 1893.[3]

Vuonna 1867 Tokugawa Yoshinobu luovutti vallan takaisin keisarilliselle hoville Ninomaru-palatsissa.[3] Seuraavana vuonna keisarillinen kabinetti aloitti toimintansa linnan tiloissa ja linnasta tuli virallisesti yksi keisarin palatseista. Vallan vaihdon jälkeen Tokugawa-shōgunaatin salkoruusutunnus poistettiin palatsista ja korvattiin keisarillisella krysanteemilla.

Linna lahjoitettiin Kioton kaupungille vuonna 1939 ja avattiin yleisölle seuraavana vuonna. 2000-luvulla taifuunien aiheuttamat sateet ja tuulet ovat irrottaneet rappauspintaa linnan seinistä.[4]

Vuonna 1994 linna liitettiin osaksi Unescon maailmanperintöluetteloa osana Muinaisen Kioton historiallisten monumenttien muodostamaa kokonaisuutta.[3]

Linnoitukset muokkaa

 
Sisempi muuri ja vallihauta

Nijōn linnassa on kaksi sisäkkäistä linnoituskehää, joissa molemmissa on muuri ja leveä vallihauta. Ulommassa muurissa on kolme porttia, sisemmässä muurissa niitä on kaksi. Vuonna 1750 palaneen keskustornin perustukset ovat vielä näkyvissä sisemmän muurin lounaiskulmassa. Sisemmän muurin suojassa on myös Honmaru-palatsi puutarhoineen. Linnoituskehien välissä ovat Ninomaru-palatsi, linnan keittiöt, vartiotupa ja useita puutarhoja.

Ninomaru-palatsi muokkaa

 
Ninomaru-palatsi Nijōn linnassa

3 300 neliömetriä laajassa Ninomaru-palatsissa (二の丸御殿 Ninomaru Goten) on kuusi toisiinsa liittyvää rakennusta,[5] jotka on rakennettu lähes kokonaan japaninsypressistä. Rakennusten koristeluun on käytetty ylenpalttisesti lehtikultaa ja taidokkaita puuleikkauksia, minkä tarkoituksena oli antaa vierailijoille vaikutelma shōgunien vallasta ja vauraudesta. Kanō-koulukuntaa edustaneet taiteilijat koristelivat huoneiden seinät ja liukuovet taidokkailla maalauksilla.

Rakennus on hyvä esimerkki sosiaalisen vallankäytön harjoittamisesta arkkitehtuurin keinoinlähde? Alempiarvoiset vieraat päästettiin vain palatsin uloimpiin osiin, ylempiarvoiset vieraat ohjattiin yksityisempiin huoneisiin palatsin sisäosissa. Tokugawat eivät edes yrittäneet kätkeä henkivartijoiden käyttämiä ovia kuten useimmissa japanilaisissa linnoissa. Tällä tilaratkaisulla he halusivat herättää vierailijoissa pelkoa ja kunnioitusta.

Ninomaru-palatsissa on useita vastaanottosaleja ja työhuoneita sekä shōgunin asuintilat, joihin vain naispalvelijoilla oli lupa mennä. Erikoisinta rakennuksessa ovat sen käytävien satakielilattiat (uguisubari), jotka vikisevät linnun lailla, kun niillä kävellään. Lattioiden tarkoitus oli suojella linnan asukkaita yllätyshyökkäyksiltä ja salamurhaajilta.

 
Ninomaru-palatsin pohjapiirros (napsauta kuvaa, niin näet sen suurempana)

Huonejärjestys on seuraava sisäänkäynniltä alkaen:

  • Yanagi-no-ma (Pajusali),
  • Wakamatsu-no-ma (Nuorten mäntyjen sali)
  • Tozamurai-no-ma (Palvelijoiden huone)
  • Shikidai-no-ma (Vastaanottosali)
  • Rōchu-no-ma (Ministerien työhuoneet)
  • Chokushi-no-ma (Keisarillisen sanansaattajan huone)

Ōhiromassa (Päärakennuksessa) palatsin keskellä on neljä huonetta:

  • Ichi-no-ma (Ensimmäinen suuri sali)
  • Ni-no-ma (Toinen suuri sali)
  • San-no-ma (Kolmas suuri sali)
  • Yon-no-ma (Neljäs suuri sali)

sekä Musha-kakushi-no-ma (Henkivartijoiden huone) ja Sotetsu-no-ma (Japaninkruunukävykkien sali). Palatsin takaosassa ovat Kuroshoin (Yksityinen vastaanottosali) ja Shiroshoin (Shōgunin asuintilat).

