Avaa päävalikko

Mormonismi

Yhdysvalloissa perustettu uskonto
(Ohjattu sivulta Mormoni)

Mormonismi on Joseph Smithin 1820–1830-luvuilla Yhdysvalloissa perustama uskonto.[1] Hänen vuonna 1830 perustamastaan kirkosta alkunsa saaneeseen mormoniliikkeeseen eli myöhempien aikojen pyhien liikkeeseen kuuluu nykyisin noin 20 miljoonaa jäsentä eli mormonia, joista noin puolet asuu Yhdysvalloissa. Suurin mormonikirkko on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko.

Osa artikkelisarjaa
Mormonismi

USVA headstone emb-11.svg

Historia

Joseph Smith
Ensimmäinen näky
Urim ja tummim· Oliver Cowdery
Martin Harris · David Whitmer
Brigham Young · Sidney Rigdon

Oppi ja rituaalit

Jumala · Pelastussuunnitelma
Oppi kirkosta · Kaste
Sakramentti
Konfirmaatio · Endaumentti
Sinetöinti · Pappeus
Avioliitto · Perhe
Moniavioisuus
Viisauden sana
Jumalanpalvelus · Sijaistoimitukset
Valmistavat toimitukset

Pyhät tekstit ja muut julkaisut

Mormonin kirja · Raamattu
Oppi ja liitot · Kallisarvoinen helmi

Toimintatavat ja kulttuuri

Temppeli · Lähetystyö
Apujärjestö · Pyhäkoulu
Apuyhdistys · Alkeisyhdistys
Nuoret miehet · Nuoret naiset

Organisaatio ja johtaminen

Myöhempien aikojen pyhien liike
MAP-kirkko · MAP-presidentti
Ensimmäinen presidenttikunta
Kaksitoista apostolia
Apostoli · Seitsenkymmenet
Johtava piispakunta
Yleisauktoriteetit
Vaarna · Ylipappi
Piispa

Katso myös

Kritiikki · Jäsenmäärä
Mormonismi Suomessa

n  k  m
Teemasivu

Mormonismi perustuu kristinuskoon, ja mormonit pitävät itseään kristittyinä. Tiettyjen teologisten käsitystensä vuoksi valtavirran kristillisyyden ja monien uskonnontutkijoiden piirissä mormonit nähdään kuitenkin usein ei-kristittyinä. Mormonismissa keskeistä on usko Jumalan pelastussuunnitelmaan, jonka tavoitteena on tehdä ihmisestä Jumalan kaltainen olento. Mormonien usko näkyy voimakkaasti ja monin tavoin heidän elämässään, ja heidät tunnetaan esimerkiksi lähetystyöstään.

SyntyhistoriaMuokkaa

 
Lasimaalaus vuodelta 1913 esittää mormonismin perustajan Joseph Smithin ensimmäistä näkyä.

Mormonismin perustaja oli Vermontissa syntynyt ja 11-vuotiaana New Yorkin Palmyraan muuttanut Joseph Smith (1805–1844). Hänen perheensä oli ollut tekemisissä presbyteerisen kirkon, metodismin ja universalismin kanssa, mutta he eivät olleet sitoutuneet erityisen vahvasti mihinkään uskontoon. Aikaa luonnehti Yhdysvaltojen "toisen suuren herätyskauden" uskonnollinen aktiivisuus.[2]

Smith koki vuonna 1820 rukoillessaan näyn, jota hän kuvasi myöhemmin henkilökohtaisena synninpäästökokemuksena Jeesus Kristukselta. Hän kertoi nähneensä myös Isä Jumalan ja saaneensa ilmoituksen siitä, että puhdas kristinusko tultaisiin palauttamaan maailmaan Smithin kautta. Tällä ensimmäisellä näyllä on nykyisin suuri merkitys mormonikirkon teologian ja koko olemassaolon oikeutuksen kannalta. Myöhemmin Smith sai uusia näkyjä tehtäväänsä koskien.[3]

