Neue Deutsche Härte

raskaan rockin ja metallimusiikin suuntaus

Neue Deutsche Härte (suom. uusi saksalainen kovuus, lyhennetään NDH) on raskaan rockin ja metallimusiikin suuntaus, joka kehittyi Saksassa 1990-luvulla.

Neue Deutsche Härte
Alkuperä industrial metal
EBM
hard rock
Alkuperämaa  Saksa
Kehittymisen
ajankohta
1990-luvun puoliväli
Tyypillisiä
soittimia
sähkökitara, bassokitara, rummut, laulu, koskettimet, syntetisaattori, samplet
Rammsteinia pidetään NDH:n menestyneimpänä edustajana.

Tyylilajia määrittävät sanoitusten saksankielisyys sekä konemusiikista ja industrial metalista ammentava äänimaailma. Suosittuja soittimia ovat sähkökitara, rummut, koskettimet, bassokitara ja joskus rumpukone. Laulu on korostetun selkeästi artikuloitua, joskus lähes saarnaavaa. Suuntausta kutsutaan myös tanssimetalliksi (saks. Tanzmetall).[1][2]

Alkuperä

muokkaa

NDH:n syntyhetkenä pidetään saksalaisyhtye Oomph!:n toisen albumin, Spermin, julkaisemista vuonna 1994lähde?. Tärkeä kokoonpano suuntauksen alkutaipaleella oli myös Fleischmann-yhtye. Saksan media keksi termin NDH Rammsteinin ensimmäisen albumin, Herzeleidin julkaisun jälkeen

Suosio

muokkaa

Tanssimetalli oli suosituimmillaan saksalaisella kielialueella ja Yhdysvalloissa yhdeksänkymmenluvun puolivälistä uuden vuosituhannen alkuvuosiin. Nykyisin tanssimetalli kuuluu jo rockin valtavirtaan ja kiinnostus sitä kohtaan on hiipunut. Ainoastaan Rammsteinin kaltaiset, asemansa vakiinnuttaneet bändit yltävät merkittäviin myyntilukuihin.[3][1]

NDH:n nykyistä suosiota ylläpitää pitkälti juuri Rammstein, joka on myynyt yli 22 miljoonaa levyä. Yhtyeen vanavedessä on listoille noussut muitakin bändejä, mutta nämä kärsivät leimautumisesta Rammsteinin kopioiksi.

Yhtyeitä

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b Metalstil | Neue Deutsche Härte | Bands, Geschichte, Definition | Disctopia Metal Webzine disctopia.de. Arkistoitu 8.7.2019. Viitattu 1.7.2019. (saksa)
  2. INDUSTRIAL METAL, a metal music subgenre MetalMusicArchives.com. Viitattu 1.7.2019. (englanniksi)
  3. Imperiumi.net www.impe.fi. Viitattu 1.7.2019.