Muinaiset astronautit

Muinaiset astronautit viittaavat näennäistieteellisenä pidettyyn hypoteesiin, jonka mukaan Maassa on ihmiskunnan esihistorian aikana vieraillut humanoideja toisilta planeetoilta ja he ovat vaikuttaneet merkittävällä tavalla ihmiskunnan kehitykseen. Näin olisi tapahtunut maan uskontoon, teknologiaan ja kulttuuriin vaikuttanut ”paleokontakti” toisen planeetan sivilisaation kanssa. Tunnetuimpia muinaisastronauttihypoteesin puolestapuhujia ovat Legendary Times -lehden julkaisija Giorgio A. Tsoukalos ja kirjailija Erich von Däniken, jonka ensimmäinen kirja Vieraita avaruudesta ilmestyi vuonna 1968. Vastustajien mielestä muinaisastronauttihypoteesit ovat mielikuvitusta tai näennäistiedettä ja esimerkiksi Dänikenin kirjoissa on osoitettu olevan monia epätarkkuuksia ja asiavirheitä. Menneisyyden vierailijoista on kuitenkin tullut erottamaton osa ufologiaa, ja muinoin tapahtuneet kontaktit Maan ulkopuolisiin sivilisaatioihin ovat yleinen teema tieteiskirjallisuudessa ja -elokuvissa.

Italian Val Camonican noin 10 000 eaa. tehdyt kalliomaalaukset näyttävät Erich von Dänikenin mielestä kaukaisilta planeetoilta saapuneilta muinaisilta astronauteilta.

Japanilaisten Dogū-patsaiden on väitetty kuvaavan menneisyyden vierailijoita toiselta planeetalta; vaatetuksena hahmolla olisi avaruuspuku, suojalasit ja kypärä.

Muinaisastronauttihypoteesin pääväittämät

Uskonnolliset viitteet

Todisteita muinaisastronauttien tueksi on haettu uskontojen pyhistä teksteistä, legendoista ja myyteistä, sekä menneisyyden taiteesta, esineistöstä ja raunioista.

Esihistorialliset kuvat

Hypoteesin kannattajat pitävät muinaisastronauttihypoteesin todisteina muun muassa esihistoriallisessa taiteessa esiintyviä avaruusolentoa muistuttavia hahmoja. On esimerkiksi veistoksia ja luolamaalauksia, joiden on väitetty kuvaavan avaruuspukuisia hahmoja, tänne tähtien takaa tulleita humanoideja. Japanilaisen myöhäisjomon-kulttuurin saviset Dogū-jumalhahmot näyttävät paleokontaktin kannattajien mielestä astronauteilta suurine silmineen, jotka ovat kuin avaruuspuvun silmikko.

Etelä-Amerikan rakennelmat

Erityisesti Perun ja Ecuadorin alueella on paljon monumentaalisia rakennelmia ja muita artefakteja, jotka on liitetty muinaisiin astronautteihin.

Muinaisten rakennelmien taidollinen taso

Hypoteesin kannattajien mukaan menneen ajan sivilisaatioiden tekniikka oli liian kehittynyttä ollakseen Maan ihmisten tuottamaa. On myös väitetty vierailijoiden avaruudesta avustaneen muinaisia kansoja rakentamaan suuria kivitemppeleitä. Kannattajien mukaan silloisten ihmisten osaaminen ei olisi riittänyt esimerkiksi Baalbekin temppelin peruskivien kuljettamiseen ja Stonehengen tyyppisten megaliittirakennelmien rakentamiseen. Myös anakronistisia esineitä pidetään todisteina muinaisista vierailijoista. Rattaista koostuvaa, pahoin turmeltunutta Antikytheran konetta pidetään muinaisastronauttihypoteesin kannattajien mukaan aikaansa nähden liian kehittyneenä, samoin Bagdadin paristoa. Joissain muinaisegyptiläisissä seinämaalauksissa kannattajat ovat tunnistavinaan sähkökaapeleita ja suuria hehkulamppuja.

