Nelly Sachs
Nelly Sachs (oik. Leonie Sachs, 10. joulukuuta 1891 Berliini – 12. toukokuuta 1970) oli saksalais-ruotsalainen runoilija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1966.[1]
| Nelly Sachs | |
|---|---|
 Nelly Sachs 1966 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. joulukuuta 1891 Berliini |
| Kuollut | 12. toukokuuta 1970 (78 vuotta) Tukholma |
| Ammatti | runoilija |
| Uskonnollinen kanta | juutalainen |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | saksa |
 Nimikirjoitus |
|
| Palkinnot | |
|
|
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Sachs syntyi Berliinissä varakkaaseen keskiluokkaiseen juutalaisperheeseen. Hän oli tehtailija William Sachsin ja tämän vaimon Margaret (o.s. Karger) Sachsin ainoa lapsi. Perhe oli sivistynyt, uskonnollisesti liberaali ja täysin assimiloitunut saksalaiseen kulttuuriin. Nuori Nelly opiskeli musiikkia, tanssia ja kirjallisuutta. Viisitoistavuotiaana hän luki Gösta Berlingin tarun ja kirjoitti ihailijakirjeen Selma Lagerlöfille. Tästä alkoi kirjeenvaihto, jota kesti 35 vuotta.[2]
Sachs alkoi seitsemäntoistavuotiaana kirjoittaa runoja, joita julkaistiin 1920- ja 1930-luvuilla lehdissä ja aikakausijulkaisuissa.[3] Runot olivat romanttisia ja melko sovinnaisia, eikä Sachs tullut niiden ansiosta tunnetuksi Berliinin kirjallisuuspiireissä. Isänsä kuoltua vuonna 1930 Sachs jäi asumaan äitinsä kanssa. Hän oli yksinäinen nuori nainen ja hänen ainoan nuoruudenrakkautensa henkilöllisyys on salaperäisyyden peitossa. Miehestä tiedetään ainoastaan, ettei hän ollut juutalainen ja että hän oli vastarintaliikkeessä ja sai surmansa keskitysleirillä.
Natsien noustessa valtaan 1933 Sachsin elämä muuttui yhä eristetymmäksi. Useat hänen sukulaisistaan ja tuttavistaan katosivat, ja tajuttuaan joutuvansa kohta itsekin keskitysleirille, Sachs kääntyi hädissään kirjeenvaihtotoverinsa Selma Lagerlöfin puoleen. Tämän onnistui auttaa Sachsia ja hänen äitiään pakenemaan Saksasta käyttämällä hyväksi suhteitaan Ruotsin kuninkaalliseen perheeseen.[3] Selma Lagerlöf kuitenkin kuoli ennen kuin he ehtivät Ruotsiin.[2]
Uudessa kotimaassaan Nelly Sachs opetteli ruotsin kielen ja elätti itsensä ja äitinsä kääntämällä saksaksi ruotsinkielisiä runoilijoita, kuten Gunnar Ekelöfiä, Erik Lindegreniä ja Johannes Edfeltiä.[2] Hän sai Ruotsin kansalaisuuden vuonna 1952. Sachsin äiti kuoli vuonna 1950, mikä aiheutti hänelle ankaran henkisen kriisin. 1960-luvun alussa häntä hoidettiin mielisairaalassa harhojen ja unettomuuden takia.[4]
Sodanjälkeisinä vuosina Sachs luki juutalaista kirjallisuutta ja Raamattua. Hän opiskeli myös juutalaista mystiikkaa ja kabbalaa ja julkaisi runoja "mykkänä huutona" holokaustia vastaan. Vuonna 1954 hän aloitti kirjeenvaihdon Paul Celanin kanssa. Celan oli keskitysleireiltä pelastunut romanianjuutalainen runoilija, joka oli muuttanut sodan jälkeen Pariisiin. Sachs ja Celan olivat sukulaissieluja, ja huolimatta suuresta ikäerosta heidän lämmin ja henkevä ystävyytensä jatkui Celanin itsemurhaan, vuoteen 1970 asti. Nelly Sachs itse kuoli vain pari kuukautta myöhemmin. Heidän kirjeenvaihtonsa julkaistiin kirjana vuonna 1996.[5]
