Montferratin Maria

Jerusalemin kuningatar

Maria de Monferrato, "La Marquise" (1192 Tyros1212) oli Jerusalemin kuningatar vuosina 1205–1212.[1]

Maria
Marian ja Jean de Briennen kruunajaiset 1210
Jerusalemin kuningatar
Valtakausi 1205–1212
Kruunajaiset 3. lokakuuta 1210 Tyros, Jerusalemin kuningaskunta
Edeltäjä Isabella I
Seuraaja Jolanda
Sijaishallitsija Jean d'Ibelin (1205–1210)
Syntynyt Marie de Monferrato
1192
Tyros, Jerusalemin kuningaskunta
Kuollut 1212
Puoliso Jean de Brienne
Lapset Jolanda, Isabella II
Suku Aleramici
Isä Konrad I
Äiti Isabella I

Hänen vanhempansa olivat Jerusalemin kuningatar Isabella I ja tämän toinen puoliso, Jerusalemin kuningas Konrad I, Monferraton kahdeksas markiisi Konrad de Monferrato. Hänet nimettiin äidinpuoleisen isoäitinsä Bysantin prinsessa Maria Komnenan mukaan ja häntä nimitettin myös "La Marquiseksi" isänsä mukaan. Hän oli heidän ensimmäinen lapsensa ja syntyi joko ennen tai jälkeen isänsä kuolemaa 28. huhtikuuta 1192. Hän kuului pohjoisitalialaiseen Aleramici-aatelissukuun.[2]

Hänellä oli viisi sisaruspuolta äitinsä seuraavista avioliitoista. Isäpuoli Henrik II de Champagnen tyttäret Alix ja Philippa sekä Maria kihlattiin seuraavan isäpuolen Aimery de Lusignanin pojille Guylle, Jeanille ja Huguesille, joista vain Alixin kihlaus Huguesin kanssa toteutui avioliitoksi asti. Isäpuoli Aimeryn tyttäret olivat Sibylla ja Melisende, nuorin velipuoli Amalric kuoli jo nelivuotiaana.[2]

Kuningatar

muokkaa

Marian äiti kuningatar Isabella I ja tämän neljäs puoliso Aimery de Lusignan kuolivat molemmat vuonna 1205.[1][2] Jerusalemin paronit valitsivat Isabellan vanhimman tyttären 13-vuotiaan Marian kruununperijäksi.[1] Aviomiehen etsintä aloitettiin vuonna 1208. Suunnitelma saada kuningatar avioitumaan Aragonian kuningas Pietari II:n kanssa epäonnistui.[3] Akkon piispa Florent ja Kesarean herra Aymar de Lairon vierailivat Ranskan kuningas Filip II:n luona ja pyysivät häntä löytämään sopivan ehdokkaan.[2]

Aimery de Lusignanin Kyproksen kruunu siirtyi Marian velipuoli Hugues I:lle. Ensimmäiset viisi vuotta sijaishallitsijana toimi enopuoli, Beirutin käskynhaltija Jean d'Ibelin, ja Maria kruunattiin vasta avioiduttuaan 3. lokakuuta 1210 Tyroksen katedraalissa.[1]

Avioliitto

muokkaa

Filip II valitsi hänen puolisokseen yli 40-vuotiaan köyhän, ranskalaisen ritari Jean de Briennen (n. 1170–1237), joka oli Briennen kreivi Érard II:n, joka oli ollut mukana vuonna 1189 Akkon piirityksessä kolmannella ristiretkellä ja Agnès de Montfauconin neljästä pojasta nuorin. Hän oli kotoisin Champagnen maakunnasta. Jean harkitsi kuitenkin pitkään ja saapui pääkaupunki Akkoon vasta 13. syyskuuta 1210.[4] Aiempi pääkaupunki Jerusalem oli joutunut muslimien hallintaan vuonna 1187. Jerusalemin latinalainen patriarkka Albert vihki Marian ja Jeanin Tyroksen katedraalissa 14. syyskuuta 1210.[2]

Perintö

muokkaa

Maria kuoli vuonna 1212 tyttärensä Jolandan (Isabella II) synnytykseen.[1] Tästä tuli hänen seuraajansa isänsä jälkeen. Vaikka Jean de Brienne oli ollut varovainen kuningas heidän avioliittonsa aikana, Marian kuolema asetti kyseenalaiseksi hänen tulevan roolinsa. Isabella peri Marian valtaistuimen ja Jean hallitsi sitä edelleen lapsensa puolesta. Marian suku sammui vuonna 1268, kun hänen pojanpoikansa Konradin kuoli, ja valtakunta siirtyi hänen sisarpuolensa Alixin jälkeläisille.[2]

Viitteet

muokkaa
  1. a b c d e Moniek Bloks: Queens Regnant – Maria of Montferrat The Royal Women. 2016. Viitattu 9.3.2024.
  2. a b c d e f Runciman, Steven: A History of the Crusades, Volume III: The Kingdom of Acre and the Later Crusades. Cambridge University Press, 1989. ISBN 0-521-06163-6. Ss. 32, 64, 65, 66, 85, 92, 93, 95, 132, 133, 134, 328
  3. Perry, Guy: The Briennes: The Rise and Fall of a Champenois Dynasty in the Age of the Crusades, c. 950–1356. Cambridge University Press, 2018. ISBN 978-1-107-19690-2. S. 49
  4. Latin Kingdom of Jerusalem (1099-1291) Catholic Encyclopedia. Viitattu 9.3.2024.


 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.