Naisten valheet
Naisten valheet (ven. Skvoznaja linija) on Ljudmila Ulitskajan kaunokirjallinen teos, joka on ilmestynyt 2002. Sen on suomentanut Arja Pikkupeura ja julkaisut suomeksi 2011 Siltala.
| Naisten valheet | |
|---|---|
| Skvoznaja linija | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Ljudmila Ulitskaja |
| Kieli | venäjä |
| Genre | kaunokirjallisuus |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Arja Pikkupeura |
| Kustantaja | Siltala |
| Julkaistu | 2011 |
| Ulkoasu | sidottu |
| Sivumäärä | 207 |
| ISBN | 978-952-234-038-2 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Teos koostuu kahdeksasta erillisestä luvusta, joita yhdistävät teemat kekseliäisyys, luovuus tai mytomania, analyysi ihmisen mielikuvituksen toiminnan käynnistäjästä. Ulitskaja myös käsittelee niitä mekanismeja, jotka ovat hänen oman työnsä taustalla.[1] Ulitskaja on kertonut haastattelussa, että kirjan metafora on neotenia, joka ihmisestä puhuttaessa tarkoittaa lapsenomaista käytöstä, mutta on alkujaan biologinen termi. Hän vertaa ihmistä toukkaan, joka ei aikuistu mutta voi esimerkiksi lisääntyä. Ihmistoukka luulee olevansa aikuinen, haluaa vain kuluttaa, elää, syödä, ostaa, katsoa.[2]
Ulitskaja tutkii teoksessaan myytin mekanismia ja valehtelun sairaalloisuutta, mutta toteaa itse että ”tämä valheesta kertova kirja on totuudenmukaisempi kuin yksikään muu kirjoittamani kirja”. Tutkimuksellisuudestaan huolimatta teos on selvästi kaunokirjallinen romaani, perinteistä realistista kerrontaa.[3]
Tarinoiden tapahtumaympäristö on Moskova lähiseutuineen, ajankohta 1980-luvulta 1990-luvulle. Päähenkilöksi nousee kuuntelija Ženja, joka päätyy Sveitsiin tekemään dokumenttia venäläisistä prostituoiduista. Teoksessa teemana on myös Venäjän kansallisuuksien moninaisuus, joiden yläpuolelle Ulitskaja nostaa oman juutalaisuutensa, ottamatta itse siihen kantaa.[3]
Helsingin Sanomissa kriitikko, dosentti Tomi Huttunen piti Arja Pikkupeuran suomennosta erinomaisena.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Elkost.com, Ulitskajan agentin sivusto (Arkistoitu – Internet Archive).
- ↑ Hakala, Pekka: Ihmiskunta vajosi toukka-astelle. Helsingin Sanomat 2.3.2011, s. C 2.
- ↑ a b c Huttunen, Tomi: Varokaa, kertoja valehtelee! Helsingin Sanomat 2.3.2011, s. C 2.