Moraliteetti

keskiaikaisen teatterinäytelmän uskonnollinen ja opettavainen lajityyppi

Moraliteetti (lat. moralities "maneeri, luonne, kunnollinen käytös") on uskonnollinen tai opettavainen yleensä allegorinen näytelmä.[1] Moraliteetit olivat yleisiä keskiajalla, varsinkin 1400-luvun Englannissa. Moraliteetti on saarnan dramatisointi, jossa ihmisen hyveet ja paheet personoidaan ja kristinuskon pelastusoppi esitetään selkeästi ja helposti tunnistettavalla tavalla. Uskonnollisen moraliteetin lisäksi keskiajalla kehittyi myös farssimainen, maallinen moraliteettinäytelmä.[2]

Tunnetuimpia moraliteetteja on Jokamies, joka pohjautuu suulliseen traditioon mutta ilmestyi painettuna vuonna 1510. Se on näytelmällinen saarna, joka käsittelee syntiä, katumusta, hyveitä ja armoa. Sen henkilöitä ovat esimerkiksi Jumala, Kuolema, Jokamies, Hyveet, Kauneus, Paholainen ja Seitsemän kuolemansyntiä.[2]

Moraliteetti voi tarkoittaa myös joko moraalisuutta yleensä tai moraalia opettavaa selitystä.[1]

Lähteet

muokkaa
  1. a b Nykysuomen sanakirja
  2. a b Vartiainen, Pekka: Länsimaisen kirjallisuuden historia, s. 162. Helsinki: BTJ Kustannus, 2009. ISBN 978-951-692-721-6.

Aiheesta muualla

muokkaa