Wikipedia

Muinaisen Lähi-idän kaukokauppa

(Ohjattu sivulta Muinaisen Lähi-Idän kaukokauppa)

  Muinaisessa Lähi-idässä käytiin jo varhain laajaa kaukokauppaa, joka ulottui ainakin 500–1 000 kilometrin päähän. Alussa käytiin kauppaa muun muassa kivityökalujen tekoon sopivalla obsidiaanilla ja koruissa käytetyillä kotiloilla ja helmillä, myöhemmin tulivat kuvaat metallit, muun muassa kupari ja tina. Tavaroita kuljetettiin historiallisena aikoina muun muassa villiaasin selässä ja jo varhain kivilaudella veneiden tai laivojen avulla. Kaukokauppaa tarvittiin muun muassa Etelä-Mesopotamiassa, josta puuttui kiveä ja monia muita raaka-aineita. Kauppaa synnytti myös joittenkin seutujen käsityöläisten paremmat taidot, esimerkiksi Mesopotamiassa osattiin tehdä laadukkaita tekstiilejä. Tärkeiden kauppateiden alkukohtiin, varsille ja risteyksiin saattoi syntyä kaupunkeja.

Yleistä muokkaa

Eräs merkittävistä kaukokaupan solmukohdista oli runsasväkinen Mesopotamia, jossa kukoistivat aikaa myöten muun muassa ubaidilainen kulttuuri, Sumer, Babylonia ja Assyria sekä Elam. Muinaisen Mesopotamian eteläosissa ei ollut juurikaan metalleja ja kiveä saatavilla. Muutenkin on luonnollista, että eri alueilla on erilaisa luonnonvaroja. Niinpä monia raaka-aineita ja ylellisyystarvikkeita oli tuotava muualta[1]. Mesopotamia tuotti itse tekstiilituotteita, joita saatiin muun muassa viljellystä pellavasta kehrätystä langasta kutomalla ja villaa paimennetuista lampaista. Itä-Turkista louhittu obsidiaani levisi jo varhain neoliittisella kaudella Pohjois-Mesopotamiaan Mesopotamian kupeeseen Zagros-vuorille. Mesopotamia toi varhain, jo vuosituhannella 4000–3000 eaa. Iranista kuparia, tinaa, kiveä ja puutavaraa, Turkista hopeaa ja kuparia ja Libanonista seetripuuta. Sinistä puolijalokiveä lapislatsulia eli lasuurikiveä louhittiin Luoteis-Afganistanin Badakshanin Shortugaista. Kultaa saatiin Etelä-Egyptistä, Turkista ja Iranista. Myöhemmin tuotiin Intiasta muun muassa karneoleja ja norsunluuta, ja Etelä-Arabiasta ja Jemenistä kultaa ja suitsukkeita. Kaukokaupasta näyttää ainakin alussa vastanneen temppeli. Mutta viimeistään Babylonian aikoina kauppaa hoitivat itsenäiset suurkauppiaat. Villiaasi ja sen vetämät kärryt oli eräs vanha kuljetustapa. Vetojuhtana käytettiin ehkä myös härkää ja kamelia. Kaukokaupasta kielivät myös Indus-sinetit kaksoisvirtainmaassa, ja Persianlahden Bahrainin ja Omanin tyyppiset sinetit Intiassa[2]. Suuret joet Eufrat ja Tigris olivat tärkeitä kuljetusväyliä[3]. Kauppaa käytiin varhain myös meritse muun muassa kaisla-aluksilla[4] ja puulaivoillakin.

Kupari muokkaa

Kuparia saatiin monilta alueilta Etelä-Israelista, Kyproksesta Turkista ja monilta alueilta Iranista[5][6] ja nykyisestä Omanista[6]. Varsinkin Iranin ja Etelä-Palestiinan kuparilouhinta oli vanhaa perua. Alussa kuparia vain kylmätaottiin, mutta kun savenpolttouuni keksittiin, kuparia alettiin pian sulaa ja valaa muottiin. Myöhemmin keksittiin pronssi seostamalla kupariin ensin arseenia, sitten tinaa. Kuparikaupan merkitys väheni suunnilleen vuosina 1300–1200 eaa., jolloin rauta levisi laajalle Lähi-idässä ja rautakausi alkoi.