Sachsin monen vuoden erakoitumisen jälkeen runot alkoivat saada mainetta Saksassa. Runokokoelmassaan In den Wohnungen des Todes (1947) (suom. Kuoleman asunnot teoksessa Israelin kärsimys) keskeinen motiivi on metsästäjä ja riista, takaa-ajo ja pako. Sachsin runokuvat ovat herkkiä ja mystillisiä: kuu, tähdet, pöly ja hiekka ovat toistuvia vertauskuvia hänen runoissaan. Näytelmä nimeltä Eli (1951) kuvaa kahdeksanvuotiasta puolalaista poikaa, hänen kuolemaansa ja hänen murhaajansa etsintää. Tämä draama esitettiin myöhemmin radiossa, ja siitä tehtiin myös ooppera. Vuonna 1959 ilmestyi Flucht und Erwandlung, jossa Sachs kuvasi ihmisten karkotusta maan päältä. Teos lujitti Sachsin mainetta yhtenä Saksan parhaimmista runoilijoista, ja sen ansiosta hän sai Saksan kustantajien rauhanpalkinnon vuonna 1965 ja vuotta myöhemmin, vuonna 1966, yhdessä israelilaisen kirjailijan Samuel Josef Agnonin kanssa Nobelin kirjallisuuspalkinnon.[3] Sachs oli vuoteen 2009 asti ainoa saksalainen naiskirjailija, joka on saanut tämän palkinnon.lähde?
Sachs jatkoi yksineloaan vaatimattomassa pienessä asunnossaan, joka oli Tukholman juutalaisen seurakunnan omistuksessa. Hän kärsi masennuksesta ja koki useita hermoromahduksia. Juutalaisten joukkotuho toisessa maailmansodassa oli toistuva aihe hänen tuotannossaan. Hänen runokokoelmansa O die Schornsteine (1967) (Oh savupiiput) alkoi sitaatilla Jobin kirjasta ja kuvasi juutalaista kansaa, joka leijailee savuna keskitysleirien savupiipuista matkalla vapauteen elämästä kuolemaan.{Lähde}}
Sachs kuoli syöpään 78-vuotiaana 1970. Hänet on haudattu Tukholman Pohjoiselle hautausmaalle.[4]
Teokset muokkaa
- Suomennetut
- Israelin kärsimys: sis. teokset Eeli, Kuoleman asunnoissa, Tähdenpimennys, suom. Aila Meriluoto, WSOY, 1967
- Saksaksi
- Legenden und Erzählungen 1921
- In den Wohnungen des Todes 1947
- Sternverdunklung 1949
- Eli, ein Mysterienspiel vom Leiden Israels 1951
- Und niemand weiss weiter 1957
- Flucht und Verwandlung 1959
- Fahrt ins Staublose 1961
- Zeichen im Sand 1962
- Gluhende Rätsel 1963–66
- Späte Gedichte 1965
- Die Suchende 1966
- O die Schornsteine 1967
- Teile dich Nacht 1971
- Suche nach lebenden 1971
- Briefe der Nelly Sachs 1984
- Briefwechsel (Paul Celan Nelly Sachs)1996
- Nelly Sachs Briefwechsel und Dokumente 1988
Lähteet muokkaa
- ↑ The Nobel Prize in Literature 1966 (elämäkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. (englanniksi)
- ↑ a b c Kirsten Krick-Aigner: Nelly Leonie Sachs Jewish Women. Jewish Women's Archive. Viitattu 28.5.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c Nelly Sachs Encyclopedia Britannica. Viitattu 28.5.2013. (englanniksi)
- ↑ a b Petri Liukkonen: Nelly Sachs (1891-1970) Author's Calendar. Viitattu 28.5.2013. (englanniksi)
- ↑ Correspondence Carcanet Press. Viitattu 28.5.2013. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nelly Sachs Wikimedia Commonsissa
- Luettelo Nelly Sachsin runojen suomennoksista, (Arkistoitu – Internet Archive) Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta.
- Tapola, Päivi: Israelin kärsimys, teoksessa Päivi Tapola: Äitini puutarhassa - Polkuja naiskirjallisuuteen, Kääntöpiiri/Like, 2002 ISBN 951-8989-61-3