Morane-Saulnier Parasol

Morane-Saulnier Parasol eli Morane-Saulnier Type L oli ensimmäisen maailmansodan aikainen, ranskalainen ylätasoinen kaksipaikkainen lentokone. Sen yhtenä lisenssiversiona Ruotsissa valmistettu Thulin Typ D oli Suomen ilmavoimien ensimmäinen lentokone.

Morane-Saulnier Parasol
Saksalainen Morane-Saulnier Parasol
Saksalainen Morane-Saulnier Parasol
Tyyppi tiedustelukone
Ensilento 1913
M-S Parasolin lisenssiversion Thulin Typ D:n replika Suomen Ilmavoimamuseossa Jyväskylän Tikkakoskella.

TaustaaMuokkaa

Morane-Saulier Parasolin menestys pohjautui pitkälle Roland Garrosin ja Raymond Saulnierin työhön potkurikehän läpi ampuvan konekiväärin asentamiseksi lentokoneeseen vuonna 1914. Garrosin konekivääri ei ollut varsinaisesti tahdistettu, mutta parannettu versio Saulnierin yksinkertaisesta mekaanisesta laukaisun estävästä järjestelmästä.lähde?

KäyttöMuokkaa

Tyyppiä rakennettiin lähes 600 kappaletta vuosina 1913–1915 ja lisäksi myös lisenssillä. Konetyyppiä käytettiin pääasiassa tiedusteluun. Sitä käyttivät ranskalaiset, Englannin ilmavoimat ja laivasto sekä Venäjä. Englannin laivaston aliluutnantti R. Warneford tuhosi konetyypillä ensimmäisenä lentäjänä saksalaisen ilmalaivan kuudella kymmenen kilogramman pommilla 7. kesäkuuta 1915.

Käyttö SuomessaMuokkaa

 
Tuhoutunut Thulin typ D Tampereella.

Tohtori Enoch Thulin valmisti lisenssillä viisi Thulin Typ D -konetta Ruotsissa vuosina 1915–1918. Kreivi Eric von Rosen osti yhden näistä koneista valmistusnumeroltaan D4 ja lahjoitti sen Suomen valkoiselle armeijalle maalaten koneeseen henkilökohtaisen onnenmerkkinsä hakaristin sinisellä värillä. Ensimmäinen Thulin Typ D -kone lennettiin Suomeen Uumajasta Vaasaan 6. maaliskuuta 1918.[1] Tämän koneen tunnukseksi annettiin kenraali Mannerheimin päiväkäskyllä ”lentokone n:o 1”, joka merkittiin tunnuksella F1. Konetta kohtasi potkurivaurio Vaasassa 8. maaliskuuta 1918 ja se tuhoutui lentäjän ja tähystäjän saadessa surmansa 16. huhtikuuta 1918 Tampereella siiven murruttua ilmassa.[2]

Suomen ilmavoimilla oli käytössään myös toinen Thulin Typ D, jonka ostettiin ”Finlands vänner” -järjestön hankkimilla varoilla ja salakuljetettiin junalla Haaparannan kautta Suomeen 18.–19. maaliskuuta 1918. Koneen tunnuksena oli F3 ja sen käyttö jäi vähäiseksi koneen vaurioiduttua korjauskelvottomaksi moottoripaloa seuranneessa maahansyöksyssä 28. maaliskuuta 1918. Konetta yritettiin korjata myöhemmin ja se poistettiin rekisteristä 11. elokuuta 1919 kirjanpitotunnuksella A71/18 varustettuna.[2]

Museokone SuomessaMuokkaa

Keski-Suomen ilmailumuseossa on ollut vuodesta 1990 alkaen toisen Suomen ilmavoimien Thulin Typ D-lentokoneen replika. Molemmat alkuperäiset koneet ovat tuhoutuneet. F 1 tuhoutui jo 16. huhtikuuta 1918 Tampereella, jolloin Ilmavoimien ruotsalainen lentäjä Karl Westman ja suomalainen mekaanikko Sigurd Nylund kuolivat ja olivat suomalaisen sotilasilmailun ensimmäiset uhrit.[3]

Tekniset tiedotMuokkaa

Lähde:lähde?

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 2
  • Pituus: 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”..0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”.6,88 m (Thulin typ D n. 6,50 m) m
  • Korkeus: 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”..0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”.3,10 m
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&&0410.&&&&00410 kg
  • Lentopaino: &&&&&&&&&&&&0635.&&&&00635 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&00.01000000 × Useita, Thulinissa 9-syl. ilmajäähdytteinen pyörivä Thulin A -tähtimoottori

Suoritusarvot

  • Lentoaika: n. 2,5 - 3 h
  • Lakikorkeus: 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton sana ”n”.0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton sana ”n”n. 4 000 m
  • Nousuaika: 1 000 metriin n. 6 min

LähteetMuokkaa

  • Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari; Niska, Klaus: Suomen ilmavoimien lentokoneet 1918–1939. Tietoteos, 1976.
  • Heinonen, Timo: Thulinista Hornetiin – 75 vuotta Suomen ilmavoimien lentokoneita. Jyväskylä: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1992. ISBN 951-95688-2-4.

ViitteetMuokkaa

  1. Lentokone Suomen armeijalle. Savon Sanomat, 09.03.1918, nro 26, s. 4. Kansalliskirjasto Viitattu 06.03.2018.
  2. a b Kalevi Keskinen, Kyösti Partonen, Kari Stenman, Suomen ilmavoimat I 1918-1927. 2005, ISBN 952-99432-2-9.
  3. Lento-onnettomuus Tampereella. Savotar, 21.04.1918, nro 43, s. 3. Kansalliskirjasto Viitattu 06.03.2018.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Morane-Saulnier Parasol.