Kuparia saatiin Keski- ja Pohjois-Turkista, Itä-Turkista Malatyan seuduilta ja Keski-Azerbaidžanista. Iranin suunnalta kuparia saatin Keski-Iranista muinaisen Tepe Sialkin, nykyisen Malayerin läheltä, etelästä Lorestānista Tepe Yahyan läheltä ja melko läheltä Kermania Shar-i-Sokhtasta[6] ja Kapspienmeren etelärannan läheltä Tepe Hissarista. Merikaupan kautta kuparia kuljetettiin nykyisestä Omanista eli sillosesta Makanista, josta orjat louhivat sitä vuosisatojen ajan[7]. Eräästä kuparivuoresta jäi jäljelle pelkkä riemukaaren muotoinen pääsisäänkäynti.

Tina muokkaa

Tina on kuparin lisäksi pronssin toinen raaka-aine.Tinaa saatiin Turkin, Iranin[8] ja Afganistanin vuorilta. Tinaa saatiin Luoteis-Iranista, Urmiajärven luoteispuolelta, itäisiltä Elbrusvuorilta Kaspianmeren eteläpuolelta Tepe Hissarin läheltä ja Itä-Iranin vuorilta läheltä Afganistanin rajaa[9] ja Afganistanista ja ehkä kauempaa ja ehkä kauempaa Iranista itään tai koilliseen.

Lyijy ja rauta muokkaa

Lyijyä saatiin Turkin ja Iranin vuorilta. Lyijyä saatiin Etelä- ja Kaakkois-Turkista, niin kuin myös Pohjois-Turkista. luoteis-Turkista ja Koillis-Turkista. Lyijyä hankittiin myös Luoteis- ja Keski-Iranista. Etelä-Turkin lyijy louhittiin Taurusvuorilta ja lyijyä saatiin Urmiajärven luoteispuolelta, länsipuolelta[10] ja itäpuoleöta. Kun rautakausi alkoi, rautaa saatiin Kaakkois-Turkista ja Koillis-ja Keski-Iranista. Turkin alueen heettiläiset olivat Lähi-idäm ensimmäisä raudan käyttäjiä.

Kulta ja hopea muokkaa

Hopeaa saatiin Kaakkois-Turkista itäisiltä Taurusvuorilta ja Etelä-Turkista. Hopeaa saatiin reunavuorilta Itä-Turkin ja Irakin rajan seuduilta[11],niin kuin lyijyäkin [12]. Kultaa saatiin Nubiasta etelä-Egyptistä[13], nykyisestä Sudanista, Etelä-Turkista ja Etelä-Arabiasta. Hopeaa ja kultaa tuotiin Mesopotamiaan Syyrian suunnasta. Kultaa saatiin myös Koillis-Turkin ja Armenian rajaseudulta ja Etelä-Turkin Taurus-vuorilta.lähde?

Kivi muokkaa

Kiveä vietiin varsinkin Mesopotamian tulvatasangoille, jossa ei ollut kiveä. Kivityökalujen tekoon sopivaa laavalasia eli obsidiaania saatiin muun muassa Turkista ja Iranista, varsinkin Van- ja Sevanjärvien länspuolelta[14]. Vanjärven luoteispuolelta saatu obsidiaani levisi kaupan mukana Mesopotamiaan ja läntiseen Iraniin sekä Etelä-Turkkiin ja Palestiinaan[14].

Piikiveä ja alabasteria saatiin Syyriasta[15]. Basalttia saatiin Pohjois-Irakin vuorilta[11]. Khabur-joen latvoilta, vihreäkiveä Turkin ja Iranin vuorilta. Kloriittimineraalia saatiin pääasiassa Etelä-Iranista Tepe Yahyan ympäristöstä[16][17]. Suolaa saatiin Keski-Turkista[15].

