Naisten valheet

Naisten valheet (ven. Skvoznaja linija) on Ljudmila Ulitskajan kaunokirjallinen teos, joka on ilmestynyt 2002. Sen on suomentanut Arja Pikkupeura ja julkaisut suomeksi 2011 Siltala.

Naisten valheet
Skvoznaja linija
Ulitskaja 1.jpg
Alkuperäisteos
Kirjailija Ljudmila Ulitskaja
Kieli venäjä
Genre kaunokirjallisuus
Suomennos
Suomentaja Arja Pikkupeura
Kustantaja Siltala
Julkaistu 2011
Ulkoasu sidottu
Sivumäärä 207
ISBN 978-952-234-038-2
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Teos koostuu kahdeksasta erillisestä luvusta, joita yhdistävät teemat kekseliäisyys, luovuus tai mytomania, analyysi ihmisen mielikuvituksen toiminnan käynnistäjästä. Ulitskaja myös käsittelee niitä mekanismeja, jotka ovat hänen oman työnsä taustalla.[1] Ulitskaja on kertonut haastattelussa, että kirjan metafora on neotenia, joka ihmisestä puhuttaessa tarkoittaa lapsenomaista käytöstä, mutta on alkujaan biologinen termi. Hän vertaa ihmistä toukkaan, joka ei aikuistu mutta voi esimerkiksi lisääntyä. Ihmistoukka luulee olevansa aikuinen, haluaa vain kuluttaa, elää, syödä, ostaa, katsoa.[2]

Ulitskaja tutkii teoksessaan myytin mekanismia ja valehtelun sairaalloisuutta, mutta toteaa itse että ”tämä valheesta kertova kirja on totuudenmukaisempi kuin yksikään muu kirjoittamani kirja”. Tutkimuksellisuudestaan huolimatta teos on selvästi kaunokirjallinen romaani, perinteistä realistista kerrontaa.[3]

Tarinoiden tapahtumaympäristö on Moskova lähiseutuineen, ajankohta 1980-luvulta 1990-luvulle. Päähenkilöksi nousee kuuntelija Ženja, joka päätyy Sveitsiin tekemään dokumenttia venäläisistä prostituoiduista. Teoksessa teemana on myös Venäjän kansallisuuksien moninaisuus, joiden yläpolella Ulitskaja nostaa oman juutalaisuutensa, ottamatta itse siihen kantaa.[3]

Helsingin sanomissa kriitikko, dosentti Tomi Huttunen piti Arja Pikkupeuran suomennosta erinomaisena.[3]

LähteetMuokkaa

  1. Elkost.com, Ulitskajan agentin sivusto.
  2. Hakala, Pekka: Ihmiskunta vajosi toukka-astelle. Helsingin Sanomat 2.3.2011, s. C 2.
  3. a b c Huttunen, Tomi: Varokaa, kertoja valehtelee! Helsingin Sanomat 2.3.2011, s. C 2.
Tämä kirjaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.