Naja romani

kobralaji

Naja romani on sukupuuttoon kuollut kobralaji, joka eli Euroopassa mioseeniepookilla. Se on Euroopan hävinneen kobralajiston vanhin ja suurin tunnettu laji.

Naja romani
mioseeni
n. 17–5 Ma[1][2]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Suomumatelijat Squamata
Alalahko: Käärmeet Serpentes
Heimo: Myrkkytarhakäärmeet Elapidae
Suku: Kobrat Naja
Alasuku: Naja
Laji: romani
Kaksiosainen nimi

Naja romani
(Hoffstetter, 1939)

Synonyymit[3][4]
  • Afronaja romani (Hoffstetter, 1939)
  • Naja austriaca Bachmayer & Szyndlar, 1985
  • Palaeonaja crassa Hoffstetter, 1939
  • Palaeonaja romani Hoffstetter, 1939
Fossiilien löytöpaikat
Fossiilien löytöpaikat
Katso myös

  Naja romani Commonsissa

Taksonomia muokkaa

Vuonna 1939 Robert Hoffstetter kuvasi Ranskasta löydettyjen fossiilien perusteella kolme käärmelajia, jotka hän sijoitti uuteen Palaeonaja-sukuun.[5] Vuonna 1990 Palaeonaja todettiin kuitenkin kobrien suvun (Naja) synonyymiksi, ja lajit Palaeonaja romani ja Palaeonaja crassa yhdistettiin samalla yhdeksi lajiksi Naja romani.[6] Kolmas Palaeonaja-laji sai uudeksi nimekseen Naja depereti, ja sitä pidetään edelleen omana lajinaan.[7] Vuonna 1985 kuvattu Naja austriaca on myös Naja romanin synonyymi.[1]

Koko muokkaa

Naja romani oli suurin eurooppalainen kobralaji.[1] Nikamien koon perusteella Hoffstetter (1939) arvioi lajin holotyypin pituudeksi 1,8 metriä ja Palaeonaja crassaksi nimeämänsä käärmeen pituudeksi 2,3 metriä.[5] Myöhemmin karttuneen fossiiliaineiston perusteella on todettu, että yksilöiden koko kasvoi mioseenin loppua kohti.[1]

Levinneisyyshistoria muokkaa

Kaikkien kobrien yhteinen alkukoti on Afrikassa, mutta kobria levittäytyi Eurooppaan sekä suoraan Afrikasta että Aasian kautta. Naja romani on vanhin tunnettu eurooppalainen kobralaji, ja sen uskotaan saapuneen Aasiasta.[7]

Naja romanin kaikki fossiilit on ajoitettu mioseeniepookille.[1] Aikaväli, jolta lajin fossiileja on löydetty, on yksi käärmeiden pisimmistä;[7] se sijoittuu suunnilleen välille 17–5 miljoonaa vuotta sitten.[1][2] Vanhimmat fossiilit ovat Saksasta ja nuorimmat Venäjältä Mustanmeren pohjoispuolelta. Ranskan, Saksan ja Venäjän lisäksi Naja romanin fossiileja on löydetty Itävallasta, Kreikasta, Ukrainasta ja Unkarista.[1] Laji oli yleinen mioseeniepookin Keski-Euroopassa.[7]

Mioseenin keskivaiheilla ilmasto alkoi viiletä ja muuttua epäsuotuisaksi monille käärmelajeille. Niinpä Naja romani kuoli sukupuuttoon ennen mioseenin loppua.[1] Vaikka Keski- ja Itä-Euroopan kobrat hävisivät, Naja deperetin kaltaisia Afrikasta Eurooppaan tulleita kobria selvisi Välimeren seudulla vielä plioseenin puolelle.[1][7]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f g h i Syromjatnikova, Elena & Tesakov, Aleksei & Titov, Vadim: Naja romani (Hoffstetter, 1939) (Serpentes: Elapidae) from the late Miocene of the Northern Caucasus: the last East European large cobra. Geodiversitas, 23.9.2021, 43. vsk, nro 19, s. 683–689. doi:10.5252/geodiversitas2021v43a19. ISSN 1638-9395. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 8.10.2021. (englanniksi)
  2. a b Mammal Neogene Units Fossilworks: Gateway to the Paleobiology Database. Arkistoitu 9.10.2021. Viitattu 9.10.2021. (englanniksi)
  3. Wallach, Van & Williams, Kenneth L. & Boundy, Jeff: Snakes of the World: A Catalogue of Living and Extinct Species, s. 13. Boca Raton: CRC Press, 2014. ISBN 978-1-4822-0848-1. (englanniksi)
  4. Boundy, Jeff: Snakes of the world: A Supplement, s. 128. Boca Raton: CRC Press, 2021. ISBN 978-0-429-46135-4. (englanniksi)
  5. a b Hoffstetter, Robert: Contribution à l'étude des Elapidæ actuels et fossiles et de l'ostéologie des Ophidiens. Archives du Muséum d'histoire naturelle, 1939, 15. vsk, nro 3, s. 1–78. ISSN 0374-5465. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.10.2021. (ranskaksi)
  6. Rage, Jean-Claude & Szyndlar, Zbigniew: West Palearctic cobras of the genus Naja (Serpentes: Elapidae): interrelationships among extinct and extant species. Amphibia-Reptilia, 1990, 11. vsk, nro 4, s. 385–400. Brill. doi:10.1163/156853890x00078. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.10.2021. (englanniksi)
  7. a b c d e Pokrant, Felix et al.: Grass snakes (Natrix natrix, N. astreptophora) mimicking cobras display a 'fossil behavior'. Vertebrate Zoology, 24.10.2017, 67. vsk, nro 2, s. 261–269. ISSN 1864-5755. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.5.2021. (englanniksi)