Avaa päävalikko

Naisen sukupuolielinten silpominen

naisten ympärileikkaus
Naisten sukuelinten silpomisen yleisyys Afrikassa 2016.

Naisen sukupuolielinten silpominen on tapa, jossa osa naisen ulkoisista sukuelimistä leikataan pois. Silpomisesta on käytetty myös nimitystä naisen ympärileikkaus. UNICEF suosittelee puhumaan silpomisesta (female genital mutilation/cutting eli FGM tai FGC).[1]

Nykyisin käytäntöä esiintyy eri muodoissaan lähinnä Afrikassa, ja jonkin verran myös Lähi-idässä ja Etelä-Aasiassa.[2] Länsimaissa naisten sukuelimien silpominen on yleisesti paheksuttua ja laissa kiellettyä. Suomessa asiasta ei ole erillistä lakia, vaan poliisi tutkii silpomista törkeänä pahoinpitelynä, josta on säädetty rikoslaissa (luku 21 , § 6). [3] Rikoslaki toteaa, että "jos pahoinpitelyssä 1) aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila, 2) rikos tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla tai 3) käytetään ampuma- tai teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä pahoinpitelystä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi."[4]

Maailman terveysjärjestö WHO määrittelee naisen sukupuolielinten silpomiseksi "kaikki menetelmät, joihin sisältyy naisen ulkoisten sukuelinten osittain tai kokonaan poistaminen tai joissa muutoin vahingoitetaan naisen ulkoisia sukuelimiä muista kuin lääketieteellisistä syistä".[5]

TaustaMuokkaa

Antropologisesta näkökulmasta miesten ja naisten ympärileikkaus on nähty siirtymäriittinä, joka liittyy elämänvaiheesta toiseen siirymiseen. Se myös lujittaa yksilön kiinnittymistä omaan yhteisöönsä. Vastaavia tapoja on muitakin, kuten tatuoinnit tai muuhun kehoon kohdistuva silpominen.[6] On myös esitetty, että silvonnan tarkoitus on kontrolloida naisen seksuaalisuutta, jotta nainen ei olisi uskoton, eikä olisi yhdynnässä ennen avioliittoa. Tämän teorian mukaan silvonta on lähtenyt liikkeelle miesten halusta varmistua, että naiset ovat neitsyitä mennessään naimisiin. Yksinään tämä näkökulma on riittämätön, sillä ympärileikkausta harrastavissa kulttuureissa myös naiset ovat aktiivisia toimijoita silpomista tukemassa ja toteuttamassa.

Joskus naisen vagina ommellaan kiinni, ja siihen jätetään vain pieni aukko. Aviomiehen on tarkoitus leikata vagina auki hääyönä. Vaginan ompelulla taataan, ettei nainen ole voinut harrastaa seksiä ennen avioliittoa. Tässä mielessä se on ikään kuin toinen immenkalvo. Nigerialaisen Igbo-yhteisön keskuudessa tehdyn tutkimuksen mukaan toimenpide vähentääkin naisen seksuaalisuutta asenteen, käyttäytymisen sekä halun osalta.[7]

Silvontaa harjoitetaan nykyisin pääosin Afrikassa, mutta etenkin islamilaisissa maissa myös Afrikan ulkopuolella kuten Lähi-idässä, Indonesiassa tai Malesiassa. Maissa joissa tapa on laajassa käytössä, sitä esiintyy myös islaminuskon ulkopuolella.

Silpomisen eri muotojaMuokkaa

 
Kaavakuva naisen normaaleista sukupuolielimistä sekä eriasteisia silpomistapoja WHO:n luokituksen mukaan.

85 % tyttöjen sukupuolielinten silpomisista on tyyppiä I tai II; 15 % on tyyppiä III, joka kuitenkin on yleinen Sudanissa, Somaliassa ja Djiboutissa.

Tyypin Ia leikkauksessa poistetaan klitoriksen huppu. Tyypin Ib leikkauksessa poistetaan klitoris osittain tai kokonaan. Tyypin IIa leikkauksessa poistetaan pienet häpyhuulet. Tyypin IIb leikkauksessa poistetaan pienet häpyhuulet ja ainakin osa klitoriksesta. Tyypin IIc leikkauksessa poistetaan pienet ja isot häpyhuulet ja ainakin osa klitoriksesta. Tyypin III ympärileikkauksessa eli infibulaatiossa poistetaan kaikki ulkoiset sukupuolielimet. Tyypillä IV viitataan muihin haitallisiin, ei-lääketieteellisistä syistä tehtyihin naisten sukupuolielinten muokkauksiin.[8] Tyypin IV ympärileikkaus sisältää muut, usein lähes symboliset toimenpiteet, joissa vuodatetaan verta pistämällä tai lävistämällä, mutta jotka eivät sisällä kudoksen poistamista. [1]

