Monojoen suiston biosfäärialue
Monojoen suiston biosfäärialue on Beninin lounaisosassa ja Togon kaakkoisosassa sijaitseva molempien maiden jakama biosfäärialue, jonka pinta-ala on 346 285 hehtaaria. Biosfäärivaranto ulottuu yli Monojoen tasangon, suiston ja rantojen, se ylittää ja yhdistää Beninin ja Togon samannimiset kansalliset biosfäärivarannot.
| Sijainti | |
|---|---|
| Pinta-ala |
3 462,9 km2 |
| Tyyppi | |
|---|---|
| Perustettu |
Hallinnollisesti alue kuuluu Grand-Popon piirikuntaan Beninissä ja Togossa Maritimen alueen Lacsin prefektuuriin.
Alue ulottuu Mono-joen alluviaalitasangoilta suisto- ja jokiranta-alueille. Siinä on maisemia ja ekosysteemejä, jotka koostuvat pääasiassa mangroveista, savanneista, laguuneista, tulvatasangoista ja metsistä, joihin kuuluu myös pyhiä metsiä. Suojelualueella asuu lähes kaksi miljoonaa ihmistä, joiden pääammatit liittyvät pienimuotoiseen maatalouteen (öljypalmu ja kookospalmu), laiduntamiseen, metsätalouteen ja kalastukseen.[1] Rannikolla on runsaasti ravintoloita ja hotelleja. Grand-Popon kynnäksellä sijaitsee myös suomalaisafrikkalainen kulttuurikeskus ja residenssi Villa Karo.
Joen molemmin puolin ja laguunien rannoilla on kyliä. Joen ja laguunin merelle johtavaa ulosmenoa seudulle 1400-luvulla saapuneet portugalilaiset alkoivat kutsua Boca del Rioksi, jonka ranskankielinen muunnos on Bouche du Roi. Se virtaa normaalisti mereen, mutta vuoroveden ja joen tulvinnan takia se saattaa myös tukkeutua. Laguuni jatkuu itään kohti Ouidahin rannikkoa. Suistoalueelta pohjoiseen haarautuu useita pieniä jokia, joista merkittävin on suiston Ahoue-järvelle yhdistävä Aho-uoma.[2] Kapea ja mutkitteleva Mono-joen haara kulkee länteen osittain Togon rajaa pitkin Anéhoon. Grand-Popon kynnäs liittyy mantereeseen kylän pohjoispuolella olevien kahden sillan (rauta- ja betonisilta) ja Anéhon sillan avulla.
Biosfääriohjelma muokkaa
Nordic Developement Fundin ja Maailmanpankin tukeman ohjelman strategisina tavoitteina ovat:
- Vähentää biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuvia välittömiä paineita ja edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä
- Suojella ja parantaa rannikkoa palauttamalla luonnollinen ekosysteemi (painotuksella mangrovemetsät)
- Vahvistaa paikallisten luonnonvarojen hoitoon osallistuvien sidosryhmien valmiuksia
- Integroida ekosysteemipalvelut kuntien kehittämissuunnitelmiin
- Parantaa ilmastonmuutoksen riskeissä olevien haavoittuvien väestöryhmien toimeentulo-oloja
- Tulla julistetuksi Unescon biosfäärialueeksi, jotta saadaan enemmän kansainvälistä näkyvyyttä[3]
Alue nimettiin Unescon ohjelmaan Programme on Man and the Biosphere (MAB, Ihminen ja biosfääri), vuonna 2017.[1]
Alue on tunnistettu myös kosteikkoalueiden suojelua koskevassa Ramsarin yleissopimuksessa.[1]
Ekologia muokkaa
Mono-joen suistossa Beninin ja Togon välisellä rajalla on monia erilaisia eläinlajeja, joista osa on äärimmäisen uhanalaisia. Monipuolisessa maisemassa on jokia, järviä, kosteikkoja, savanneja, galleriametsiä, mangrovemetsiä ja rantoja. Se tarjoaa elinympäristön virtahevoille, manaateille, valaille, punavatsamarakateille, sekä monille vesilintulajeille. Biosfäärialueella on myös erilaisia lajeja, jotka ovat Dahomey Gapille endeemisiä, kuten valkokurkku-marakatti (Cercopithecus eythrogaster), ja uhanalaisia, kuten karettikilpikonna (Eretmochelys imbricata) ja merinahkakilpikonna (Dermochelys coriacea).[1]