Elämän tai ihmisen kehittyminen maapallolla

Jotkut väittävät myös muinaisastronauttien synnyttäneen elämän maapallolla tai että Nazcan linjat ovat merkkejä taivaasta tuleville humanoideille.

Etelä-Afrikan kivirakennelmat

Eräiden näkemyksen kannattajien mukaan Etelä-Afrikassa viime aikoina kivirakennelmille tehdyt tutkimukset ja määrälaskennat ovat todiste maan ulkopuolisesta kontaktista. Heidän mukaansa nykyarkeologian väitös Etelä-Afrikan menneisyydestä pelkästään harvaan asuttuna metsästäjä-keräilijöiden kulttuuripiirinä on väärä, ja todisteeksi esitetään esimerkiksi kivirakennelmien väitetysti suurta määrää (satoja tuhansia tai miljoonia) sekä erikoista muotoa. Heidän väitetään myös keskustelleen paikallisten kanssa vanhoista legendoista ja saaneen tietoa rakennelmien alkuperästä.

Sumerin kuningasluettelo

Muinaisastronauttihypoteesin kannattajat viittaavat todistusaineistona myös sumerilaisiin kuningasluetteloihin. Luettelot ovat nykyisen historiankirjoituksen mukaan peräisin kaikkein vanhimmasta korkeakulttuurista ja ne on kirjoitettu nuolenpääkirjoituksella. Sumerilainen kuninkaiden luettelo kuitenkin väittää kertovansa ajasta ennen vedenpaisumusta, jolloin olisi ollut kymmeniä tuhansia vuosia hallinneita kuninkaita. Vedenpaisumuksen jälkeiset merkinnät hallitsijakausien kestosta ovat vain lähemmäs tuhannen vuoden mittaisia.

Näitä todisteita on pyrkinyt hyödyntämään myös vähemmälle huomiolle jäänyt toinen muinaisastronauttihypoteesin piiriin luettava näkökanta, jonka mukaan ihmiskunta itse, tai jokin muu aiemmin maapallolla elänyt rotu, olisi ennen nykyistä sivilisaatiota kyennyt avaruusmatkailuun ja muihin hämmästyttäviin teknisiin keksintöihin. Joskus tähän viitataan käsitteellä nollasivilisaatio. Suomessa julkaistuista kirjoista tätä näkemystä on edustanut erityisesti vuonna 1973 julkaistu Andrew Tomasin Emme ole ensimmäiset.

Arvostelua

Arvostelijoiden mielestä ajatus muinaisista astronauteista on näennäisarkeologiaa, jonka tarkoituksena on vain rahastaa lukijoita. Onkin totta, että 1960- ja 1970-luvuilla muinaisastronauttihypoteesin saavuttaessa kansansuosiota monissa ufokirjoissa muinaiskontakti-ajatusta sivuttiin vain muutaman lauseen tai kappaleen verran mutta juuri nämä pätkät nostettiin esiin niin kirjojen markkinoinnissa kuin niiden arvosteluissakin. Lisäksi erityisesti Dänikenin kirjoja on syytetty todisteiden valikoivasta käytöstä, uudempien tutkimustulosten sivuuttamisesta sekä epäilyttävän lähdeaineiston käytöstä ja lähdekritiikin puutteesta.

Osa Dänikenin esittämistä väitteistä ja niitä koskevasta väitetystä todistusaineistosta on tekniikan kehityksen myötä vanhentunut ja muuttunut epäuskottavaksi. Muinaisastronauttihypoteesin suurimman suosion aikaan 1960- ja 1970-luvuilla ihmiskunnan tekninen kehitys oli vaiheessa, jossa rakettitekniikka nähtiin tulevaisuuden avaruusmatkailun keinona, ja aikakauden radiotekniikassa oli tavanomaista pitkä piiska-antenni. Dänikenin mukaan muinaisten tarinoiden taivaalla esiintyvät tulivanat olisivat avaruusalusten rakettimoottoreiden jättövanoja. Samoin vanhoissa kalliopiirroksissa esiintyvät hahmot olisivat avaruuspukuisia olentoja ja näiden kypäristä lähtevät piikit olisivat antenneja. Nykytietämyksen mukaan rakettitekniikka ei kuitenkaan sovellu tähtienväliseen matkailuun ja pitkät kypärästä lähtevät radioantennit olisivat kehittyneen, tähtienväliseen avaruusmatkailuun kykenevän rodun teknologiaksi vanhanaikaisia, sillä nykyisissä matkapuhelimissa ei ole enää ulospäin näkyviä antenneja.

