Niidet
Niidet ovat kangaspuissa tai kutomakoneessa osia, jotka siirtävät kankaan pituussuuntaisia loimilankoja eri viretasoihin, jotta poikittainen kudelanka kulkisi kullakin syöttökerralla juuri oikeiden loimilankojen yli tai ali riippuen halutusta sidoksesta. Niidet ovat pystysuoria jäykkiä naruja tai sauvoja, joiden keskellä on niidensilmä eli reikä josta loimilanka pujotetaan kulkemaan.[1]
Kangaspuissa ja perinteisissä kutomakoneissa niidet on ryhmitelty omiksi ryhmikseen, ja kutakin niisiryhmää liikuttaa yhteinen niisivarsi. Yksinkertaisimmassa sidoksessa, palttinassa, tarvitaan vähintään kaksi niisivartta, joista toinen ohjaa loimilankoja 1, 3, 5, 7 jne. ja toinen loimilankoja 2, 4, 6, 8 jne. Viretasot vaihdetaan päinvastaisiksi joka kudekertaa varten, jolloin tuloksena on pärekorimainen palttinasidos: joka toinen kudelanka kulkee parillisten loimilankojen yli ja parittomien ali ja joka toinen kudelanka päinvastoin.[2][3]
Kankaan muista kolmesta perussidoksesta yksinkertaisimman toimikassidoksen kutomiseen tarvitaan vähintään kolme niisivartta ja yksinkertaisimman satiinisidoksen kutomiseen viisi niisivartta.[2][3]
Tekstiiliteollisuuden suurimpia keksintöjä oli jacquardkone, joka vapautti kudonnan niisivarsien aiheuttamista rajoituksista, koska se ohjaa jokaista loimilankaa erikseen erillisellä niidellä. Keksinnön avulla kudottujen kankaiden sidos- ja kuviointimahdollisuudet lisääntyivät suuresti.[3] Jacquardkoneen niisien liike ohjelmoitiin etukäteen reikäkortille, ja tämä keksintö taas vaikutti merkittävästi tietokoneen kehittymiseen.
Kielikuva ”yksiniitinen” muokkaa
Arkikielessä käytetään yksioikoisesta, yksinkertaisesta tai typerästä ihmisestä tai päätöksestä joskus sanaa ”yksiniitinen”, esim. ”Hän suhtautuu asiaan liian yksiniitisesti.” Kielikuva perustuu tosiasiaan, ettei yksiniitistä kangasta voi kutoa, vaan kankaan kudontaan tarvitaan aina vähintään kahdet niidet.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ WSOY Iso tietosanakirja 6, s. 384, WSOY 1997 ISBN 951-0-20163-4
- ↑ a b Lublin, J. ja Willny, H.: Kauppatavarat: Pukimet ja kudonnaiset, s. 68–74. Helsinki: Tammi, 1948.
- ↑ a b c Hannelore Eberle, Hermann Hermeling, Marianne Hornberger, Roland Kilgus, Dieter Menzer, Werner Ring, suom. Pirjo Luoto ja Irma Boncamper: Ammattina vaate, s. 69. Alkuteos Fachwissen Bekleidung. WSOY, 2002. ISBN 951-0-26522-5.
- ↑ Kysyttyä: Yksiniitinen, Kielikello 2/2002.]