Mysoren kuningaskunta
Mysoren kuningaskunta oli valtakunta Intian eteläosassa. Sen perusti vuoden 1400 paikkeilla Wadeyarin dynastia, joka hallitsi Mysorea Intian itsenäistymiseen 1947 asti. Silloin kuningaskunta liittyi Intian liittovaltioon.[1]
| Mysoren kuningaskunta |
|||
|---|---|---|---|
1399–1947 |
|||
|
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | Monarkia | ||
| Maharadža |
Tipū Sultān (1782–1799) Krishnaraja Wadiyar IV (1894–1940) |
||
| Pääministeri | Mirza Ismail (1926–1941) | ||
| Pääkaupunki | Mysore | ||
| Edeltäjä(t) | Vijayanagara | ||
| Seuraaja(t) | Mysoren osavaltio | ||
Kuningaskunta oli aluksi varsin pieni, ja sijaitsi Mysoren kaupungin ympäristössä. Sen perustivat kaksi veljestä, Vijaya ja Krisha Wodeyar. Se oli Vijayanagaran valtakunnan osa kunnes tämä hajosi 1500-luvun loppupuolella. Mysore nousi kukoistukseensa 1600-luvun keskivaiheilla Raja Wodeyarin hallituskaudella. Se laajeni ja kattoi lopulta nykyisen Karnatakan osavaltion eteläosat ja osia sen naapureista.lähde?
1700-luvun lopussa mysorelaiset kehittivät sodankäyntiin omaperäisen rakettiaseen, jolla pystyttiin tulittamaan brittejä ja hallitsemaan taistelukenttiä parinkymmenen vuoden ajan, vuoteen 1799 asti.[2]
Brittien siirtomaakaudella Mysore jatkoi olemassaoloaan autonomisena ruhtinaskuntana. Siirtomaaisännät syyttivät sen hallitsijasukua taloudellisesta huolimattomuudesta ja ottivat välillä Mysoren suoraan hallintaansa, mutta maharadža vei asian brittiläiseen tuomioistuimeen, voitti, sai ruhtinaskuntansa takaisin ja niin Mysore nautti malliosavaltion asemasta vielä seitsemänkymmenen vuoden ajan. Kun Jawaharlal Nehru kävi Mysoressa 1920-luvulla, hän totesi sen olevan pidemmälle teollistunut kuin muu brittiläinen Intia.lähde?
Mysoren teollistumiseen vaikutti vuosikymmeniä erityisesti pääministeri Mirza Ismail. Maharadža Krishnaraja Wadiyar IV nimitti hänet pääministeriksi vuonna 1926.[3] Hänen aikanaan valtakuntaan perustettiin 25 uutta teollisuuden alaa, minkä lisäksi kastelujärjestelmiä kehitettiin ja ensimmäiset kylät sähköistettiin.[4] Hän myös yritti salaa solmia sopimuksen, jolla yhdysvaltalainen Chrysler-autonvalmistaja olisi saanut rakentaa Mysoreen autotehtaan, mutta maharadžaksi tullut Jayachamarajendra Wadiyar[3] pakotti hänet eroamaan asian tultua hänen tietoonsa.[5]
Lähteet muokkaa
- Piramal, Gita: Business Legends. Penguin Books India, 1999. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ 17. The Wodeyar / Wadiyar Dynasty Mysore Palace. Arkistoitu 24.2.2017. Viitattu 14.6.2013.
- ↑ Evans, Mary: Raketit aseina. Tieteen Kuvalehti Historia, 14/2010.
- ↑ a b Gogoi, Angarika: Unsung Diwan of Mysore Shaped Bengaluru & Jaipur The Better India. 8.4.2020. Viitattu 3.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Piramal 1999, s. 254
- ↑ Piramal 1999, s. 256–257