Tiedeyhteisö suhtautuu muinaisastronauttihypoteesiin varsin skeptisesti ja vallitsevan näkemyksen mukaan muinaisille astronauteille tai muinaiskontaktille ei ole todisteita. Nykytietämyksen mukaan muualla Aurinkokunnassa ei ole älyllistä elämää, ja tähtien välisiä matkoja pidetään hyvin hitaina, kymmeniä tuhansia vuosia kestävinä tai käytännössä mahdottomina nykytekniikalla. Vastakkaisen näkemyksen kannattajat olettavat tänne saapuneiden humanoidien olevan sivilisaatiokehityksessään ihmiskuntaa huomattavasti pidemmällä. Arvostelijoiden mielestä muinaisastronauttihypoteesi aliarvioi muinaisten ihmisten älykkyyttä ja osaamista väittäessään, että merkittävät muinaisrakennelmat tai kauan sitten eläneiden kansojen taivaankappaleita koskeva merkittävä tietämys eivät olisi mahdollisia ilman muinaiskontaktia.

Valetieteellisyydestään huolimatta muinaisastronauttihypoteesilla on nähty olleen myös myönteisiä vaikutuksia tieteeseen. Puheet menneisyyden vierailijoista ovat nimittäin suunnanneet tiedeyhteisön huomion siihen, kuinka edistyneitä maan muinaiset sivilisaatiot todella olivat ja näin edesauttaneet arkeoastronomian kehittymistä todelliseksi tieteeksi.

Muinaisastronauttiteorian puolestapuhujia

Varhaisia muinaisastronauttihypoteesin kannattajia oli venäläinen Matest M. Agrest, joka väitti Raamatun Sodoman ja Gomorran tuhon olleen ydinräjähdyksiä. Tunnetuin muinaisastronauttihypoteesin kannattaja on Erich von Däniken, joka sai alkuvaikutteensa Agrestilta. Hänen ansiostaan näkemys tuli muotiin 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla. Däniken hallitsi julkisuutta, vaikka muut olivat esittäneet samoja ajatuksia jo ennen häntä. Dänikenin ohella tunnettu on myös Giorgio A. Tsoukalos, joka nousi suosioon TV-sarjasta Muinaiset avaruusoliot. Suomessa muita tunnettuja alan nimiä ovat esimerkiksi Peter Kolosimo teoksellaan Ajaton maa, Joseph Blumrich kirjallaan Kun taivaat aukenivat sekä Alan ja Sally Landsburg teoksellaan Salattu maailma. Ulkomailla tunnettuja muinaisastronauttien esilletuojia ovat muun muassa Zecharia Sitchin sekä Robert K.G. Temple, jonka kirja The Sirius Mystery (1976) esitti Malilla asuvan dogon-kansan tähtitieteellisen tietouden olevan peräisin kauan sitten tapahtuneesta yhteydestä avaruusolentojen kanssa.