Tyttöjen sukupuolielinten silpomisia tapahtuu länsimaissakin kiellosta huolimatta. Siksi vakavimpien muotojen kitkemiseksi on esitetty, että sallittaisiin lievin muoto, pisto klitoriksen huppuun "sunna light", koska tämä ei vahingoita seksuaalisia toimintoja. Tämäkin muoto on torjuttu yleisesti, vaikka se on huomattavasti vähemmän vahingollinen kuin poikien ei-terapeuttinen ympärileikkaus, jossa poistetaan osa peniksen erogeenisesta kudoksesta. Perusteeksi on esitetty tyttöjen oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. Esimerkiksi WHO vastustaa kaikkia tyttöjen ympärileikkauksen muotoja.[9]

Sukuelinten silpominen aiheuttaa ainakin tyyppien I-IV kohdalla peruuttamattomia muutoksia naiselle, vaikka jossakin määrin vahinkoja voidaan myöhemmin korjata.

YleisyysMuokkaa

 
Silpomisen kohteeksi joutuneiden osuus 15−49-vuotiaiden keskuudessa vuonna 2014.
 
Silpomisen kohteeksi joutuneiden osuus 0−14-vuotiaiden keskuudessa vuonna 2014. Esiintyvyys on laskenut viime aikoina.

Naisten sukuelimien silvonta on yleisintä Afrikassa, ennen kaikkea maanosan muslimienemmistöisissä valtioissa, mutta tapaa harjoitetaan myös Lähi-idässä sekä Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa, missä sen yleisyydestä on esitetty vaihtelevia arvioita. Silpominen on yleisintä Somaliassa, jossa 97 prosenttia naisista on silvottu. Yli tai lähes 90 prosenttia naisista on silvottu lisäksi niin ikään muslimienemmistöisissä Egyptissä, Eritreassa, Malissa, Djiboutissa, Sierra Leonessa ja Sudanissa.[10]

Uudempien tietojen valossa tapa saattaa olla paljon uskottua yleisempi. Aiemmin uskottiin sen keskittyneen lähinnä Afrikkaan, mutta Ruotsissa on havaittu, että 47 % Iranista, Irakista ja Kurdistanista tulleista tytöistä on leikattuja.[11]

Ennen silpomista on esiintynyt myös Keski-Amerikassa, ja 1800-luvulla englantia puhuvissa maissa itsetyydytyksestä tavattujen naisten klitoris saatettiin poistaa kokonaan tai osittain: jopa munasarjoja on 1800-luvulla poistettu. Osittaista poistoa on käytetty itsetyydytyksen ehkäisyyn Yhdysvalloissa vielä 1950-luvulla. Tiedossa on tapaus, jossa viisivuotiaalta tytöltä poistettiin klitoris masturboinnin lopettamiseksi vuonna 1948.[12]

Naisten ympärileikkaus ja islamilainen lainsäädäntöMuokkaa

Monet suomalaiset lähteet kertovat, että tyttöjen ympärileikkaus ei kuuluisi islaminuskoon, vaan olisi afrikkalaista heimoperinnettä.[13] [14] [15] [16] [17] [18] Todellisuudessa suurin osa islamin suurimmista lakikoulukunnista pitää naisten ympärileikkausta suositeltavana. Näitä ovat malakilainen[19], hanbalilainen[20] ja shiialainen koulukunta. [21] [22] Hanafilainen koulukunta pitää sitä suositeltavana tai luvallisena.[20] Shafi'laisessa koulukunnassa klitotriksen hupun poistaminen on pakollista (mm. Somalia ja Etiopia).[20]

Koraanissa naisten ympärileikkausta (FGC) ei mainita. Arvostetuissa hadith -kokoelmissa siitä on useita lausuntoja. Hanbalistisen fiqh-koulukunnan perustajan Ahmad ibn Hanbalin kokoelma Ahmad Ibn Hanbal (5:75) toteaa, että ympärileikkaus on miehille välttämätöntä mutta naisille kunniallista. Naisten ympärileikkausta koskevia haditheja on muissakin tärkeissä kokoelmissa, kuten Sunan Abu Dawood (41:5251), Sahih Muslim (3:684) ja Al-Muwatta (2:19:71).