Ninomaruun tullaan kulkemalla karamon-portista ja linnanpihan poikki ja astumalla sitten sisään mi-kurumayosesta eli "kunnianarvoisten vaunujen sisäänkäynnistä".[2]

Honmaru-palatsi muokkaa

 
Honmaru-palatsi

1 680 neliömetriä laaja Honmaru-palatsi (本丸御殿 Honmaru Goten)[6] jakautuu neljään osaan: asuintiloihin, vastaanotto- ja oleskelutiloihin, sisääntulohalleihin sekä keittiöön. Käytävät ja sisäpihat yhdistävät osat toisiinsa. Arkkitehtuuriltaan palatsi edustaa myöhäisen Edo-kauden tyyliä. Sen tiloissa on maalauksia useilta kuuluisilta mestareilta, kuten Kanō Eigakulta.

Alkuperäinen Honmaru-palatsi muistutti Ninomaru-palatsia. Rakennuksen nimi oli Katsura-palatsi ennen kuin se siirrettiin nykyiselle paikalleen vuonna 1893 ja nimettiin uudelleen. Alkuperäiseen palatsiin kuului 55 rakennusta mutta vain pieni osa niistä siirrettiin. Shōwa-keisari Hirohiton virkaanastujaiset pidettiin täällä vuonna 1928.[2]

Puutarhat muokkaa

 
Lampi Ninomaru-puutarhassa

Linnan alueella on useita puutarhoja sekä japaninkirsikka- ja japaninaprikoosimetsiköitä. Ninomaru-puutarhan suunnitteli maisema-arkkitehti ja teemestari Kobori Enshū. Se sijaitsee linnoituskehien välissä, Ninomaru-palatsin vieressä. Puutarhassa on suuri lampi, jossa on kolme saarta, sekä useita huolellisesti sijoitettuja kivenlohkareita ja muotoon leikattuja mäntyjä.

Nijōn linnan uusin osa on vuonna 1965 rakennettu Seiryū-en-puutarha, joka sijaitsee alueen pohjoisreunalla. Puutarhassa on kaksi teehuonetta ja yli tuhat tarkasti sommiteltua kivenlohkaretta. Siellä otetaan vastaan Kioton kaupungin virallisia vieraita ja järjestetään kulttuuritapahtumia.

Kuvia muokkaa

  •  
    Tokugawa Yoshinobu Kuroshoinissa
  •  
    Ninomaru-palatsin kurumayose-sisäänkäynti, yksityiskohta
  •  
    Ninomaru-palatsin kattokoristeita
  •  
    Honmaru-palatsi

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ UNESCO World Heritage Site Nijo-jo Castle (Esite Nijōn linnasta) 2012. Kyoto City Office. Viitattu 8.1.2017. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Schmorleitz, s. 82
  3. ↑ a b c Chronological Table of Nijō Castle Kioton kaupunki. Viitattu 19.9.2013. (englanniksi)
  4. ↑ "Typhoon Rains Kill at Least 25 and Maroon Thousands in Japan," New York Times. 5. syyskuuta 2011; ks. myös 台風６号で、二条城の重文櫓の漆喰はがれる (Typhoon #6, The Plaster Peels at the Tower, Nijo Castle's Important National Treasure"), Yomiuri Shimbun. 20. heinäkuuta 2011.
  5. ↑ Ninomaru Palace Kioton kaupunki. Viitattu 19.9.2013. (englanniksi)
  6. ↑ Honmaru palace Kioton kaupunki. Viitattu 19.9.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Nijō Castle
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nijōn_linna&oldid=22232864”