Nagashinon taistelu

Nagashinon taistelu (jap. 長篠の戦い, Nagashino no tatakai) käytiin vuonna 1575 Shitaragaharassa Mikawan alueella Japanissa. Taistelussa Oda Nobunagan ja Tokugawa Ieyasun joukot torjuivat Takedojen "voittamattoman" ratsuväen hyökkäyksen.

Nagashinon taistelu
Päivämäärä:

28. kesäkuuta 1575

Paikka:

Shitaragahara, Mikawa

Lopputulos:

Oda - Tokugawan voitto

Vaikutukset:

Nagashinon linnan piiritys epäonnistui.

Osapuolet

Odan ja Tokugawan yhdistyneet joukot

Takedan joukot

Komentajat

Oda Nobunaga
Tokugawa Ieyasu
Okudaira Sadamasa

Takeda Katsuyori
Anayama Nobukimi
Takeda Nobukado
Takeda Nobutoyo

Vahvuudet

38 000

15 000

Tappiot

6000;
Matsudaira Koretada†

Kolmen ja 10 tuhannen välillä, mukaan lukien 54 samuraijohtajaa;
Takeda Nobuzane
Baba Nobufusa
Yamagata Masakage†
Naito Masatoyo
Hara Masatane†
Sanada Nobutsuna†
Sanada Masateru†
Kasai Mitsuhide†
Wada Narishige†
Yonekura Shigetsugu†


Taistelu on perinteisesti nähty käännekohtana japanilaisessa sodankäynnissä tuliaseiden voittona samuraiden ratsuväkirynnäköstä. Tämä tulkinta on kuitenkin vahvasti kyseenalainen.[1]

Taistelua edeltävät tapahtumat muokkaa

Nobunagan nousu muokkaa

Oda Nobunaga peri Owarin hanin, läänin, isältään Nobuhideltä 17-vuotiaana 1551. Vuonna 1560 eräs lähiseudun voimakkaimmista daimioista, Imagawa Yoshimoto, marssi Owarin alueelle naapurikunta Mikawasta 25 000 miehen armeijan voimin. Nobunaga kuitenkin yllätti ja tappoi Yoshimoton Okehazaman rotkossa vain 3000 sotilaan avulla. Yoshimoton alaisena ollut panttivanki Matsudaira Motoyasu vapautettiin.[1] Myöhempi historia tuntee hänet paremmin Tokugawa Ieyasun nimellä.

1567 Nobunaga solmi Matsudaira Yasunobun kanssa liiton turvaten selustansa.[1] Samana vuonna hän tuhosi Minon läänissä asuvan Saiton suvun. Tämä avasi hänelle reitin Kiotoon, jonka vehkeilyt toivat hänen luokseen shōgunin epätoivoisen nuoremman veljen, Ashikaga Yoshiakin. 1568 Nobunaga marssi Kiotoon 60 000 miehen armeijan johtajana ja asetti Yoshiakin omaksi nukkehallitsijakseen.[1] Tämän jälkeen hänen sotaretkensä alkoivat kokea takaiskuja, joiden hän alkoi uskoa olevan Ashikaga Yoshiakin työtä.[1]

Takedojen uhka muokkaa

Kain maakunnasta kotoisin olevan Takeda Shingenin armeija marssi Mikawan rajalle matkallaan kohti Kiotoa. Shingen murskasi pahasti alivoimaisen Matsudaira Motoyasun Mikatagaharassa ja Motoyasu perääntyi Hamatsun linnaan viimeistä epätoivoista taistelua varten.[1] Takedat kuitenkin vetäytyivät, sillä heillä oli muita strategisia suunnitelmia.

