Niilo Hartikka
Niilo Hartikka (23. huhtikuuta 1909 Muhos – 7. lokakuuta 1998 Muhos) oli suomalainen keskimatkojen juoksija, joka edusti uransa huippuvuodet Oulun Pyrintöä 1930-luvulla. Hän oli mukana Berliinin olympialaisissa 1936 ja Pariisin EM-kisoissa 1938. Vuonna 1939 hän teki Suomen ennätyksen 1 500 metrillä.
| Niilo Hartikka | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. huhtikuuta 1909 Muhos |
| Kuollut | 7. lokakuuta 1998 (89 vuotta) Muhos |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Uran tiedot | |
| Pituus | 178 cm |
| Laji | keskimatkojen juoksu |
| Seura |
Muhoksen Katajaiset (–1931) Oulun Pyrintö (1932–) |
| Kilpauran kesto | 1927–1943 |
| Valmentaja | Veikko Närhi ja Paavo Nurmi |
| Saavutukset | |
| Ennätykset |
400 m 52,2 (1936) 800 m 1.54,2 (1939) 1 000 m 2.29,0 (1937) 1 500 m 3.50,0 (1939) (SE) Maili 4.11,2 (1940) 2 000 m 5.22,8 (1939) 3 000 m 8.25,8 (1939) |
Niilo Hartikka aloitti juoksijana synnyinseudullaan Muhoksella 1920-luvun lopulla edustaen Muhoksen Katajaisia. Vuonna 1932 hän siirtyi Oulun Pyrinnön riveihin ja juoksi 1934 800 metrin piiriennätyksen 1.57,2. Seuraavana vuonna 800 metriä meni aikaan 1.55,8. Näihin aikoihin Oulun Pyrintö sai kasaan vahvan 4 × 800:n ja 4 × 1 500 metrin viestijoukkueet. Hartikka oli molemmilla viestimatkoilla vahva juoksija. Helge Vänttilä ja Esa Kivekäs olivat vahvoja erityisesti 800 metrillä ja Onni Pyörälä 1 500 metrillä. Ensimmäisen kerran OP:n nelikko otti vuoden 1933 SM-viesteissä hopeaa 4 × 1 500 metrillä. Seuraavana vuonna nelikko otti vuoden 1934 SM-viesteissä pronssia niin 4 × 800 kuin 4 × 1 500 metrillä. Tämä oli alku seuran viestimenestykselle 1930-luvulla. Vuoden 1935 SM-viesteissä OP otti hopeaa 4 × 800 metrillä ja pronssia 4 × 1 500 metrillä. Syksyllä 1935 Oulun keskuskentällä OP:n nelikko Vänttilä–Pyörälä–Kivekäs–Hartikka teki Suomen ennätyksen 4 × 800 metrillä ajan ollessa 7.53,4.[1] Vuoden 1936 SM-viesteissä OP-nelikolle tuli Suomen mestaruus heidän voitettua Helsingin Poliisi-Voimailijoiden nelikon. OP:n nelikko otti hopeaa vielä 4 × 1 500 metrillä. OP-nelikko oli vielä seuraavan vuoden SM-viesteissä hopealla. OP:n menestyksekäs nelikko hajosi sen jälkeen muun muassa Vänttilän siirryttyä eteläiseen Suomeen. Hartikka oli mukana kaikissa näissä mitalijoukkueissa ja voitti näin SM-kullan, neljä hopeaa ja 3 pronssia.
Henkilökohtaisilla matkoilla Hartikka oli ensimmäisen kerran SM-finaalissa kaudella 1934 sijoituksen ollessa kuudes. Seuraavana vuonna sijoitus parani yhdellä eli viidenneksi. Vuosi 1936 oli olympiavuosi, ja niiden karsintakilpailuissa Hartikka osallistui 1 500 metrille ja saavuttikin kolmannen sijan Ossi Teilerin ja Gunnar Höckertin jäljessä.[2] Juoksu takasi Hartikalle olympiamatkan. Hartikka karsiutui Berliinin 1936 olympialaisten alkuerissä. Vuoden 1936 SM-kisoissa Hartikka juoksi 800 metriä ja oli kolmas Teilerin ja Kosti Kurkelan jäljessä.
Vuonna 1937 tulokset edelleen paranivat. Hartikan 800 metrin ennätys parani sekunnilla aikaan 1.54,8, ja samana vuonna 3 000 metriäkin taittui aikaan 8.30,7. Lisäksi 1 000 metrin aika oli 2.29,0, 1 500 metriä 3.56,0 ja oli 4 × 800 metrin SE:n 7.40,6 tehneessä Suomen maajoukkueessa kokoonpanolla Vänttilä, Hartikka, Teileri, Tauno Peussa.[3] Kalevan kisoissa tuli hopeaa Toivo Sarkaman voittaessa.
Hartikan kehitys jatkui vuonna 1938. Tällöin 1 500 metristä tuli hänen päämatkansa. Hän sivusi Suomi–Unkari-maaottelussa Larvan tekemää Suomen ennätystä 3.52,0. Samassa yhteydessä hän voitti Unkarin EM-hopeamitalistin Miklós Szabón. Syksyn 1938 päätapahtuma oli Pariisin EM-kisat. Niissä hän sijoittui samassa lajissa neljänneksi. Häntä tönittiin pahasti juoksun loppusuoralla, ja lohdutukseksi putoamisestaan mitalisijojen ulkopuolelle hän sai järjestäjiltä pronssisen mitalin, johon oli kaiverrettu sijoitus (4. sija).
Vuosi 1939 Hartikan uralla oli tulosten puolesta menestyksellinen. Heinäkuun Ruotsi–Suomi-maaottelussa hän teki SE:n ajalla 3.50,0, joka säilyikin Suomen ennätyksenä 10 vuotta. Kisassa ruotsalaiset Arne Andersson ja Åke Spångert olivat kuitenkin edellä Anderssonin tehdessä Ruotsin ennätyksen 3.48,8. Elokuussa käydyissä Kalevan kisoissa Hartikka uusi 1 500 metrin Suomen mestaruutensa. Vuonna 1939 Hartikka kuului joukkueeseen, joka juoksi 4 × 1 500 metrin viestissä maailmanennätyksen 15,54,8. Joukkueessa juoksivat Hartikan lisäksi Pentti ja Martti Salovaara sekä Sarkama.
Hartikka edusti urallaan Suomea kolmessa maaottelussa vuosina 1937–1939. Hartikan ura päättyi käytännössä sotavuosina. Hartikan valmentajina toimivat Veikko Närhi ja Paavo Nurmi.
Ammatiltaan Hartikka oli maanviljelijä.
Lähteet muokkaa
- Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 54. Jyväskylä: Graface, 2001. ISBN 951-98673-1-7.
Viitteet muokkaa
- ↑ Oulun Pyrintö saavutti ennätyksen 4 x 800 m viestissä: 7.53,4. Helsingin Sanomat, 2.9.1935, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 28.6.2020.
- ↑ Ennätyksetön toinen päivä yleisurheilijain olympiavalinnoissa. Helsingin Sanomat, 14.7.1936, s. 8. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 28.6.2020.
- ↑ Suomella 14 pisteen johto maaottelussa Englantia vastaan. Helsingin Sanomat, 5.9.1937, s. 16. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 28.6.2020.
Aiheesta muualla muokkaa
- Niilo Hartikka Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).