Jalokivet, puolijalokivet ja muut muokkaa

Koillis-Afganistanista kuljetettiin Mesopotamiaan vuosituhansien ajan sinistä kiveä, lapis lazulia, joka on puolijalokivi. Mesopotamialaiset ylimyklkset rakastivat tätä kiveä. Lapis lazulin louhintapaikka oli tarkemmin Badakshanissa Shortugain lähellä. Simpukankuoria ja helmiä saatiin Persianlahdelta, samoin Itäisen välimeren rannoilta. Norsunluuta ostettiin ehkä Intiasta tai Itä-Afrikasta. Intiasta saatiin myös karneoleja. Suitsukkeita saatiin Etelä-Arabiasta ja ehkä Itä-Afrikasta Etiopian seuduilta.lähde?

Bitumi muokkaa

Bitumi on kittimäistä öljypohjaista ainetta, jota käytettiin muun muassa ruukkujen ja talojen tiivistämiseen ja liimana. Bitumia löytyi Elamin lähistöltä Zagrosvuorilta ja Dijalan joen läheisiltä vuorilta. Bitumia saatiin myös Assyriasta nykyisen Mosulin alueelta.lähde?

Puu muokkaa

Iranin Zagros-vuorilla ja Turkin vuorilla oli puuta, josta sitä uitettiin Tigris-jokea pitkin Etelä-Mesopotamiaan missä puuta tarvittiin muun muassa talojen rakentamiseen ja veneiden ja laivojen takoon. Libanonista saatiin erityisen haluttua setripuuta, ja muuta puuta myös joskus myös Intiasta mistä puuta pystyi helposti kuljettamaan meritse.

Obsidiaani muokkaa

Kivikauden Lähi-idässä käytiin kauppaa muun muassa obsidiaanilla, joka on kivityökalujen tekoon sopivaa mustaa laavalasia. Sitä saatiin muun muassa eteläisestä Keski-Turkista Kappadokiasta ja Itä-Turkista Bingölistä. Yksi Kappadokian obsidiaanilähdealue oli PPNB-kaudella Hasan Dag-vuorilla Tuz Golu-järvestä kaakkoon. Sen lähellä olivat Agicölin chiftlikin obsidiaanilouhokset[14].[18] Tigris-joen latvoilta. Obsidiaanin alkuperä tunnistetaan muun muassa eri alueiden obsidiaanien rauta- ja skandiumpitoisuuksien pohjalta[19]. Kauppa alkoi viimeistään sanotulla geometrisella Kebaran kulttuurin ajalla noin 14000–12000 eaa. Bingkölin obsidiaania kulki silloin Assyrian itäpuolisille vuorilla ja luultavasti jo silloin Kappadokian obsidiaani vaelsi kaupan mukana Eufratin länsipuoliseen Syyriaan ja Libanoniin. Lopulta Kappadokian vaikutusalue ulottui keskisestä ja itäisestä Etelä-Turkista Etelä-Palestiinaan ja Kyproksellekin[14].

Historiallisesti Itä-Turkin obsidiaani oli merkittävämpää, koska sen kauppa levisi laajemmalle alueelle, lopulta koko Mesopotamiaan ja Länsi-Iraniin. Jo 8500–7500 eaa. varhaisella ja keskisellä "PPNB"-kaudella Turkin obsidiaania vaelsi Kyprokselle, joka kielii jonkinlaisen merenkulun alkamisesta jo tuolloin[20]. Kappadokian obsidiaani levisi jo 12000–9500 eaa. Natufin ja Zawi Chemin kulttuurin aikoina 12000–9500 eaa. käytännössä koko Palestiinaan ja yleistyi tuntuvasti seuraavalla PPNA-ajanjaksolla 9500–8500 eaa. Keski-Syyriaan syntyi Eufratin seuduille rajavyöhyke, jossa joissain paikoissa ostettiin sekä Itä-Turkin että Keski-Turkin obsidiaania. PPNB-kaudelle Itä-Turkin obsidiaanikauppa ulottui pohjoiseen Khuzistaniin Zagros-vuorille. Samoihin aikoihin Itä-Turkin obsidiaania alettiin viedä myös Palestiinaan, alueille, joilla oli aiemmin hallinnut "Kappadokian monopoli"[20]. Historialliseen aikaan mennessä itäinen obsidiaanikauppa laajeni siis lopulta Etelä-Israeliin ja keskiseen Etelä-Turkkiin sekä Mesopotamian eteläosiin ja Iranissa Zagrosvuorten taas jonnekin Kermenshahin-Hamadanin tienoille asti. Myöhemmin historiallisella ajala obsidiaania alettiin kuljettaa Etelä-Iranin Anshanin vuorilta[19].

