Avaa päävalikko

Myrskylän ilmavalvonta-asema aloitti toimintansa talvisodan alkaessa 30. marraskuuta 1939. Se oli toiminta-aikanaan Kotkan, Porvoon, ja pisimpään Lahden ilmavalvonta-alueen alaisuudessa. Ilmavalvonta-aseman yksikkönumero oli Lahden ilmavalvonta-alueen alaisuudessa 1413.

TalvisotaMuokkaa

Ensimmäisen havaintonsa Myrskylän ilmavalvonta-asema teki jo talvisodan alkamispäivänä. 30. marraskuuta 1939 kello 11:30 Myrskylästä ilmoitettiin Lahden ilmanvalvontakeskukselle, että Myrskylän yli tuli kolme pommikonetta kohti Lahtea. Koneet tavoittivat Lahden matalalla vain noin 300 metrin korkeudessa. Lennon tavoitteena oli pommittaa rautatie poikki Lahdessa, mutta pommit pudotettiinkin jo Launeella, jolloin ne tekivät tuhoa siellä ja aiheuttivat ilmeisesti viiden hengen tappiot. Ilmatorjuntaa Lahdessa ei oltu onnistuttu ryhtymään, koska asemat eivät olleet miehitetyt.

Talvisodan aikana Lahtea pommitettiin 36 kertaa. Pommituksissa kuoli 26 henkeä, haavoittui vaikeasti 24 henkeä ja haavoittui lievästi 33 henkilöä. Kaupungissa 40 rakennusta tuhoutui täysin, 50 paloi ja 414 vaurioitui jollain tavoin. Lahtea vastaan hyökkäsi 373 lentokonetta, jotka pudottivat noin 2 600 pommia.[1]

Toisen lähteen mukaan Lahtea pommitettiin harvemmin, 23 pommituskertaa: 1.12., 2.12., 21.12., 27.12., 6.1., 13.1., 20.1., 13.2., 26.2., 2.3. ja 3.3.. (Lisätietoja:Talvisodan pommitukset)

Jatkosodassa Suomen pommitettiin vain ensimmäisenä pommituspäivänä 25. kesäkuuta 1941.[2]

Jatkosodan aikana Lahdessa oli 41. raskas ilmatorjuntapatteri neljällä 76 mm ilmatorjuntakanuunalla varustettuna, 41. kevyt ilmatorjuntajaos kahdella 40 mm:n ilmatorjuntakanuunalla varustettuna ja 42. kevyt ilmatorjuntajaos kahdella 40 mm ilmatorjuntakanuunalla varustettuna.

Alueellisen ilmatorjunnan lisäksi oli 1941 Lahdessa päämajan reservistä 107. raskas ilmatorjuntapatteri neljällä 75 mm:n ilmatorjuntakanuunalla ja yhdellä ilmatorjuntakonekiväärillä sekä 108. raskas ilmatorjuntapatteri samoin varustettuna. 107. RaItPtri siirrettiin 1942 Kotkaan.

ValvontajärjestelytMuokkaa

Alkuaikoina ilmavalvonta-asemalla toimi tukena ilmavalvontamies Pankamo Lahden ilmavalvonta-aluekeskuksesta. Toimintaa koordinoivan Myrskylän suojeluskunnan paikallispäällikkönä toimi Edvard Eetu Alestalo, vartiopäällikkönä Lennard Lenni Koskinen ja varavartiopäällikkönä Armas Kilpinen sekä loppuaikoina Janne Kerkkola. Valvontavuoroja järjesteli myös Helmi Jokinen.

Ilmavalvonta suoritettiin kahtena kuuden lotan ryhmänä. Yhden ryhmän valvontavuorot olivat viikon mittaisia. Yksi valvontavuoro oli kahden tunnin mittainen ja tornissa oli kaksi ilmavalvojaa samanaikaisesti neljän muun ollessa vapaalla, nukkumassa tai maatilojen töissä tai noutamassa jotain tarpeellista. Lämpötilan kylmetessä valvontavuoroja saatettiin lyhentää jopa tunnin tai viidentoista minuutin pituisiksi. Ajoittainen -30 C:n pakkanen edellytti lämpimintä mahdollista pukeutumista korkealla tornissa.