Smith perusti vuonna 1830 Kristuksen kirkko -nimisen yhteisön ja julkaisi mormonismin perusteoksen Mormonin kirja, josta uskonto sai myös nimensä. Nuoren kirkon sanomaa alkoivat levittää lähetyssaarnaajat. Kirkko kasvoi, ja mormonien yhteisö asettui ensin Kirtlandiin Ohioon, sitten Missouriin ja vuonna 1839 Nauvoohon Illinois'hin.[4] Mormonien valtavirran synnyttivät ne mormonit, jotka lähtivät Smithin kuoleman 1844 jälkeen Brigham Youngin johdolla nykyiseen Utahin osavaltioon ja perustivat sinne Salt Lake Cityn kaupungin.[5]

PerustaMuokkaa

Mormonismi perustuu Joseph Smithin hengellisiin kokemuksiin. Smith perusti uskontonsa palauttaakseen alkuperäisen kirkon, sillä hänen mukaansa kristinusko oli niin harhautunut, ettei Jeesuksen muinoin perustamaa kirkkoa enää ollut olemassa. Smithin käsityksen mukaan taivaalliset sanansaattajat palauttivat Jeesuksen tuhoutuneen kirkon maailmaan antamalla Smithille toimivaltuudet sen uudelleen rakentamiselle.[6]

Mormoneilla on neljä pyhää kirjaa, jotka toimivat mormonismille tärkeänä identiteetin ja teologian lähteenä: Raamattu, Mormonin kirja (1830), Oppi ja liitot (1835) sekä Kallisarvoinen helmi (1880). Näistä kolme uusinta perustuvat uskonnon perustajan Joseph Smithin kirjoituksiin ja hänen saamiinsa jumalallisiin ilmoituksiin.[7] Mormoneilla ei ole omaa Raamatun versiotaan, vaan he käyttävät samoja käännöksiä kuin protestantit ja katolisetkin – englanninkieliset mormonit kuningas Jaakon käännöstä ja suomenkieliset vuoden 1992 suomennosta. Joseph Smith teki oman versionsa Raamatusta, mutta mormonikirkko ei käytä sitä virallisena Raamattunaan.[8] Mormonin kirja on mormonismin tärkein teos. Se kertoo Amerikan muinaisten kansojen pyhästä historiasta, heidän matkastaan Lähi-idästä Amerikkaan, ja Jumalan teoista Amerikassa.[9] Oppi ja liitot käsittelee nuoren kirkon oppia ja käytäntöjä. Se käsittelee vain nykyaikaa ja on Jumalan puhetta hänen nykykansalleen. Kallisarvoinen helmi sisältää Smithin tuottamaa aineistoa, joka julkaistiin paljon hänen kuolemansa jälkeen.[10]

Kaikkein tärkeintä mormoneille ovat heidän kirkkonsa presidentin eli ”elävän profeetan” sanat. Kirkon presidentti on mormoneille Jumalan työkalu nykyihmisen opastamiseksi nykyolosuhteissa. Presidenttien rinnalla on ollut useita johtaviksi ajattelijoiksi profiloituneita hahmoja. Mormonit uskovat profeetan kautta saatavaan ”jatkuvaan ilmoitukseen”, eivätkä he sitoudu systemaattiseen teolgiaan tai yksiselitteiseen oppiin. Mormonismi onkin avoin merkittävillekin teologisille uudistuksille, vaikka sen johtajien lausuntojen oikeaoppisuutta ja luotettavuutta arvioidaankin olemassa olevia pyhiä kirjoituksia käyttäen. Joistakin 1800-luvun mormonismin opetuksista onkin mormonikirkossa nykyisin luovuttu.[11]

UskonkäsityksiäMuokkaa

Mormonismi perustuu kristinuskoon, mutta siihen on muodostunut uudenlainen tulkinta kristillisestä perinnöstä.[12]

Jumala ja Pyhä HenkiMuokkaa

Mormonit käsittävät Jumalan ihmisen muotoisena taivaan Isänä, jonka rinnalla seisoo taivaan Äiti. Mormonit uskovat yhteen Jumalaan, joka koostuu kolmesta täydellisessä ykseydessä toimivasta persoonasta. Perinteisestä kolminaisuusopista poiketen mormonit katsovat, että Jumalan persoonilla on samanaikaisesti erilliset olemukset. Mormonit eivät usko Jumalan luoneen kaiken tyhjästä, vaan Jumala on toiminut itseään sitovien lakien puitteissa jo olemassa olleen iankaikkisen energian ja materian järjestäjänä. Jumala kuvataan mormonismissa kaikkitietäväksi ja rakastavaksi, huolehtivaksi olennoksi.[13]

