Natalia Nordmann
Natalia Borisovna Nordmann (ven. Ната́лия Бори́совна Но́рдман, kirjailijanimeltään Severova, Северова; 14. joulukuuta 1863 Helsinki – 30. kesäkuuta 1914 Locarno[1]) oli suomalaissyntyinen venäläinen kirjailija. Hänet tunnetaan taiteilija Ilja Repinin muusana.
Natalia Nordmannin vanhemmat olivat suomenruotsalainen amiraali Bernhard (Boris) Nordmann ja venäläiseen aatelissukuun kuulunut Marija Arbuzova. Natalia sai perusteellisen kotikoulutuksen, osasi useita kieliä sekä harrasti musiikkia, kuvataiteita ja valokuvausta.[1]
Nordmann lähti vuonna 1884 rakentamaan parempaa maailmaa Yhdysvaltoihin, mutta palasi pian takaisin. Vuonna 1896 hän tutustui Ilja Repiniin, jonka kanssa hän solmi siviiliavioliiton. Nordmann rakennutti Kuokkalaan pienen mökin, joka muutamassa vuodessa laajeni Penatyn huvilaksi. Repin asettui sinne pysyvästi vuonna 1903. Taiteilija maalasi Nordmannista useita tauluja ja kuvitti kaikki hänen teoksensa.[1]
Nordmann oli kiinnostunut uusista aatteista, joista tärkeimmäksi muodostui kasvissyönti. Kirjailija Kornei Tšukovski kuvailee muistelmissaan Nordmannin luonnetta kiihkoilevaksi, määräileväksi ja mahtipontiseksi, mutta tunnustaa hänen vilpittömyytensä ja lahjakkuutensa.[1]
Nordmannin kirjallinen tuotanto heijastaa hänen aatemaailmaansa. Pienoisromaani Begljanka (”Karkuri”, 1900) kertoo naisen pyrkimyksestä itsenäisyyteen ja henkilökohtaiseen vapauteen. Romaanin Krest materinstva (”Äitiyden risti”, 1904) aiheena on nykyajan naisen kohtalo. Todellisen vapauden perusta on kirjailijan mukaan usko Jumalaan ja rakkauden käskyihin sekä luopuminen oman edun tavoittelusta. Naisena olemisen tarkoitus on perhe ja sen onni.[1]
Nordmann kirjoitti vuosina 1906–1912 kymmenen näytelmää, joita esitettiin Repinin Prometei-kesäteatterissa Ollilassa. Kokoelma Intimnyje stranitsy (”Intiimejä sivuja”, 1910) kertoo vierailusta Leo Tolstoin Jasnaja Poljana -maatilalla ja kuvaa Tolstoin ristiriitaisia käsityksiä naiseudesta ja taiteesta. Vuodesta 1911 lähtien Nordmann kirjoitti paljon kasvissyöjälehti Vegetarianskoje obozrenijeen.[1]
Tuberkuloosia sairastanut[2] Nordmann matkusti vuonna 1914 Sveitsiin. Hän kieltäytyi omaisuudestaan ja Repinin avusta ja kuoli yksin köyhäinsairaalassa. Orselinan hautausmaalle pystytettiin vuonna 1989 Nordmannin muistomerkki.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Russkije pisateli 1800–1917: Biografitšeski slovar, tom 4, s. 358. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1999. ISBN 5-85270-256-0.
- ↑ Kornei Tšukovski: Pamjati Nordman-Severovoi Chukfamily. Viitattu 14.8.2020.