Neustinen ja frastinen
Neustinen ja frastinen ovat R. M. Haren teoksessaan The Language of Morals (1952) esittelemiä kielifilosofisia termejä.
Frastinen viittaa siihen lauseen osaan, joka on yhteinen eri tapaluokassa esitetyille lauseille. Esimerkiksi lauseissa ”ovi on suljettu”, ”sulje ovi”, ”onko ovi suljettu?” ja ”alkaisiko se ovi jo vähitellen sulkeutua!” on yhteinen sisältö ovesta ja sulkeutumisesta. Termi frastinen on johdettu kreikan kielen sanasta frazein, joka tarkoittaa ”ilmaista”, ”osoittaa”.[1]
Neustinen viittaa niihin ilmaisuihin, jotka liitetään frastiseen osaan ilmaisemaan tapaluokkaa: väittämää, imperatiivia, kysymystä ja niin edelleen. Termi on johdettu kreikan kielen sanasta neúō, joka tarkoittaa ”antaa merkki”, ”nyökätä (myöntyvästi)”.[1]
Frastisessa osassa on siis kyse ilmaisun deskriptiivisestä tekijästä, ja neustisessa sen illokutionaarisesta tekijästä eli puhujan tarkoitusta osoittavasta tekijästä. Formaali logiikka on kiinnostunut lähes pelkästään frastisesta, ja esimerkiksi loogiset konnektiivit ovat osa frastista.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Hare, R. M.: Imperatives and Logic The Language of Morals. 1952. Viitattu 13.2.2008.
- ↑ Marturano, Antonio: Non-Cognitivism in Ethics The Internet Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 13.2.2008.