Togon ja Beninin rannoilla toteutetaan merikilpikonnien suojeluohjelmaa.[4]
Suurin osa väestöstä saa elantonsa maataloudesta, kalastuksesta ja metsätaloudesta. Suurimmat haasteet ovat laajaperäinen maanviljely, liikakalastus ja kaivostoiminta. Biosfäärialueen perustamisesta lähtien on toteutettu erilaisia ekomatkailun edistämiseen liittyviä hankkeita, jotka liittyvät erityisesti valaiden ja delfiinien katseluun. Tavoitteena on kuitenkin lisätä myös kulttuurimatkailua edistämällä paikallisia festivaaleja, kuten Ekpé-ékpé (Glidji-Kpodji, Togo), Nonvitcha (Grand Popo, Benin) ja Yèkè-yèkè. Biosfäärialueen hoitosuunnitelmssa on innovaatioita ja kestävää kehitystä koskevien aloitteiden rakentamista ja rahoittamista.[1]
Historia muokkaa
Paikkojen nimet muokkaa
Suistoalue on ollut jatkuvassa muutoksessa kautta historian. Meren ja laguunin välissä oleva maa-alue, kynnäs on ollut tulvien ja rantaeroosion kohteena. Perimätiedon mukaan useat Grand-Popon seudun kylät ovat olleet tekemisissä meren tuhojen kanssa jo satoja vuosia. Kylien nimet ovat usein peräisin luonnonympäristöstä ja ne selittävät asutusolosuhteita. Suurin osa xwlà-kansan kylien nimistä liittyy joko luontoympäristöön tai veteen.[5]
Esimerkiksi Alongó on laguunin puolella oleva saarikylä, joka sijaitsee noin viisi kilometriä vanhasta Grand-Popon keskustasta itään. Sen perusti aikoinaan xwlà-kansan ryhmä, jonka asukkaita hyökyaallot olivat usein häirinneet, joten he joutuivat siirtymään jatkuvasti paikasta toiseen välttääkseen meren aiheuttamia vahinkoja. Sitten he saapuivat lujalle ja vakaalle paikalle.[5]
Kwètà (Kouèta) on myös keskellä laguunia olevalla saarella, joka on poikkeuksellisen korkealla paikalla. Kylän nimi koostuu sanoista, jotka tarkoittavat maan kohoamista tai kokoontumista (Kwè) ja päätä (Tà) eli Kwètà on korkea maa.[5]
Jo muinoin kyliä tuhoutui nousuveden aikana, ja se pakotti asukkaat vaihtamaan asuinpaikkaansa jatkuvasti. Kylän nimi Agbètiko tarkoittaa kyllästymistä elämään. Nousuveden aiheuttaman vahingon takia asukkaat aloittivat hätähuudon: olemme kyllästyneet meren aiheuttamiin katastrofeihin! Muinoin meren rannalla sijainnut Agbético on eräs kokonaan tuhoutuneista Grand-Popon kylistä. Sen vieressä oleva Gbecon on nykyisin osittain rauniokaupunki.[5]
Varhaisen dokumentin Bouche du Roin seudulta kirjoitti vuonna 1686 seudulla käynyt Jean Barbot (1655-1712). Hänen yhteenvetoonsa liitetyssä kartassa Grand–Popo (”Popo”) sijaitsi suoraan avauksessa, jossa asutuksia on sen molemmin puolin.[6]
Tutkimuksia muokkaa
Joen ja laguunin tulvinta on aiheuttanut seudulla joskus katastrofaalisia tilanteita. Kun tulvatilanne oli 1950-luvulla kehittynyt vakavaksi, asiaa lähtettiin selvittämään Grand-Popoon lokakuussa 1957 Sorbonnen yliopiston tutkija, maantieteilijä ja hydrologi Andre Guilcher (1913-1993). Guilcherin käytössä oli myös Piper Cub -lentokone, joka osoittautui käteväksi tarkasteltaessa ja kuvattaessa rannikkoa ja siihen liittyviä alankomaita.[7]