Takeda Shingen kuoli sairauteen huhtikuussa 1573. Seuraajaksi tuli hänen poikansa Katsuyori, joka osoittautui voimakkaaksi daimioksi.[1] Kesäkuussa 1575 Katsuyori vastasi shōgun Ashikaga Yoshiakin pyyntöön tuhota Nobunaga ja siirsi armeijansa Mikawan rajalle.[1]

Ensimmäisessä vaiheessa 17. kesäkuuta Takedat hyökkäsivät Nagashinon linnaa vastaan, koska se uhkasi heidän huoltolinjojaan. Tokugawan vasalli Okudaira Sadamasa kuitenkin puolusti linnaa sitkeästi. Takedat aloittivat piirityksen, mutta eivät kyenneet valtaamaan linnaa ennen Odan ja Tokugawan yhtyneiden joukkojen saapumista.

Tapahtumahetkellä uskottiin, että Takedan armeija oli vastustajiaan suurempi, ja siksi liittoutuneet päättivät taistella puolustusasemista. Itse asiassa Shinchō kōkin mukaan vain 12 000 Takedojen sotilasta kohtasi heidät Shitaragaharassa, sillä loput jätettiin piirittämään linnaa.

Taistelun kulku muokkaa

 
Edo-kauden arkebuuseja Japanista.

Olosuhteet muokkaa

Shitaragaharassa kukkuloiden välistä kulki pohjoisesta etelään Rengogawa -niminen puro soisen alanteen läpi. Puron molemmin puolin oli kapea, tasainen alue, josta kukkuloiden rinteet nousivat jyrkästi.[1]

Liittoutuneet olivat rakentaneet puron länsipuolelle kolme peräkkäistä puolustuslinjaa, joihin kuului vallihautoja, kaivetusta maasta tehtyjä valleja ja puunrungoista tehtyjä suoja-aitoja.[1] Kaivetut ojat olivat täynnä vettä, ja sadekaudelle tyypillinen sumu peitti puolustuslinjojen syvyyden.[1]

Sotilaita oli jyrkästi kielletty poistumasta linnoitteiden suojasta ja hyökkäämästä Takedan sotilaiden kimppuun.[1] Myöhemmin kaivaukset ovat paljastaneet, että suojalaitteet olivat varsin massiivisia.

Takedojen hyökkäys muokkaa

Jousin, lunttulukkoisin musketein ja pitkin keihäin aseistautuneet liittoutuneiden yksiköt odottivat Takedojen hyökkäystä. Ensimmäinen hyökkäysaalto koostui miehistä, joiden tehtävä oli murtautua linnoituslaitteiden läpi. Heidät pyyhittiin kentältä muskettitulella heidän rämpiessään soisessa maastossa kohti linnoitteita. Seuraava aalto pääsi ensimmäisten suoja-aitojen luokse ja repi ne maahan, vain löytääkseen niiden takaa syväksi kaivetun ojan.[1]

Hyökkäyksiä tehtiin pienillä osastoilla ja epämääräisin väliajoin puolustuslinjan eri kohtiin.[1] Omia kuolleita saatettiin käyttää ojien täyttämiseen.[1]

Toisen puolustuslinjan kimppuun käyminen maksoi paljon ruumiita, ja lopulta lopen uupuneet eloonjääneet kutsuttiin takaisin.[1] Katsuyori oli päättänyt lopettaa hyökkäyksen. Voittamattoman Takedojen armeijan myytti hautautui Shitaragaharan ojiin sen vainajien mukana.

Taisteluun liitetyt myytit muokkaa

 
Mongolianhevonen.

Aikaisemman väittämän mukaan liittoutuneilla oli tässä taistelussa 3000 arkebuusimiestä, mutta uudempien tutkimusten mukaan 1500 olisi oikeampi luku.[1] Tuolta ajalta peräisin olevan asiakirjan – Fujimoto Masayuki – mukaan miehiä oli 1000[1], ja on joitain todisteita, että tämä luku muutettiin myöhemmin suuremmaksi.[1] On selvää, ettei arkebuusien kekseliäs, tai massamainen, käyttö ratkaissut Shitaragaharassa.[1] Myös Takedoilla oli arkebuuseja, mutta Shitaragaharassa niitä ei käytetty antamaan keskitettyä suojatulta.[1]

