Niilo Solja
Niilo Johannes Solja (sukunimi vuoteen 1907 Sandell) (25. kesäkuuta 1888 Hämeenkyrö – 15. syyskuuta 1967 Pirkkala) oli suomalainen asianajaja ja tamperelainen kunnallispoliitikko, joka oli myös kokoomuksen kansanedustajana ja ministerinä 1930-luvun alussa.
Soljan vanhemmat olivat kauppias Kaarlo Johannes Sandell ja Hilma Helena Kalenius. Hän kävi Tampereen lyseon lukion ja pääsi ylioppilaaksi 1908. Hän suoritti oikeustutkinnon ja ylemmän hallintotutkinnon 1911 ja sai varatuomarin arvon 1913. Solja oli Hauhon, Maskun ja Ruoveden tuomiokuntien tuomari 1912–1914, Turun hovioikeuden ylimääräinen virkamies 1913–1916 ja Turun maaherranviraston ulosottoasiain esittelijä 1914–1915. Suomen sisällissodassa Solja osallistui valkoisten joukoissa Koutan, Vilppulan, Tampereen ja Viipurin taisteluihin sotatuomarina, majoitusmestarina ja esikuntapäällikkönä. Vuonna 1918 hän toimi lisäksi valtiorikosoikeus 52.:n puheenjohtajana. Solja oli lakiasiaintoimisto Ahlman & Pulkkisen osakkaana Tampereella 1916–1937 ja sen jälkeen asianajajana Helsingissä 1938–1967.
Solja oli kokoomuksen kansanedustajana Hämeen läänin pohjoisesta vaalipiiristä 1930–1933 ja toimi eduskunnan laki- ja talousvaliokunnan puheenjohtajana 1930–1931. Hän oli apulaissisäasiainministerinä Sunilan II hallituksessa 1931–1932. Kokoomuksen oikeistosiipeen kuulunut Solja erosi hallituksesta maaliskuun alussa 1932 vastustettuaan Mäntsälän kapinan johtajille annettua pidätysmääräystä. Solja oli myös presidentin valitsijamiehenä vuosien 1937, 1940 ja 1943 presidentinvaaleissa.
Kunnallispolitiikassa Solja oli mukana Tampereen kaupunginvaltuuston jäsenenä 1921–1936 sekä rahatoimikamarin jäsenenä 1921–1923 ja sen seuraajaksi 1928 tulleen kaupunginhallituksen jäsenenä 1928–1929.
Lähteet muokkaa
- Solja Tampereen yliopiston sivuilla
- Niilo Solja Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Niilo Solja Suomen ministerit. Valtioneuvosto.