Avaa päävalikko

Niilo Hartikka (23. huhtikuuta 1909 Muhos7. lokakuuta 1998 Muhos) oli suomalainen keskimatkojen juoksija.

Hartikka karsiutui Berliinin 1936 olympialaisten 1 500 metrin juoksun alkuerissä. Pariisin EM-kilpailuissa 1938 hän sijoittui samassa lajissa neljänneksi. Häntä tönittiin pahasti juoksun loppusuoralla ja lohdutukseksi putoamisestaan mitalisijojen ulkopuolelle hän sai järjestäjiltä pronssisen mitalin, johon oli kaiverrettu sijoitus (4. sija). Hartikka edusti Suomea kolmessa maaottelussa vuosina 1937–1939.

Seuratasolla Hartikka edusti Oulun Pyrintöä ja Muhoksen Katajaisia. Hän voitti Suomen mestaruuden 1 500 metrillä vuosina 1938 ja 1939 sekä 4 × 800 metrillä vuonna 1936. Hän saavutti 1 500 metrillä SM-hopeaa vuonna 1937.

Vuonna 1939 Hartikka kuului joukkueeseen, joka juoksi 4 × 1 500 metrin viestissä maailmanennätyksen 15,54,8. Hän sivusi 1 500 metrin Suomen ennätystä 3.52,0 vuonna 1938 ja paransi sitä aikaan 3.50,0 vuonna 1939. Hartikan valmentajina toimivat Veikko Närhi ja Paavo Nurmi.

Ammatiltaan Hartikka oli maanviljelijä.

Henkilökohtaiset ennätyksetMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 54. Jyväskylä: Graface, 2001. ISBN 951-98673-1-7.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.