Andre Guilcher selvitti, että Mono-joen ja laguunien ulostulopaikka sulkeutui meren aaltojen kerättyä hiekkaa siihen kuivalla kaudella vuosina 1955–1956. Lokakuun sateisen kauden lopussa Bouche du Roi oli edelleen kiinni. Vedenpinta nousi ja peitti alleen taustan suot. Paikalliset viranomaiset määräsivät 11. lokakuuta 1956 kaivettavaksi kapean ojan kynnäksen poikki mereen. Vesi syöksyi siihen suurentaen ja syventäen sitä nopeasti niin, että ulostulon leveys oli 100 jaardia (92 metriä) lokakuun 13. päivään mennessä. Tämä pysyi auki myös seuraavan kuivan kauden ajan.[8] Ulosvirtaus toimi silloin luonnollisena aallonmurtajana, joten ranta laajeni länsipuolelle.[9]
Rannikon laguunien takana on laajoja soita, joissa on useita lännestä itään kulkevia pitkiä hiekkakaistaleita ja paljon pienempiä, enemmän tai vähemmän pyöreitä hiekkasaaria tai kumpuja. Pitkät hiekkaesiintymät ovat jäänteitä varhaisemmista, pleistoseeniaikaisista rantatörmistä, joita joet ja purot uursivat matalan merenpinnan aikana, joihin sitten suot upposivat ja ympäröivät.[9]
Grand Popon ja Ouidahin välisellä alueella näkyvät pyöreät hiekkakummut ovat jäänteitä entisistä rantaharjuista, joita mutkittelevat purot ja jokien vaihtelevat virtaukset irroittivat.[9]
Guilcherin jälkeen useat luonnontieteilijät, maantieteilijät ja hydrologit ovat tutkineet Grand-Popon jokisuun aluetta eri tavoin. Laguunien rannoille on istutettu mangrove-metsiköitä, joka sitoo rannan sedimenttejä, sekä auttaa kaloja ja lintuja pesimään.[10]
Jokisuiston korkeiden tulvien tihenemisen on arveltu liittyvän vuonna Togossa Mono-joen vesivoimalaitoksen Nangbeton padon rakentamiseen vuonna 1987.[11] Vuonna 2017 julkaistussa tutkimuksessa todettiin, että vaikka ilmastonmuutokseen liittyvät näkökohdat (myrskyt ja aallokko, suhteellinen merenpinnan nousu) otetaan huomioon... havaitut eroosion syyt ovat edelleen pääosin ihmisperäisiä. Ne liittyvät toisaalta Anéhon suojeluinfrastruktuuriin Togossa (sektorilla Hillacondji-Agoue) ja lisäksi Nangbeton padon toimintaan.[12]
Esimerkiksi vuonna 2021 julkaistun tutkimuksen johtopäätöksenä todetaan:
Laguunijärjestelmän monimutkaisuuden vuoksi on suositeltavaa, että laguunikokokonaisuutta seurataan säännöllisesti hydrologisesti ja syvyysmetrisesti poikkeuksellisten vedenpinnan vaihteluiden paikantamiseksi. Tarkkailu mahdollistaisi laguunin vesien ylivuotoriskin ja sitä seuranneiden tulvien ja myös laguunin rantojen eroosion ennakolta ehkäisyn,. Ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä voidaan myös harkita toimenpiteitä rantapenkkojen vakauttamiseksi lisäämällä sedimenttiä tai avaamalla suuta keinotekoisesti.[13]
Toimenpiteitä muokkaa
On arvioitu, että kaksi kolmasosaa siirtomaa-aikaisista rakennuksista tuhoutui joko mereen tai laguuniin sortumalla. Tuhon keskipisteessä oli Gbeconin siirtomaa-arkkitehtuuria edustava kylä. Grand-Popon keskustaa päätettiin siirtää lännemmäksi hieman korkeammalla sijaitseville maille.
Gbeconin rauniokylässä asuu kuitenkin ihmisiä ja kalastajat pitävät sitä majapaikkanaan. Beninin viranomaiset ovat vahvistaneet meren ja laguunin välistä kynnästä leventämällä ja korottamalla sitä, sekä istuttamalla puita ja pensaita. Valtio käynnisti vuonna 2022 meren rantojen, laguunien ja Aho-virran ja Aheme-järven ruoppaukset, joiden tarkoituksena on palauttaa virtaumat aikaisempaan tasoon. Ruoppaus saa ulottua kuuteen metriin.[14]
Beninin rannikkoseutujen vaarallisten tulvien varalta on julkaistu hätätoimintasuunnitelma.[15].