Mesopotamian omat tuotteet muokkaa

Mesopotamia tuotti itse muun muassa vaatteita ja ehkä ohraa myyntiin[21] ja myös öljypitoista luonnonkittiä, bitumia.

Mesopotamian kauppakumppaneita muokkaa

Intian niemimaa ja varsinkin Induskulttuuri oli luultavasti sumerilaisissa ja akkadilaisissa teksteissä kuvattu Meluhha, ja kaupan väliasema Dilmun ehkä Bahrain[22]. Arabiemiirikuntien liitossa ja Omanissa luultavasti olleen Makanin seuduilta saatiin kuparia ja dioriittia, mustaa kiveä. Aratta lienee ollut Afganistanissa. Hatti oli Turkissa ja sinne vietiin tinaa Vanha-Assyrian ajalla. Egyptistä lienee tuotu kultaa. Margianakulttuuri nykyisen Turkmenistanin seuduilla oli myös Mesopotamian kauppereittien varrella.

Lähteet muokkaa

  • Scarre C (toim.): Past worlds : the Times atlas of archaeology. Times Books, 1988. ISBN 9780723003069.
  • Roaf M (toim.): Cultural Atlas of Mesopotamia. Uusintapainos. Facts on File / Equinox, 1990. ISBN 9780816022182.
  • Salonen, Armas: Kaksoisvirranmaa eli kuvauksia ja kuvia Babylonian ja Assyrian kulttuurista nuolenpäätekstien ja kaivaustulosten perusteella. WSOY, 1945.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Armas Salonen, Kaksoisvirtainmaa
  2. ↑ Otavan suuri maailmanhistoria, s. 320, alaluku "Ulkomaankauppa"
  3. ↑ Scarre, s. 133
  4. ↑ http://www.catshaman.com/15Sailors/05sailors1.htm Ritual boat and early ships
  5. ↑ Roaf, kartta s. 35
  6. ↑ a b c Scarre, karttasivu 122
  7. ↑ Copper Mesopotamia. British Museum.
  8. ↑ http://www.hindunet.org/hindu_history/sarasvati/mapmesopotamiacoppertin.gif
  9. ↑ Scarre, kartta s. 122 ja s. 120
  10. ↑ Scarre, s. 124
  11. ↑ a b http://128.97.6.202/urkeshpublic/Hurrians.htm
  12. ↑ Ihmisen värikkäät vaiheet, valitut palat, Helsinki 1998, ISBN 951-584-325-1, Sumerista kertova osio alussa
  13. ↑ Scarre, s. 129, 143
  14. ↑ a b c d Roaf, s. 34
  15. ↑ a b Scarre, s. 83
  16. ↑ Roaf, kartta s. 79
  17. ↑ Scarre, kartta s. 124–125
  18. ↑ ArchAtlas: Origins of Farming The Origins of Farming in South-West Asia (Arkistoitu – Internet Archive)
  19. ↑ a b Tracing Trade: Old World Obsidian Studies. Smithsonian Museum Conservation Institute. (englanniksi)
  20. ↑ a b Arch Atlas (Arkistoitu – Internet Archive) The Obsidian Trade in the Near East, 14,000 to 6500 BC
  21. ↑ Barley Mesopotamia. British Museum.
  22. ↑ Otavan suuri maailmanhistoria osa 1, kartta s. 321
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Muinaisen_Lähi-idän_kaukokauppa&oldid=21154708”