Islamin lopullinen kanta naisten ympärileikkaukseen (FGC) käy ilmi uskonoppineiden antamista fatwoista. Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan fatwat ovat yksittäisen oppineen islamilaisiin lähteisiin perustuva lainopillinen mielipide, jota ei voi kumota. On kuitenkin mahdollista antaa erilaisia fatwoja, jotka ovat ristiriidassa entisten kanssa. Myös sama uskonoppinut voi antaa asiasta ristiriitaisia lausuntoja, jotka kaikki ovat yhtä päteviä.[23] Uudempi fatwa ei siten kumoa vanhempaa.

Islamilaisissa maissa on annettu monia fatwoja FGC:stä. Egyptin fatwa-komitean kokoelmien kolme varhaisinta fatwaa pitävät asiaa suositeltavana tai pakollisena.[19] Ensimmäinen (28.5.1949) toteaa, että naisten ympärileikkauksesta luopuminen ei ole synti. Ratkaisu tarkoittaa, että naisten ympärileikkaus ei ole pakollista. Toinen fatwa (23.6.1951) ei hyväksy siitä luopumista, ja kolmas (29.1.1981) pitää sitä pakollisena. Pakollisuutta korostavan fatwan antoi sunnilaisen islamin arvostetuimman uskonnollisen korkeakoulun eli Al-Azharin yliopiston suurimaami ja Egyptin suurmufti Muhammad Sayyid Tantawy. Suurimaamia pidetään kaikkein korkea-arvoisimpana uskonnon tulkkina sunni-islamin piirissä.[19] Tilanne muuttui dramaattisesti vuonna 2007, kun huomiota sai tapaus, jossa 11-vuotias tyttö oli kuollut silpomisen seurauksena. [24] Egyptin suurmufti Ali Gomaa julisti tällöin naisten silpomisen kielletyksi.[25] Vuonna 2005 Kairon Al Azhar-yliopiston professori Ahmed Talib, šaria-tiedekunnan dekaani, totesi, että "Kaikki naisten ympärileikkauksen muodot ovat pahoinpitelyä ja rikoksia eivätkä kuulu islamiin." Lausunto esitettiin afrikkalaisessa konferenssissa.[26] Talib totesi myös, että Saudi-Arabiassa, joka on vahvasti islamilainen maa, ei ole yhtään ympärileikattua naista. Tämä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, ja todellisuudessa FGC:n tyypin III radikaalit leikkaukset ovat siellä kaikkein yleisimpiä.[27]

Malesiassa Islaminuskon kansallinen neuvosto (JAKIM) antoi vuonna 2009 fatwan, jonka mukaan FGC oli pakollista (wajib).[28] Maassa harjoitettu muoto kuuluu ilmeisesti lähinnä symbolisen ympärileikkauksen eli tyypin IV piiriin.

Iranissa ajatolla Khamenei julisti FGC:n luvalliseksi vuonna 2011 ja katsoi miehen oikeudeksi vaatia, että vaimo on ympärileikattu. Ajatolla Ali al-Sistani antoi vuonna 2014 fatwan, jonka mukaan FGC ei kuulu islamiin. Vuonna 2013 Indonesian uskonoppineiden neuvosto antoi fatwan jonka mukaan FGC on suositeltavaa.[29]

Klitoriksen poiston lääketieteellisiä perustelujaMuokkaa

1900-luvulla Euroopassaselvennä klitoriksen poistamista pidettiin lääketieteellisenä hoitokeinona moniin sairauksiin tai ongelmiin. Sen katsottiin tehoavan esimerkiksi seuraaviin vaivoihin tai ilmiöihin:[30]

SeurauksetMuokkaa

 
Silvonnan vastaisessa kampanjassa käytetty logo.

Silpomiset tehdään usein likaisin välinein, esimerkiksi partaveitsellä tai lasinsirpaleella, jolloin leikkausalueen tulehdukset ovat yleisiä. Myös tarttuvat taudit, kuten HIV ovat mahdollisia. Lopun ikää kestäviä seuraamuksia voivat olla kivuliaat kuukautiset, seksuaalisen elämän vaikeudet sekä ongelmat synnytyksessä. Silpomisen jälkeinen häpyhuulten yhteenompelu saattaa aiheuttaa naiselle virtsaamisvaivoja ja kuukautisveren poistumisongelmia sekä vakavia tulehduksia. Vaginan pesu on lähes mahdotonta. Yhdyntä voi olla kivulias.