Pyhän Hengen mormonit käsittävät ihmisen muotoiseksi miespuoliseksi henkiolennoksi, joka toimii Jumalan ja Jeesuksen välikappaleena kommunikoinnissa ihmisten kanssa.[14]

JeesusMuokkaa

Mormonit käyttävät Jumalasta nimeä Elohim ja Jeesuksesta nimeä Jehova. Mormonien opin mukaan Jeesus on Isä Jumalan vanhin henkilapsi, Jumalan Poika, ja samalla koko ihmiskunnan vanhin veli. Mormonit pitävät Jeesusta ainoana täydellisenä maailmassa eläneenä ihmisenä ja esikuvana kaikkien omaan elämään. Mormonit uskovat, että ennen syntymäänsä Jeesus toimi Isän johdolla maailmojen luojana ja Jumalana, joka ilmoitti itsensä Vanhan testamentin kansoille Jehovana. Jeesus oli alusta asti määrätty myös Vapahtajaksi. Syntien sovitustyön kohdalla mormonit painottavat Jeesuksen ristinkuoleman sijaan Getsemanen puutarhan tapahtumia, jolloin Jeesus otti päälleen ihmiskunnan synnit. Mormonien mukaan Jeesuksen pelastustyö ulottuu kaikkiin ihmisiin. Nykyisin Jeesuksen katsotaan johtavan pelastustyönsä leviämistä mormonikirkon välityksellä, ja hänen odotetaan joskus tekevän toisen tulemisensa maailman hallitsijaksi punnitsemaan ihmisen hyvät ja pahat teot.[15]

IhminenMuokkaa

Mormonien mukaan ihmistä ei luotu tyhjästä, vaan hän oli sitä ennen olemassa taivaan kodissa taivaan Isän ja Äidin luona. Ihmisen mormonit näkevät samansukuisena joskin vähemmän kehittyneenä olentona kuin Isänsä taivaassa. Itsensä mormonit näkevät Jumalan valittuna kansana. [16]

PelastussuunnitelmaMuokkaa

Mormonit uskovat Jumalalla olevan pelastussuunnitelman, jonka tavoitteena on tehdä ihmisestä Jumalan kaltainen olento. Pelastussuunnitelma yhdistää mormonien opit, pyhät kirjoitukset ja käytännöt yhdeksi kokonaisuudeksi. Se antaa heille vastauksen olemassaolon tärkeimpiin kysymyksiin sekä jäsentää käsitystä todellisuuden luonteesta, toimien perustana tulkinnalle arkielämästä ja käsityksille siitä. Pelastussuunnitelmassa on kolme päävaihetta, joiden välissä on kaksi siirtymää. Pelastussuunnitelman mukaan jokainen ihminen on ennen syntymäänsä elänyt kuolemattomana henkilapsena taivaan kodissa. Synnyttyään tähän maailmaan hän elää koetusaikaa, jossa hän voi kasvaa ja kehittyä. Tämän koetusajan syvällisin tarkoitus on seurata Jumalan lähettämien profeettojen kutsua, jalostua sekä täyttää oman olemassaolon tarkoitus toisia palvellen. Tavoitteena on lopulta elää luontevasti oman arvojärjestelmän mukaisesti eikä vain käskyjä mekaanisesti noudattaen. Kuoleman jälkeen ihmistä odottaa ylösnousemus ja paratiisimainen tila, kolme "kirkkauden valtakuntaa". Joitain harvoja ihmisiä odottaa helvetin kaltainen ulkoinen pimeys. Kuolemansa jälkeen ihminen voi saavuttaa Isänsä jumaluuden ja tulla itsekin Jumalan kaltaiseksi olennoksi.[17]

