Musiikin vaikutukset
Musiikin vaikutukset ihmiseen ovat monitahoiset. Musiikin avulla voi välittää monenlaisia viestejä, ja musiikista voi nauttia monin tavoin. Musikaalisuutta pidetään älykkyyden yhtenä osa-alueena. Musiikilla on todettu yhteys niin verbaalisiin ja kuin matemaattisiin taitoihin. Musiikin kuuntelu vaikuttaa ihmisen mielialaan ja vireystilaan. Musiikkia käytetäänkin myös terapian ja kuntoutuksen välineenä.
Musiikillinen älykkyys muokkaa
Neuropsykologi Howard Gardner loi vuonna 1983 moniälykkyysteorian, jonka mukaan älykkyyteen kuuluu seitsemän erilaista ja itsenäistä kykyä. Musiikillinen älykkyys on yksi älykkyysteorian osa. Musiikillisesti älykäs ihminen muistaa helposti melodioita ja kappaleita. Hän kuulee musiikin sisältämät erilaiset vivahteet ja pystyy erottamaan esimerkiksi moniäänisen teoksen yksittäiset stemmat. Musiikillisesti älykäs ihminen kykenee myös ilmaisemaan itseään musiikin kautta ja nauttii musiikista muita enemmän.
Lyhytkestoiset vaikutukset muokkaa
Musiikin kuuntelun vaikutuksia on tutkittu paljon etenkin "Mozart effect" -ilmiön jälkeen. Ilmiön alulle saattaneen tutkimuksen (Rauscher, Shaw, Ky 1993) tulokset osoittivat Mozartin musiikin kuuntelun nostavan hetkellisesti avaruudellista hahmotusta mittaavissa tehtävissä saatuja pisteitä. Tuloksia on tulkittu myöhemmin väärin antaen olettaa, että klassisen musiikin kuuntelu vaikuttaisi positiivisesti älykkyyteen pidemmällä aikavälillä.
Jatkotutkimuksissa on katsottu, että vaikutusten takana on musiikin aiheuttama muutos mielialassa, sekä vireystilassa. Rauscherin, Shaw'n ja Kyn tutkimuksessa käytetty Mozartin Sonaatti D-duuri K. 448 kahdelle pianolle on nopeatempoinen ja energinen. Näiden ominaisuuksien uskotaan olevan tulosten takana, sillä myöhemmissä tutkimuksissa surullisen ja hidastempoisen (klassisen) musiikin ei ole todettu aiheuttavan vastaavaa vaikutusta.
Pitkäkestoiset vaikutukset muokkaa
Musiikillisten ja matemaattisten taitojen välillä on todettu olevan yhteys. Vaughnin (2000) toteuttamassa meta-analyysissa päädyttiin kolmeen johtopäätökseen.
- Vapaaehtoisesti musiikinopetukseen osallistuvat oppilaat pärjäävät usein paremmin matemaattisissa aineissa kuin oppilaat, jotka eivät vapaaehtoisesti musiikin opetukseen osallistu. On kuitenkin mahdotonta sanoa, onko musiikin opetukseen osallistuminen vaikuttamassa matemaattisiin taitoihin. Vaughn ehdottaa itse mahdolliseksi, että oppilaat, jotka tuntevat ei-verbaaliset aineet mieluisimmiksi, osallistuvat musiikinopetukseen.
- Taustalla soiva musiikki tietyissä olosuhteissa voi nostattaa suorituskykyä matemaattisissa tehtävissä, mutta syitä tähän ei vielä tunneta. Musiikin vaikutuksen vireystilaan ja mielialaan uskotaan olevan syynä tähän.
- Musiikin opintojen on todettu vaikuttavan valmiuksiin matemaattisissa aineissa. Vaughnin läpikäymät kokeelliset tutkimukset viittaavat tähän selvästi. Musiikin opetukseen osallistuneet menestyivät paremmin matemaattisissa aineissa. Muutokset tuloksissa olivat vähäisiä, mutta riittäviä osoittamaan korrelaation musiikin opetuksen ja matemaattisten suoritusten välillä.
Yhteyden syyksi on esitetty molempien aineiden ei-sanallisen materiaalin käsittelyä sekä tarvetta keskittymiseen. Lisäksi lukusuhteet, numerot ja rakenteet ovat molemmissa aineissa keskeisessä osassa.
Musiikin ja avaruudellisen hahmotuksen välillä on todettu olevan yhteys. Musiikin opetusta saaneiden lasten on todettu pärjäävän paremmin avaruudellista hahmotuskykyä mittaavissa tehtävissä. Jotkin tutkimukset ovat tosin osoittaneet, että musiikkiopintojen vaikutus tuloksiin katoaa kahden vuoden aikana, vaikka opinnot jatkuisivatkin.
