Spinozismi
Spinozismilla tarkoitetaan Baruch Spinozalle ominaista filosofiaa. Sillä viitataan usein ennen kaikkea Spinozan panteismiin, joka määritteli "Jumalan" yhdeksi itseriittoiseksi substanssiksi, ja sekä aineen että ajattelun tämän substanssin ominaisuuksiksi. Spinozan mukaan kolmas tiedon laji, intuitiolla saavutettu tieto, oli korkein saavutettavissa oleva totuus.
Spinozismissa henkilökohtaisella jumalasuhteella tarkoitetaan näin sitä, että ihminen on osa ääretöntä "organismia", jonka osat ovat keskinäisessä riippuvuussuhteessa. Spinozismia voidaan löytää muun muassa G. E. Lessingin ja Arthur Schopenhauerin ajattelusta.
Natura naturans ja natura naturata muokkaa
Natura naturans ja natura naturata ovat keskiajalla kehitettyjä latinankielisiä termejä, joiden tunnetuin käyttäjä Spinoza on ollut. Ne ilmaisevat Jumalan ja luonnon, jotka Spinoza samaisti, kahta puolta.
Termi natura naturans tarkoittaa ”luonto luovana”, eli ”luova luonto”.[1] Spinozan filosofiassa tämä viittasi Jumalaan aktiivisena, elävänä ja muuttuvana luojana, luovana toimintana. Latinankielisessä ilmaisussa on kyse preesensin partisiipista.
Termi Natura naturata tarkoittaa ”luonto luotuna”, eli ”luotu luonto”.[1] Spinozalla tämä viittasi Jumalaan passiivisena, sellaisena jossa asiat ovat jo luotuja, eli samana kuin luonnonoliot. Latinankielisessä ilmaisussa on kyse imperfektin partisiipista.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Niiniluoto, Ilkka: Critical scientific realism, s. 205. Clarendon library of logic and philosophy. Oxford: Oxford University Press, 1999. ISBN 0-19-823833-9.
Aiheesta muualla muokkaa
- Ferguson, Wayne: Spinozism and Christianity – A Practical Comparison (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Oittinen, Vesa Spinozistinen dialektiikka (Arkistoitu – Internet Archive). Niin & näin 2/1995.