Naurisperhonen

hyönteislaji

Naurisperhonen (Pieris rapae) on keskikokoinen kaaliperhosten (Pieridae) heimoon kuuluva päiväperhonen.

Naurisperhonen
Koiras
Koiras
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Kaaliperhoset Pieridae
Suku: Pieris
Laji: rapae
Kaksiosainen nimi

Pieris rapae
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Naurisperhonen Wikispeciesissä
  Naurisperhonen Commonsissa

Koko ja ulkonäkö

muokkaa

Naurisperhosen koiraan siipien yläpinnan pääväri on valkoinen. Koiraalla on etusiiven yläpinnan keskellä yksi musta täplä sekä kärkitäplä, joka ulottuu noin kolmannekseen siiven ulkoreunan pituudesta. Naaraan siipien yläpinnan pääväri on kellertävään vivahtava, siipien tyvessä on harmaata kehnää. Etusiiven yläpinnalla on kaksi mustaa täplää. Siipisuonet erottuvat siiven yläpinnalla vain heikosti. Takasiiven alapinta on väriltään vaaleankeltainen. Erotuksena yleisemmästä lanttuperhosesta naurisperhosen takasiipien alapinnalla siipisuonten kohdalla ei ole vihertävää väriä. Siipien kärkiväli on 38–50 mm. Koiras on naarasta suurempi.

Toukka on väriltään kellertävänvihertävä.

Levinneisyys ja lentoaika

muokkaa

Levinneisyysalue käsittää Euroopan, Pohjois-Afrikan ja Aasian Japaniin saakka. Laji on levinnyt ihmisen mukana myös Pohjois-Amerikkaan, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Esiintymisalue vaihtelee vaellusten myötä, pohjoisosissa sitä tavataan vain satunnaisena vaeltajana. Suomessa naurisperhosella ei ole vakituista kantaa, ainoastaan lauhoina talvina sen on todettu pystyneen talvehtimaan maan eteläosissa. Se on Suomessa melko harvinainen ja tavataan yleensä yksitellen. Vaeltavia yksilöitä tavataan Etelä-Suomessa lähes vuosittain, Keski-Suomesta pohjoiseen satunnaisesti.

Naurisperhosella on yleensä kaksi sukupolvea. Ensimmäisen sukupolven lentoaika on levinneisyysalueen eteläosissa maaliskuusta alkaen, pohjoisessa toukokuusta alkaen. Ensimmäiset vaeltavat yksilöt on tavattu Suomessa yleensä toukokuun lopulla, satunnaisesti aikaisemminkin. Toisen sukupolven yksilöitä on havaittu heinä- ja elokuussa, jolloin myös Suomessa kehittyneet yksilöt lentävät. Myöhemmin syksyllä voidaan havaita vielä myöhäisiä toisen sukupolven yksilöitä tai vähälukuista kolmatta sukupolvea.

Elinympäristö ja elintavat

muokkaa

Naurisperhosen elinympäristöä ovat niityt, peltoaukeat ja puutarhat. Naurisperhonen talvehtii kotelona.

Ravintokasvi

muokkaa

Toukan ravintokasveja ovat monet ristikukkaiskasvit, kuten kaalit (Brassica), peltokanankaali (Barbarea vulgaris), kilpiruohot (Alyssum), illakko (Hesperis matronalis), tuoksuresedat (Reseda), intiankrassit (Tropaeolum) ja tupakat (Nicotiana).

 
Naurisperhoset parittelemassa.

Lähteet

muokkaa
  • Olli Marttila, Tari Haahtela, Hannu Aarnio, Pekka Ojalainen: Suomen päiväperhoset. Tekijät ja Kirjayhtymä Oy, 1990. ISBN 951-26-3471-6.
  • Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7.

Aiheesta muualla

muokkaa