Avaa päävalikko

Natzweiler-Struthof

Natzweiler-Struthofin portti.

Natzweiler-Struthof oli saksalainen keskitysleiri lähellä Natzwillerin (saks. Natzweiler) kylää Ranskassa noin 50 kilometrin päässä Strasbourgista. Noin 25 000 ihmistä sai siellä surmansa vuosina 1941–44. Alueelle avattiin vuonna 2005 karkotettujen vastarintaliikkeen edustajien historiaa esittelevä keskus (ransk. Le Centre européen du résistant déporté, CERD).[1]

Natzweiler-Struthof oli ainoa keskitysleiri Ranskan alueella. Se avattiin 21. toukokuuta 1941 ja oli toiminnassa aina syyskuun alkuun 1944 jolloin SS-joukot evakuoivat leirin. Yhdysvaltalaisjoukot saapuivat leirin alueelle 23. marraskuuta 1944. Ranskalaiset käyttivät Natzweiler-Struthofia sen jälkeen saksalaisten sotavankien keskittämiseen, jota varten leiriä laajennettiin.[2]

Vankien määrä leirillä oli noin 40 000 ja he tulivat eri puolilta Eurooppaa: Puolasta, Neuvostoliitosta, Hollannista, Ranskasta, Saksasta ja Norjasta. Leiri oli pääasiassa työleiri, mutta siellä oli myös kaasukammio ja polttouuni. Kova työ ja kuri sekä puutteelliset olot aiheuttivat arviolta 25 000 ihmisen kuoleman. Wuppertalissa Saksassa pidettiin 9. huhtikuuta – 5. toukokuuta 1946 brittien johdolla sotarikosoikeudenkäynti Natzweiler-Struthofin vastuullisia vastaan. Leirin päällikkö ja viisi muuta tuomittiin:

  1. Fritz Hartjenstein (komentaja): aluksi elinkautinen, myöhemmin kuolemantuomio
  2. Franz Berg: kuolemantuomio (teloitettiin hirttämällä 11. lokakuuta 1946)
  3. Peter Straub: kuolemantuomio (teloitettiin hirttämällä 11. lokakuuta 1946)
  4. Josef Muth: 15 vuotta vankeutta
  5. Kurt Geigling: 10 vuotta vankeutta
  6. Magnus Wochner: 10 vuotta vankeutta

Natzweiler-Struthofin alaleiritMuokkaa

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Natzweiler-Struthof.