KorjausleikkauksetMuokkaa

Silpomisen tuloksia voidaan jossakin määrin korjata plastiikkakirurgisin toimenpitein, joiden laajuus päätetään aina tapauskohtaisesti. Joskus toimenpiteeksi riittää pelkkä avaaminen, joka voidaan tehdä paikallispuudutuksessa; radikaaleissa tapauksissa saatetaan tarvita ihonsiirtoa, jolla ulkoisia sukuelimiä rekonstruoidaan. Ruotsissa korjausleikkauksia suorittaa Karoliininen instituutti ja Suomessa Töölön sairaalan plastiikkakirurgian klinikka. Julkisen sairaanhoidon piirissä korjataan ainoastaan toiminnallisia vaurioita; yksityislääkäreiden tekemistä esteettisistä operaatiosta ei ole täsmällistä tietoa.[31]

Tilanne länsimaissaMuokkaa

Naisten sukupuolielimien silpominen on länsimaissa yleisesti paheksuttua ja laissa kiellettyä. Suomessa silpominen tulkitaan törkeäksi pahoinpitelyksi. Myös Euroopassa on kymmeniätuhansia afrikkalaisperäisiä naisia, jotka on silvottu. Euroopassa silvonta on kiellettyä, mutta sitä tehdään silti jonkin verran. Esimerkiksi Saksassa arvioidaan noin 6 000 maahanmuuttajatytön olevan vaarassa joutua silvonnan uhriksi. Voima-lehden haastatteleman somalialaissyntyisen tytön ja Tyttöjen Talo -projektivetäjän mukaan myös Suomesta viedään tyttölapsia ulkomaille silvottavaksi.[32]

Hymy-lehti teki numerossa 3/1976 ensimmäisenä Suomessa jutun Tansaniassa tapahtuvasta tyttöjen ympärileikkaukseksi kutsutusta toimenpiteestä. Jutun avustajina olivat helluntailähetyssaarnaaja Åke Söderlund ja myöhemmin europarlamentaarikkona ja tietovisamiehenä tunnettu Jyrki Otila. Eräät uskonnolliset lähetystyön piirissä toimivat tahot tekivät jutusta kantelun Julkisen sanan neuvostoon, ja toimittajat kutsuttiin henkilökohtaisesti kuultaviksi. Päätös oli langettava.[33]

Prosenttiosuus naisille joille on tehty sukupuolielinten silpominen maittainMuokkaa

Ikäluokka 15–49Muokkaa

Osuus naisista joille on tehty  sukupuolielinten silpominen[34]
Prosentti Valtio
98% Somalia
97% Guinea
93% Djibouti
90% Sierra Leone
89% Mali
87% Egypti
87% Sudan
83% Eritrea
76% Burkina Faso
75% Gambia
74% Etiopia
69% Mauritania
50% Liberia
45% Guinea-Bissau
44% Tšad
38% Norsunluurannikko
25% Nigeria
25% Senegal
24% Keski-Afrikan tasavalta
21% Kenia
19% Jemen
15% Tansania
9% Benin
8% Irak
5% Togo
4% Ghana
2% Niger
1% Uganda
1% Kamerun

Ikäluokka 0–14Muokkaa

Osuus naisista joille on tehty  sukupuolielinten silpominen[34]
Prosentti Valtio
56% Gambia
54% Mauritania
49%, 0–11 Indonesia
46% Guinea
33% Eritrea
32% Sudan
30% Guinea-Bissau
24% Etiopia
17% Nigeria
15% Jemen
14% Egypti
13% Burkina Faso
13% Sierra Leone
13% Senegal
10% Norsunluurannikko
3% Kenia
1% Uganda
1% Keski-Afrikan tasavalta
1% Ghana
0,3% Togo
0,2% Benin