Aseistuksena tornissa oli pelkkä suojeluskunnan pistooli. Asekoulutusta ei ilmavalvontalotille erikseen annettu, mutta osa oli oppinut ampumaan jo kotonaan. Myös toiset näyttivät, miten pistoolia käytetään ja joskus sotilaspojat tulivat tueksi tai seuraksi ilmanvalvontatorniin. Käytännössä talvi- ja jatkosodan aikana kuitenkaan desantit tai lentokoneet eivät uhanneet ilmavalvontatornia.

Ilmavalvonnan vartiotupana toimi vapaavuorolaisille aluksi tornilta 1,5 kilometrin päässä oleva Helskeen hirsirakennus. Toiminnan alkuaikoina muonituslotat toivat vartiotuvalle ruokaa, mutta tästä luovuttiin myöhemmin. Jatkosodan aikana vartiotuvaksi otettiin Sepänmäellä oleva Ylöstalon rakennus, jota kutsuttiin Kuoppalan huvilaksi. Se on nykyään Felinin talo. Kolmantena vartiotuvan paikkana toimi vartiopäällikkö Janne Kerkkolan talo, jossa 1950-luvulla toimi Lehtimäen kauppa ja sittemmin baari.

Koska vartiotuvalle oli talvisodan aikana 1,5 kilometrin matka, yksi ilmavalvontalotista ehdotti, että lähemmäs ilmavalvontatornia tuotaisiin Lotta Svärdin kioski Osuuskaupanmäeltä taukotuvaksi. Koska siirretty kioski oli lähellä ilmavalvontatornia, voitiin valvontavuoroa lyhentää puolituntiseksi. 1942 kioski paloi vahingossa, minkä jälkeen rakennettiin oikeaoppinen 3 m x 5 m laaja korsu, jossa oli sänky, kamiina ja sähkövalot. Ilmavalvontatornista tuli vaijeri korsuun, jolla ilmavalvoja saattoi herättää seuraavan vuorolleen vaijerin päällä olevan lehmänkellon avulla.

Ilmavalvontatornin lähelle oli laitettu myös maahan suuri punainen nuoli, jolla ilmavalvojat saattoivat osoittaa vihollislentokoneiden suunnan omille lentokoneille.

Ilmavalvontalotta Paula Rantasalmen (s. Helskeen) mukaan ajoittain pommikoneita oli niin paljon, että ilmavalvontatornista katsoen se vaikutti peltikatolta. Hänen mukaansa havainnoista noin 1/2 tunnin päästä koneet saattoivat päästä kohteisiinsa Helsingissä ja Porvoossa, jossa kerrottiin kadun tuhoutuneen, vaikka virallisten ilmoitusten mukaan ilmatorjunta onnistui hyvin.

UhkakuviaMuokkaa

LentokoneetMuokkaa

Ilmavalvojien uhkana olivat lentokoneet, jotka olisivat voineet hyökätä ilmavalvontatornia vastaan varakohteenaan. Toisen uhan muodosti ajatus siitä, että alueelle pudotetaan desantteja, jotka olisivat voineet muodostua uhaksi ilmavalvontatornin ilmavalvojille maasta käsin.