Arkebuusit näyttelivät tärkeää osaa taistelun alussa, mutta niitä oli kaikesta huolimatta alle kymmenesosa puolustajista, eikä 1500-luvun lunttulukkomuskettia voi rinnastaa nykyaikaiseen kivääriin. Oda Nobunaga, Tokugawa Ieyasu tai Takeda Katsuyori eivät ikinä maininneet mitään arkebuusin poikkeuksellisesta tehokkuudesta.[1] Japanilaisessa sodankäynnissä tulenkäyttö oli jo vanha asia.[1]

Toisen myytin mukaan Takedojen ratsuväki hyökkäsi puolustajia kohti yhtenä suurena joukkona, joka tuhoutui viimeiseen mieheen. Heian-kauden lopulla ja vielä Kamakura-kaudella ratsastavat samurai-jousimiehet muodostivat armeijoiden pääosan, mutta uusien taistelumenetelmien ilmaantuminen oli muuttanut tapaa, jolla ratsuväkijoukkoja käytettiin.[1] Tuliaseiden ulottuville joutumista pyrittiin erityisesti välttämään.[1]

Nagashinon ja Shitaragaharan aikoihin samurait laskeutuivat satulasta käyden taisteluun jalan, vasalliensa tukemana.[1] Akira Kurosawan Kagemushassa kuvailemaa hyökkäystä ei enää käytetty,[1] ja joka tapauksessa voidaan olla varmoja, että ensimmäisen epäonnistuneen hyökkäyksen jälkeen Takedat ymmärsivät maaston olevan ratsuväkihyökkäykseen kelvoton.

On myös esitetty, että olisi väärin pitää Takedojen joukkoja ratsuväkenä; kaivauksissa on löydetty todisteita, että ajan hevosen säkäkorkeus olisi noin 130 cm.[1] Toisaalta mongolianhevonen on säältään 127–147 cm, ja sen sukuiset hevoset olivat Tsingis-kaanin mongolien käytössä näiden sotaretkillä.

Populaarikulttuuri muokkaa

Elokuvat muokkaa

Nagashinon taistelu ja Takedojen viimeiset vuodet on kuvattu Akira Kurosawan vuoden 1980 elokuvassa Kagemusha – varjokenraali. Elokuvassa kuriton varas on värvätty esittämään kuollutta Takeda Shingeniä Nagashinoa edeltävinä vuosina. Elokuvan lopussa hän näkee taistelun ja on lopulta viimeinen joka pitelee Takedan lippua. Sekä Shingeniä että kagemushaa esittää Tatsuya Nakadai.

Video- ja tietokonepelit muokkaa

Nagashinon taistelulla on merkittävä osa joissain PlayStation 2 -peleissä, lähinnä Koein Kessen III:ssa ja Samurai Warriors:ssa. Jos Shingen on pelattavana jälkimmäisessä, pelaaja joutuu mitä jos -tilanteeseen, jossa tarkastellaan miten olisi käynyt jos Shingen ei olisikaan kuollut ja olisi voinut taistella Nagashinossa. Samurai Warriors 2 lisää mukaan vielä Uesugi Kenshinin.

Taistelu esiintyy myös Total War: Shogun 2 -pelissä, mutta on saatavilla vain Limited Edition -versiossa ja steam verkkokaupasta, jossa se on osa "Hattori" DLC pakettia. Pelaaja saa hallintaansa Odan joukot ja joutuu puolustautumaan Takedojen voimakasta ratsuväkirynnäkköä vastaan. Tämän jälkeen hänen on vielä estettävä loppuja Takedoita valtaamasta Nagashinon linnaa, joka kuuluu taistelukenttään.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab Mitsuo Kure: Sotaisat samurait. Gummerus, 2006. ISBN 951-20-7138-X.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Battle of Nagashino