• Matest M. Agrest (1959)
• Alan F. Alford
• Jacques Bergier & Louis Pauwels (1959) kirjassa Le Matin des magiciens
• Charles Berlitz (1974 ilmestyneessä kirjassa Bermudan kolmio)
• Robert Charroux (1969)
• Maurice Chatelain (1978)
• Erich von Däniken (1968)
• W. Raymond Drake (1964)
• Burak Eldem
• Charles Fort (1919)
• Richard C. Hoagland
• Morris K. Jessup (1955)
• Peter Kolosimo (Ajaton maa, 1964, Toisilta tähdiltä, 1968)
• T. P. Laine (2007) kirjassa Komeetta tulossa? [1]^{[vanhentunut linkki]}
• Henri Lhote (1958),
• Ellen Lloyd
• S. Lunskaya ja Bartopian Theory (1970)
• Rod Serling , dokumentti (1974) In Search of Ancient Astronauts
• Zecharia Sitchin (1978)
• Brad Steiger (1967) kirjassa The Flying Saucer Menace
• Robert K. G. Temple (1976)
• Brinsley Le Poer Trench (1960)
• George Hunt Williamson (1957)

Muinaisastronautit populaarikulttuurissa

Muinaisastronautit ovat innoittaneet lukuisia science fictioniin keskittyneitä kirjailijoita, sarjakuvataiteilijoita ja elokuvaohjaajia. Seuraavassa muutamia esimerkkejä elokuvista ja televisiosarjoista, joissa on viitattu muinaisastronautteihin:

• Elokuvassa 2001: Avaruusseikkailu ulkoavaruuden olennot tuovat maahan monoliitin muotoisen laitteen, joka käynnistää ihmisapinoiden älyllisen kehityksen.
• The Thing – ”se” jostakin (1982) alkaa avaruusaluksen haaksirikkoutumisella Etelämantereelle noin vuonna 100 000 eaa. Myöhemmin elokuvassa mainitaan muinaisastronauttiteoriat ja uskomus, että avaruusolennoilla oli rooli Inkojen sivilisaation kehittymisessä.
• Moontrap (1989) kertoi suuresta Maata kiertävästä avaruusaluksen hylystä sekä 14 000 vuotta sitten eläneen sivilisaation Kuuhun perustamasta tukikohdasta, jotka NASA löysi sukkulalennolla ja sitä seuranneella Kuuhun laskeutumisella.
• Salaiset kansiot -televisiosarjassa (1993–2002) on viitattu useasti muinaisastronautteihin.
• Tähtiportti-elokuva (1994) esitti rotunsa viimeisen avaruusolennon saapuneen Maapallolle noin vuonna 8000 eaa. Olento orjuutti muinaiset egyptiläiset, loi heidän kulttuurinsa ja uskontonsa ottamalla Ra-jumalan hahmon.
  • Tähtiportti-televisiosarja (1997–2007) jatkoi elokuvan ajatusta ja esitti Tähtiporttien rakentajiksi Muinaiset, jotka saapuivat miljoonia vuosia sitten Maahan ja vaikuttivat ihmiskunnan kehitykseen. Lisäksi sarja kuvasi muita avaruusolentojen rotuja, kuten maan ihmisten jumalina esiintyneet Goa'uldit sekä Asgardit.
• Alien vs. Predator (2004) esittää Predator-rodun saapuneen Maapallolle esihistoriallisena aikana ja luoneen kulttuurin, jossa heitä palvottiin jumalina.
• Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta (2008) liittää mystiset kristallikallot avaruusolentoihin, joita mayat palvoivat jumalina.
• Prometheus (2012) kytkee ihmiskunnan olemassaolon ja maapallon muinaiset kulttuurit menneisyydessä tapahtuneeseen avaruusolentojen vierailuun.

Katso myös

• Ksenoarkeologia

Kirjallisuutta

• Feder, Kenneth L.: Frauds, myths, and mysteries: Science and pseudoscience in archaeology. 5. lisätty painos 2005. Mountain View, California: Mayfield Publishing Company, 1990. ISBN 1-55934-523-3. (englanniksi)
• Kananen, Marko: Kun jumalat olivat humanoideja: Ancient astronaut -teorioiden tulo Suomeen. Pro gradu -työ: Tampereen yliopisto, historiatieteen laitos, yleinen historia. Tampere: Tampereen yliopisto, 1998. Teoksen verkkoversio (PDF).