Kerran Myrskylä ilmavalvontatornia kierteli lentokone, joka koettiin uhaksi. Osoittautui kuitenkin myöhemmin, että kiertelijä oli myrskyläläinen Reino Malin, joka suoritti palvelustaan Suomen ilmavoimissa. Reino Malin (6.4.1919 - 25.12.1974) oli myrskyläläinen maanviljelijä, joka sai Suomen ilmavoimissa RAOK 6:ssa 1939-1941, jonka jälkeen hänet määrättiin alikersanttina Lentolaivue 24:ään 18.6.1941. 18.7.1941 hän vaurioitti Brewster BW-377:llä 18:15-18:40 Polikarpov I-152:a. Malin ylennettiin kersantiksi 11.9.1941. Hänet ylennettiin ylikersantiksi 8.7.1942. 13.7.1942 Malin noin 20:10-21:20 Lavansaaren ilmatilassa pudotti Brewster BW-366:lla toisen I-153:n, joka tuhoutui. Brewster BW-377 18.8.1942 Malin pudotti Polikarpov I-16:n, joka tuhoutui. Kolmannen I-153:n Malin sai 31.8.1942 Brewster BW-373:lla. I-153 tuhoutui. Hävittäjälentäjäuran päätteeksi Malin komennettiin 7.1.1943 kaksimoottorisia lentokoneita lentämään T-Lentolaivue 17:ään ja 26.3.1943 Lentolaivue 42:een sekä 13.4.1944 lennonopettajaksi Lentosotakouluun. Hänet kotiutettiin vasta 5.12.1944. Malinille myönnettiin toisen ja ensimmäisen luokan vapaudenmitalit ja neljännen luokan vapaudenristi [3]

DesantitMuokkaa

Ilmavalvontalotta Vieno Virtasen valvontavuorolla lentokone tuli yöllä lännestä matalalla, jonka moottoriäänet välillä hiljenivät ja itään mennessä jälleen voimistuivat. Ollessaan yksin tornissa hän teki asiasta ilmoituksen ja myöhemmin Myrskylässä ja Pukkilassa otettiin kiinni kuusi desanttia.

Desanttivaara oli Kanta-Hämeeessä ja Uudellamaalla ilmeinen. Jatkosodan alussa 3. heinäkuuta hyppäsivät laskuvarjolla. Neuvostoliiton Itämeren laivastoon kuulunut aikaisempi Viron kansalainen Aleksei Ivanov jäi kiinni 4. heinäkuuta 1941 18:30 jäi kiinni mentyään 17:30 Keituriin ilmoittamaan kyläläisille antautuvansa sotavangiksi. Hän oli 21. maaliskuuta 1922 syntynyt Viron kansalainen, joka tuomittiin vain sotavankeuteen Riihimäen pikaoikeudessa 12. heinäkuuta 1941. Ivanov oli liittynyt laivastoon päästäkseen desanttina Suomeen tallinnalaisen sanomalehtimies Leo Stürmerin ehdotuksesta. Ivanov hyppäsi Leo Stürmerin kanssa samasta lentokoneesta, mutta erkani desanttijoukosta antautuakseen.[4] Kolme muuta desanttia, Aleksei Ivanovin kanssa samasta koneesta hypännyt Leo Stürmer, Kibok ja Misernjuk kaatuivat taistelussa suomalaisia vastaan 6. heinäkuuta 1941 Viljaniemen pohjoispuolella. Suomalaisten tappioksi koitui yksi kaatunut ja yksi jalkaan haavoittunut.[5] 16. heinäkuuta 128. ilmasuojelukomppania otti kiinni Kulloossa Aleksei Antonovitš Uusin (entinen Vinogradov), joka oli syntynyt 24. lokakuuta 1923 Narvan piirin Väikkylässä. Hän kuului samaan ryhmään Myrskylässä kiinni jääneen Ivan Nikolajevitš Lütterin kanssa. Lütterin kiinniottotilanteessa kaatui yksi toinen desantti. Lütter sai 26. heinäkuuta 1941 kuolemantuomion, jonka sotaylioikeus vahvisti 3. syyskuuta 1939. Lütter teloitettiin kymmenen 101. ilmasuojelukomppanian ja viiden 106. ilmasuojelukomppanian sotilaan ampumana 17. syyskuuta 1941 kello 15:40. [6]