Kuvia muokkaa
-
-
Mangrovea joen rannalla. -
Kalastajia -
Tulva-alueelta lokakuussa 2019.
.jpg)
.jpg)
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Mono Man and the Biosphere Programme (MAB). UNESCO.
- ↑ Almar, Rafael: Study Area: Grand Popo and Cotonou... ResearchGate. ResearchGate.
- ↑ [https://documents1.worldbank.org/curated/en/866181527689008022/pdf/Programme-de-Gestion-du-Littoral-Ouest-Africain-Reserve-de-Biosphere-Transfrontaliere-du-Delta-du-Mono.pdf Réserve de Biosphère transfrontalière du Delta du Mono] WACA. WACA.
- ↑ The GIZMaC project collaborates with civil society for the protection of marine biodiversity along the Beninese coastline The Mami Wata Project. 15.12.2022. Viitattu 26.2.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d L'Histoire - grandpopo.net. Viitattu 24.2.2024. (ranskaksi)
- ↑ Hair, P.E.H.: Barbot on Guinea: The Writings of Jean Barbot on West Africa, 1678-1712 Vol 2., s. 622. Hakluyt Society,, 1992.
- ↑ Guilcher, Andre: Goastal sand ridges and marohes and their environment near Grand-Pop0 and Ouidah, Dahomey. Russell, R. J. 2nd Coastal Geogr. Gonf. Louisiana State University Goast Studies Lnst., 189-212., 1959.
- ↑ Guilcher, Andre: Coastal sand ridges and marches and their continental environment near Grand-Popo and Ouidah, Dahomey, s. 201. Second Coastal Geography Conference, proceedings, Washington DC, 1959, 1959. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c Sintondji, Luc Olivier et. al.: Analyses of Short-and Long-Term Shoreline Trends of the Southwest Benin Coast Journal of Coastal Research. March 2021.
- ↑ Boris Ngounou: BENIN: Environmental education project in Grand-Popo to save mangroves Afrik 21. 17.1.2019. Viitattu 24.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Honorin Gbinibou Andemi, Gérard A. F. d’Almeida, Moussa Bio Djara, Léandre Accalogoun, Rodrigue A. Adechina, Christophe Kaki: Hydro-Sedimentary Dynamics of the Grand-Popo Lagoon Located Upstream of the Mobile Embouchure “Bouche du Roy” in South-Western Benin. Journal of Geoscience and Environment Protection, 9.11.2021, 9. vsk, nro 11, s. 98–112. doi:10.4236/gep.2021.911008. Artikkelin verkkoversio. en
- ↑ Moussa, Bio Djara, Laïbi, Raoul ja Kak,i Christophe: Influence of Amenities in the Functioning of a Coastal Sediment Cell with a Moving Barrier: Case of Benin Coastal Segment between Hillacondji and Djondji in the Township of Grand Popo Journal of Geography, Environment and Earth Science International. 2017. Laboratory of Geology Mines and Environment, Abomey-Calavi University, Benin ja Unit of Morphodynamic Coastal/DST/FAST, Abomey-Calavi University, Benin.
- ↑ Honorin Gbinibou Andemi, Gérard A. F. d’Almeida, Moussa Bio Djara, Léandre Accalogoun, Rodrigue A. Adechina, Christophe Kaki: Hydro-Sedimentary Dynamics of the Grand-Popo Lagoon Located Upstream of the Mobile Embouchure “Bouche du Roy” in South-Western Benin. Journal of Geoscience and Environment Protection, 9.11.2021, 9. vsk, nro 11, s. 98–112. doi:10.4236/gep.2021.911008. Artikkelin verkkoversio. en
- ↑ Visite du site de dragage pilote du carrefour Djondji – Houncloun : les acteurs notent une avancée notable des travaux Eco-Bénin - Ecotour, Tourisme, Circuits, voyage responsable au Bénin. 8.3.2023. Viitattu 24.2.2024. (ranskaksi)
- ↑ Benin: Floods - Emergency Plan of Action (EPoA), DREF Operation n° MDRBJ016 - Benin | ReliefWeb reliefweb.int. 26.10.2021. Viitattu 24.2.2024. (englanniksi)