Neiturin kanava
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Neiturin kanava on 980 metriä pitkä, Keiteleen ja Konneveden yhdistävä kanava. Kanava on osa Keiteleen ja Iisveden välistä reittiä, joka rakennettiin vuosina 1918–1926.[1] Reitillä on lisäksi Kiesimän kanava ja Kerkonkosken kanava.[2]
Kanavan putouskorkeus on 4,00-4,30 metriä, sulun hyötypituus on 35,0 metriä, leveys 7,5 metriä ja suurin aluksen syväys 2,4 metriä. Sulku on itsepalvelukäytössä.[1] Kanavan ylittää seututie 659.[2]
Neiturin, Kiesimän ja Kerkonkosken kanavilla käytettiin kokonaan uutta tekniikkaa: sulkuportit rakennettiin puun sijaan raudasta,[3] jolloin aiemmin käytettyä periaatetta, jonka mukaan yhdellä sulkukammiolla voidaan nostaa veden tasoa enintään kolme metriä, ei enää tarvinnut noudattaa. Sulut rakennettiinkin yksikammioisiksi.
Vettä ei johdeta sulkukammioon eikä siitä pois sulkuporteissa olevien avattavien luukkujen kautta, vaan sulun pohjassa olevien tunneleiden kautta. Tätä tekniikkaa käytettäessä sulkukammion vesi ei aaltoile eikä sulun pituussuuntaista virtausta synny. Veden korkeuden muutos myös tapahtuu selvästi nopeammin kuin luukkuperiaatteella toimivissa kanavissa.[1] Samaa periaateratkaisua sovellettiin myöhemmin Saimaan kanavan suursuluissa.
Kanavareitti kulkee Kymijoen vesistön eri tasoilla sijaitsevien latvavesien poikki. Neiturin ja Kerkonkosken kanavat ovatkin poikkeuksellisia: Kohti latvavesiä kuljettaessa näillä kanavilla laskeudutaan alemmas. Keiteleen pinnan korkeus on noin 99,5 metriä merenpinnan yläpuolella ja Konneveden noin 95,4 metriä [2].
Kanavaa rakennettaessa rakennettiin myös asunnot kanavakasöörille ja muille työntekijöille. Maailmantilanteen epävarmuuden vuoksi kanavan molemmille puolille kaivettiin puolustusvallihautoja, jotka ovat yhä näkyvissä.[4]
Kanavan liikenne ei ollut yhtä vilkasta kuin aiempien kanavien, sillä maantiet alkoivat kehittyä ja viedä liikennettä. Kanavaa käytettiin pääasiassa puutavaran kuljetukseen.[3]
Neiturin, Kerkonkosken, Kiesimän ja Kolun kanavien käyttö- ja kunnossapitotehtävistä vastaa Väyläviraston urakoitsijana NRC Group Finland Oy.[5][6]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Neiturin kanava, Väylävirasto
- ↑ a b c Neiturin kanava (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 7.9.2023.
- ↑ a b Tarmo Hurskainen, Neiturin kanava, Nordens alla kanaler, viitattu 27.7.2019
- ↑ Neiturin historia, Neituri.fi, viitattu 27.7.2019
- ↑ Arctia Oy: Arctia Meritaito käynnisti kanavaliiketoimintoja ja viittatehdasta koskevat muutosneuvottelut arctia.fi.
- ↑ Tarjouspalvelu: VÄYLÄ/5093/02.01.02/2022 / Iisalmen ja Rautalammin reittien kanavien käyttö ja kunnossapito 2023 - 2027 tarjouspalvelu.fi.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Neiturin kanava Wikimedia Commonsissa
- Kalkkisten kanava
- Heposelän reitti: Kellosalmen kanava – Likastin kanava
- Keiteleen reitti: Listonsalmen kanava – Neiturin kanava
- Kiesimän reitti: Kerkonkosken kanava – Kiesimän kanava – Neiturin kanava
- Niiniveden reitti: Säynätsalmen kanava
- Nilakan reitti: Kolun kanava
- Pielaveden reitti: Säviänvirran kanava
- Vesijärvi: Vääksyn kanava
- Virmasveden reitti: Kuttakosken kanava
- Suontienselkä–Paasvesi
- Pielavesi – Säviänvirran kanava – Haapajärvi – Pieksänjärvi
- Iisvesi – Rasvanki – Virmasvesi – Hirvijärvi–Kallioselkä–Ahveninen–Suovu
- Nilakka – Kolun kanava – Äyskoski
- Koskelovesi-Miekkavesi – Nokisenkoski – Niinivesi – Säynätsalmen kanava – Iisvesi
- Kiesimä – Kerkonkosken kanava – Sonkari – Vesantojärvi – Kiesimän kanava – Neiturin kanava
- Konnekoski – Hankavesi – Myhinkoski – Myhinjärvi
- Konnevesi – Kellanvirta – Liesvesi – Vanginvesi – Korholankosket – Kynsivesi–Leivonvesi – Simunankoski – Kuusvesi
- Armisvesi – Hankavesi – Kuuhankavesi – Venejoki
- Lievestuoreenjärvi – Sahinjoki
- Uurainen – Nurminen – Ahveninen
- Tarvaalankoski – Saraavesi