9. heinäkuuta 1941 Myrskylästä löytyi kaksi kuollutta desanttia ja Pukkilassa tapettiin yksi desantti. Samana päivänä Myrskylässä otettiin kiinni yksi desantti, Igor Kopuilov, haavoittuneena. Hän kuoli sairaalassa 11. heinäkuuta 1941 [7]

Aamuyöllä 16. heinäkuuta 1941 Myrskylään hyppäsivät desantit Nikolai Dolekov, Filkin, Kabanov, Vasili Dmitrevitš Ozerov, Aleksander Trofimovitš Paramonov ja Igor Nikolajevitš Ustinov. Filkin ja Ozerov katkaisivat Lapinjärven aseman puhelinyhteyden, mutta he eivät ennättäneet mennä Loviisaaan ja Suursaareen. Igor Nikolajevitš Ustinov otettiin kiinni Haavistosta 3. elokuuta 1941 sekä 5. elokuuta Aleksander Trofimovitš Paramonov ja Vasili Dmitrevitš Ozerov Reitkallista. Ozerov, Paramonov ja Ustinov saivat 28. elokuuta kuolemantuomion ja heidät teloitettiin 14. helmikuuta 1942. Tämän lisäksi Vasili Dmitrevitš Ozerov ja Aleksander Trofimovitš Paramonov oli tuomittu kahden vuoden kuritushuonerangaistukseen neljästä näpistyksestä, kustakin kolmeksi kuukaudeksi - yhteensä vuodeksi - tavalliseen vankeuteen sekä törkeästä ryöstöstä viideksi vuodeksi vankeuteen. Yhteensä tuomiot olivat kummallekin kuolemantuomio, vuoden tavallinen vankeus sekä yhteensä seitsemän vuoden kuritushuonetuomio. Kabanov ja Filkin kaatuivat tulitaistelussa suomalaisia vastaan 5. elokuuta 1941 ja Nikolai Dolekov 8. elokuuta Vehkalahdella samasta syystä. [8]

Virenojalla jäi kiinni 31. elokuuta 1942 Ivan Andrejevitš Kelo, joka oli hypännyt laskuvarjolla samaan kylään radioineen 26. elokuuta. 23. syyskuuta 1942 hän sai kuolemantuomion vakoilusta ja teloitettiin samana päivänä. [9]

Sosiaalista toimintaa - Korsutyttöjen kekkeritMuokkaa

Ilmavalvontatoiminnassa oli mukana noin 25 lottaa. Ilmavalvontalotat olivat toimessaan noin 20-vuotiaita. Ilmavalvontalotat järjestivät Korsutyttöjen kekkereitä, joihin he käsikirjoittivat ja näyttelivät omia näytelmiä sekä sanoittivat lauluja. Niitä esitettiin Myrskylän Majakalla. Ennen esitystä otettiin toiveita yleisöltä vastaan. Lauluja säestivät Torsten Åkerberg, Erkki Vainio ja kankkilalainen Valto Perttilä.

MuistomerkkihankeMuokkaa

Ilmavalvontalottien muistomerkki on 8. elokuuta 2009 Lotta Svärd-järjestöön kuuluneiden Myrskylän ilmavalvonta-aseman ilmavalvontalottien muistoksi pystytetty muistomerkki, jossa hiekkamaalle mäntykankaalle on pystytetty graniittinen kivipaasi Kentänmäellälla sijainneessa ilmavalvontatornissa ilmatilaa aisti-ilmavalvoneille lotille. Noin kolmen tonnin painoisen Myrskylä punaista graniittia olevan paaden ympärillä on harmaita katukiviä, joiden keskellä on mustilla katukivillä muodostettu Lotta Svärdin risti. Muistomerkin viimeisteli Louhinta Lampi Oy.

Muistomerkkihanke syntyi 2007 Myrskylän Reserviläiset ry:n ja Myrskylän Reserviupseerit ry:n jäsenten välisessä keskustelussa. 9. maaliskuuta reserviupseerien puheenjohtaja Seppo Helske esitteli hankkeen reserviläisten vuosikokouksessa. Patsastoimikuntaan valittiin kummastakin yhdistyksestä Seppo Helske, Jouko Hyvärinen, Petri Kymäläinen, Nisse Virén, Matti Perttilä, Niilo Salminen ja Kari Strömmer.

