Morfofonologia kuvaa fonologista vaihtelua morfologiassa. Suomen kielessä on monille morfeille vokaalisoinnusta johtuen kaksi muotoa, etu- ja takavokaalinen: -ssa, -ssä, -ko, -kö. Niitä kuvaamaan käytetään morfofoneemia {llA}, {kO}, jonka merkkinä on iso kirjain.

Lähteet muokkaa

  • Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. Oppikirja. Helsinki: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10324-1.
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.