Musiikin ja verbaalisten taitojen yhteys on todettu lukuisissa tutkimuksissa, etenkin luetun muistamisen ja lukutaidon välillä. Molemmat taidot vaativat samaan tapaan havainnointikykyä sekä kognitiivisia ja motorisia taitoja. Lisäksi kuuloaisti on olennainen tekijä molemmissa taidoissa. Musiikilliset taidot ovat yhteydessä lukutaitoon sekä puhutun muistamiseen. Syy-seuraus suhdetta musiikin ja verbaalisten taitojen välille ei ole voitu luoda, mutta taitojen korreloivuus eri tutkimuksissa on todettu luotettavaksi. Musiikin opetuksella on todettu lisäksi olevan myönteinen vaikutus äänensävyjen sekä puheeseen sisällytettyjen tunnevivahteiden erottelukykyyn.[1]
Musiikki muokkaa aivoja muokkaa
Musiikki, ja varsinkin sen harjoitteleminen muuttaa aivotoimintaa. Tutkija Christo Pantevin mukaan musiikin harjoittelu laajentaa aivoalueita, ja aivot myös alkavat toimia synkronisemmin. Muusikon kuullessa jonkin tutun melodian hänen aivoissaan aktivoituvat laajat hermosoluverkostot. Riittävä määrä toistoja aiheuttaa aivojen kuulovasteiden aktivoitumisen myötä sen, että ”kuullakseen” musiikin, muusikon ei tarvitse kuulla konkreettisesti musiikkia, vaan pelkkä nuottien näkeminen riittää siihen että ”pään sisällä soi”. Hyvä esimerkki tästä ovat kapellimestarit.
Mieltymys rytmiin ja melodiaan on ihmisellä lapsesta asti. On kuitenkin vielä epäselvää, kuinka paljon musiikillista kykyä voi lisätä harjoittelulla ja kuinka paljon musikaalisuus on aivojen synnynnäinen ominaisuus. On kuitenkin havaittu, että eri soitinten soittajien välillä on eroja: tutkimuksen mukaan esimerkiksi viulisteille kehittyisi muiden soitinten edustajia tarkempi sävelkorva.[2]
Gandnerin luoma moniälykkyysteoria syntyi muun muassa sen pohjalta, kun hän huomasi aivovauriopotilaalla laulu- ja soittotaidon säilyneen, vaikka tämä oli menettänyt kielelliset kykynsä. 1990-luvulta lähtien onkin musiikillinen aivotutkimus kiihtynyt, sillä on alettu ajatella, että jos ymmärretään aivojen tapaa prosessoida musiikkia, voi se olla avain jopa eräiden sairauksien ymmärtämiseen.[2]
Muusikon aivot toimivat toisin muokkaa
Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan ammattimuusikko hyödyntää keskivertohenkilöä taitavammin divergenttiä ajattelua, jossa yhteen ja samaan ongelmaan etsitään useampia ratkaisuja. Muusikot hyödynsivät ongelmanratkaisun aikana verrokkeja enemmän molempia aivolohkojaan. Tutkija Bradley Folleyn mukaan muusikot eivät ajatelleet luovemmin, vaan heidän aivonsa toimivat laadullisesti toisin. Tutkijoiden mukaan eräs selitys aivopuoliskojen tehokkaaseen rinnakkaiskäyttöön on se, että muusikot käyttävät usein kumpaakin kättä instrumenttinsa soittamiseen. Muusikkojen pitää myös osata yhdistellä hyvin kummankin aivopuoliskon informaatiota soittaessaan. Nuottien lukemiseen tarvitaan vasenta aivopuoliskoa kun taas musiikin tulkintaan oikeaa.[3]
Musiikki kuntouttaa aivoja muokkaa
Musiikki parantaa aivoinfarktista toipuvien kognitiivista kuntoutumista ja mielialaa. Tämän ovat suomalaistutkijat ensi kertaa pystyneet osoittamaan. Helsingin ja Jyväskylän yliopistojen yhteisessä tutkimuksessa seurattiin 60 aivoinfarktipotilaan toipumista laajojen neuropsykologisten tutkimusten avulla tietyin aikavälein infarktista. Tulokset osoittivat, että musiikkia kuunnelleiden kielellinen muisti ja tarkkaavaisuus kuntoutuivat muita toipilaita paremmin. Teppo Särkämön mukaan musiikki aktivoi aivoissa laajaa hermoverkkoa, joka säätelee muun muassa muistia, tunteita, vireystilaa ja tarkkaavaisuutta. Suomalaistutkijat suosittelevatkin musiikin kuuntelun aloittamista mahdollisimman varhain aivoinfarktin jälkeen.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ Thompson, William Forde: Music, Thought and Feeling: Understanding the Psychology of Music. New York: Oxford University Press, 2009.
- ↑ a b http://yle.fi/teema/tiede/prisma_studio/id5229.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=3529[vanhentunut linkki]
- ↑ http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=3243[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla muokkaa
- Musiikin kuuntelu edistää aivojen toipumista (väitöstiedote)
- Henri Purje: Lapsena aloitettu musiikkiharrastus auttaa läpi elämän. Helsingin yliopisto 23.3.2010.