Muistomerkki päätettiin pystyttää maanmittaushallituksen entisen 1930-luvulla pystytetyn kolmiomittaustorni paikalle, jossa toimi ilmavalvontatornina. Kolmiomittaustorni oli perustettu Myrskylän korkeimmalle paikalle, joka sijaitsee nykyään Kentämäellä, silloiselle Supinmäellä. Paikan korkeus on 97,5 metriä merenpinnan yläpuolella. Kolmiomittaustornin korkeus oli noin 15 metriä ja sen korkeus merenpinnasta oli 103,6 metriä. Tornin yläreuna oli puunlatvojen korkeudella. Havaintolavan kaiteen korkeus oli 1,4 metriä lavan alaosasta ja sen leveys oli noin 0,3 metriä.

Kesällä 1942 kaiteen leveys kaksinkertaistettiin ja kaide kaksinkertaistettiin. Väliin jäävä tila täytettiin hiekalla ilmavalvojien omasuojan parantamiseksi mahdollisten ammuttujen luotien pysäyttämiseksi tai sirpaleiden pysäyttämiseksi. Tornista oli hyvä näkyvyys Lahden Radiomäelle siellä oleville radiomastoille, Orimattilan kirkontornille ja Loviisan kirkontornille. Myrskylän ilmavalvonta-asema sai kiitosta toimistaan, koska sillä oli hyvä näkyvyys moneen suuntaan ja ilmavalvojat onnistuivat tehtävissään.

Myrskylässä oli Kentänmäen ilmavalvontatornille myös varavalvontatorni. Se sijaitsi Kukkulanmäen Graniittikalliolla, mutta sitä ei tarvittu. Sen korkeus merenpinnan tasosta oli vain 93 metriä ja tornin korkeus maasta 9 metriä.

Myrskylän lähistölle pudotettiin tiettävästi ainakin kuusi desanttia.

Muistomerkin pystyttivät avustuksin Myrskylän Reserviläiset ja Myrskylän Reserviupseerit.

Muistomerkki sijaitsee WGS84-koordinaatiston paikassa 60° 40.623 N 025° 50.254 E

Vuonna 2012 muistomerkin ruuvein kiinnitetty muistolaatta huomattiin kadonneeksi. [10] 19. heinäkuuta 2018 Myrskylän Facebook-keskustelupalstalla todettiin muistomerkin muistokilven tulleen jälleen vahingonteon kohteeksi.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. http://www.kukamitalahti.fi/main.php?id=643
  2. http://www.kukamitalahti.fi/main.php?id=643
  3. Suomen ilmavoimien historia 26, Kalevi Keskinen ja Kari Stenman, Loviisa 2006, Painoyhtymä, ISBN 952-99432-8-8
  4. Atso Haapanen, sivu 119-120
  5. 121
  6. Viholliset keskellämme, desantit Suomessa 1939-1944, sivut 124-126, Atso Haapanen, Minerva Kustannus Oy, 2012, ISBN 978-952-492-585-3
  7. Viholliset keskellämme, desantit Suomessa 1939-1944, sivu 127, Atso Haapanen, Minerva Kustannus Oy, 2012, ISBN 978-952-492-585-3
  8. Viholliset keskellämme, desantit Suomessa 1939-1944, sivut 131-132, Atso Haapanen, Minerva Kustannus Oy, 2012, ISBN 978-952-492-585-3
  9. Viholliset keskellämme, desantit Suomessa 1939-1944, sivu 348, Atso Haapanen, Minerva Kustannus Oy, 2012, ISBN 978-952-492-585-3
  10. http://www.uusimaa.fi/artikkeli/111624-lottien-muistomerkki-on-enaa-muisto-vain