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

Yleiset lähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b [https://www.unicef.org/publications/index_69875.html Female Genital Mutilation/Cutting: A statistical overview and exploration of the dynamics of change] 2013. Unicef.
  2. Missä naisten sukuelinten silpomista harjoitetaan? Suomen World Vision. Viitattu 19.5.2008.
  3. Lastensuojelun käsikirja: Tyttöjen ympärileikkaus Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. Viitattu 31.3.2016.
  4. Rikoslaki 19.12.1889/39. Finlex.
  5. http://www.nhs.uk/NHSEngland/AboutNHSservices/sexual-health-services/Documents/FGM-guidelines.pdf
  6. Fadwa ei Guindi: Female circumcision among the Nubians in Egypt Teoksessa: Female circumcision (toim. Rogaia Mustafa Abusharaf) ., s. 27- 46. University of Pennsylvania Press, 2006.
  7. Onyishi, I. E., Prokop, P., Okafor, C. O., & Pham, M. N. (2016). Female genital cutting restricts sociosexuality among the Igbo people of Southeast Nigeria. Evolutionary Psychology, 14(2). https://journals.sagepub.com/doi/abs/10.1177/1474704916648784
  8. WHO: Classification of female genital mutilation.
  9. Non-therapeutic circumcision of male minors. KNMG Viewpoint, 27.5.2010, s. 10-11. Hollannin kuninkaallinen lääkäriliitto.
  10. Obermeyer, Carla Makhlouf: Female genital surgeries: The known, the unknown, and the unknowable. Medical Anthropology Quarterly, 1999, 13. vsk, s. 79–106. Artikkelin verkkoversio.
  11. https://web.archive.org/web/20140725213919/http://www.svt.se/nyheter/sverige/konsstympning-utbrett
  12. Keusala, Kari: Naisen seksuaalisuus, s. 23–25. Like 2001.
  13. Islam Uskonnot Suomessa. 2007. Kirkon tutkimuskeskus ym..
  14. Akar & Tiilikainen, 2009, 2
  15. Minna Rosvall: Ympärileikattuja synnyttäjiä pelkästään Tyksissä joka viikko – hoitohenkilökuntaa koulutettava lisää äitien ja heidän perheidensä kohtaamiseen YLE Uutiset. 14.10.2018.
  16. Anna-Sofia Bener & Heidi Piiroinen: Klitoriksen korjausleikkaus on silvotuille naisille ”kuin näön palauttaminen sokealle”, sanoo Somalian presidentiksi pyrkivä Fadumo Dayib Helsingin Sanomat, Sunnuntai. 31.10.2016.
  17. Jaakko Hämeen-Anttila: Kulttuurien kollisio Oikeuslaitospäivä. 19.3.2010. Valtakunnansyyttäjänvirasto.
  18. Jaana Hevonoja: Tyttöjen silpominen on Suomessa rikos – Aiheen käsittelyn välttely terveydenhuollossa "on täysin vääränlaista kulttuurin kunnioitusta" YLE uutiset. 18.3.2019.
  19. a b c Aldeeb Abu-Salieh, Sami A.: To Mutilate in the Name of Jehovah or Allah: Legitimization of Male and Female Circumcision. Medicine and Law, 1994, 13. vsk, nro 7–8. Artikkelin verkkoversio.
  20. a b c Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik), s. 59. amana publications, 2017.
  21. Sami A. Aldeeb Abu-Sahlieh: Muslims’ genitalia in the hands of the clergy. Religious arguments about male and female circumcision. Male and Female Circumcision, 131-171, 1999.
  22. Sami A. Aldeeb Abu-Sahlieh: [http://www.cirp.org/library/cultural/aldeeb1/ To Mutilate in the Name of Jehovah or Allah: Legitimization of Male and Female Circumcision] Medicine and Law, Volume 13, Number 7-8: Pages 575-622. 1994.
  23. Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin käsikirja, s. 162. Otava, 2004.
  24. Joh L. Esposito: What everyone needs to know about islam. 2nd edition s. 178. 2011. Oxford University Press.
  25. Reuters: Egypt mufti says female circumcision forbidden June 24, 2007.
  26. Islam does not support female circumcision Ghanaweb.
  27. Berg, R. C., & Denison, E. (2012). "Does Female Genital Mutilation/Cutting (FGM/C) Affect Women's Sexual Functioning? A Systematic Review of the Sexual Consequences of FGM/C". Sexuality Research and Social Policy 9: 41–56. doi:10.1007/s13178-011-0048-z. 
  28. Mary J. Ainslie: The 2009 Malaysian Female Circumcision Fatwa: State ownership of Islam and the current impasse Women's Studies International Forum. 52, 1-9. 2015.
  29. John L- Esposito & Natana J. Delong-Bas: Shariah. What everyone needs to know. 2018, s. 215. Oxford University Press.
  30. Heusala, Kari: Naisen seksuaalisuus, s. 25. Like 2001.
  31. Pusa, Anna: Plastikkirurgi för könsstympade görs också i Finland. Hufvudstadsbladet, 16.7.2017, s. 18–19. Artikkelin verkkoversio.
  32. Voima: Vaiennettu väkivalta.
  33. Hymy-lehti 8/2011, s. 38.
  34. a b Female Genital Mutilation/Cutting: A Global Concern, New York: United Nations Children's Fund, helmikuu 2016.

Aiheesta muuallaMuokkaa