Perhe ja seksuaalisuusMuokkaa

Mormonien mukaan Jumalan suunnitelman perusyksikkö on isästä, äidistä ja lapsista koostuva perhe. Avioliitot tulisi sopia yhteisön sisällä. Mormonit suhtautuvat moniavioisuuteen nykyisin kielteisesti, fundamentalisteja lukuun ottamatta, mutta liikkeen alkuvaiheissa moniavioisuus hyväksyttiin. Seksuaalisuutta mormonien tulisi ilmaista ainoastaan avioliitossa, ja naisia kehotetaan siveellisyyteen. Homoavioliittoihin mormonikirkko suhtautuu kielteisesti, mutta nuorista aikuisista jäsenistä noin puolet hyväksyy ne.[18]

Suhde kristinuskoonMuokkaa

Mormonismin suhde kristinuskoon on kiistanalainen. Mormonit pitävät itseään kristittyinä sillä perusteella, että he uskovat Jeesukseen Vapahtajana ja Jumalan poikana. Joidenkin uskonnontutkijoiden mukaan nykymormonismi onkin kristinuskon uusi haara. Valtavirran kristillisyyden ja monien uskonnontutkijoiden piirissä mormonit nähdään kuitenkin usein ei-kristittyinä, sillä mormonismilla on oma kirkkohistoriallinen taustansa ja teologinen sisältönsä. Mormonit eivät esimerkiksi usko Jumalan kolmiyhteisyyteen eivätkä varhaisten vuosisatojen uskontunnustuksiin.[19]

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on 1900-luvun lopulta alkaen lähestynyt kristinuskon valtavirtaa, ja se painottaa opetuksissaan Jeesusta aiempaa selkeämmin.[20]

Toiminta ja käytännötMuokkaa

YhteisötMuokkaa

Mormonismia harjoitetaan lukuisissa yhteisöissä, joista ylivoimaisesti suurin on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko. Se pitää päämajaansa Yhdysvalloissa Salt Lake Cityssä Utahin osavaltiossa, ja sillä on yli 16 miljoonaa jäsentä, joista yli puolet asuu muualla kuin Yhdysvalloissa. Mormonismilla viitataankin usein pelkästään tähän kirkkoon. Mormonismin muita merkittäviä haaroja ovat Kristuksen yhteisö noin 200 000 jäsenellään ja mormonifundamentalismi noin 30–40 000 jäsenellään.[21]

TemppelitMuokkaa

Mormoneilla on monitoimiseurakuntiensa lisäksi temppeleitä. Mormoneille temppeli toimii pelastusopille keskeisenä pyhänä tilana, ja niissä he suorittavat korkeampia hengellisiä toimituksiaan.[22]

ElämäMuokkaa

Mormonien usko näkyy voimakkaasti ja monin tavoin heidän elämässään. Mormonin elämään kuuluu muun muassa kirkossakäyntiä ja rukoilemista, seurakuntatyötä, kahden vuoden lähetystyövelvollisuus, pukeutumissääntöjen noudattamista sekä erilaisia rajoituksia esimerkiksi nautintoaineiden ja viihteen suhteen.[23] Mormoneilta on kielletty kahvi, tee, alkoholi, tupakka ja huumeet. Rajatapauksiin kuuluvat esimerkiksi kofeiinia sisältävät juomat kuten Coca-Cola.[24] Mormonit ovat hyvin perhekeskeisiä, ja he pitävät maallista kouluttautumista tärkeänä.[25]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Östman 2019, s. 13.
  2. Östman 2019, s. 27.
  3. Östman 2019, s. 28.
  4. Östman 2019, s. 30–39.
  5. Östman 2019, s. 25.
  6. Östman 2019, s. 11–12.
  7. Östman 2019, s. 20, 127.
  8. Östman 2019, s. 132–137.
  9. Östman 2019, s. 141, 147.
  10. Östman 2019, s. 127–128.
  11. Östman 2019, s. 127–128, 187–189.
  12. Östman 2019, s. 12–13.
  13. Östman 2019, s. 12–13, 196–198.
  14. Östman 2019, s. 196.
  15. Östman 2019, s. 193–195.
  16. Östman 2019, s. 12–13.
  17. Östman 2019, s. 202–213.
  18. Östman 2019, s. 229–243.
  19. Östman 2019, s. 258–260, 267–268.
  20. Östman 2019, s. 17.
  21. Östman 2019, s. 13–14.
  22. Östman 2019, s. 243–244.
  23. Östman 2019, s. 271–272, 317.
  24. Östman 2019, s. 318–320.
  25. Östman 2019, s. 322.