Monivalintakoe
Monivalintakoe on arviointimenetelmä, jossa vastaajia pyydetään valitsemaan yksi tai useampia vaihtoehtoja listasta. Koetyyppiä käytetään yleisesti koulutuksessa, vaaleissa (valitaan useista ehdokkaista yksi), markkinatutkimuksissa ja monissa muissa yhteyksissä.
Monivalintakokeen kehittäjänä pidetään Frederick J. Kellyä, joka toteutti ensimmäiset monivalintakokeet vuonna 1914 Kansasin yliopistossa. Yksi monivalintakokeen ensimmäisistä käyttökohteista oli ensimmäiseen maailmansotaan värvättyjen sotilaiden arviointi. Arvioijat oli usein koulutettu käyttämään Bloomin taksonomiaa.
Edut muokkaa
Monivalintakokeen käytöstä on useita etuja. Mikäli kokeentekijät on koulutettu ja kysymysten laatua valvotaan, on menetelmä parhaimmillaan hyvin tehokas. Opiskelijat pärjäävät paremmin monivalintakokeessa, mikäli heille selitetään kokeen tarkoitus ja toiminta, jolloin sitä ei koeta pelottavaksi asiaksi. Useissa arvioinneissa kokeen luotettavuus on osoittautunut parantuvan suhteessa koekysymysten määrään.
Monivalintakokeiden järjestäminen on nopeampaa verrattuna kokeisiin, jossa vastaukset annetaan esimerkiksi esseemuodossa. Tietokoneohjelmien avulla kokeen järjestelyitä voidaan tehostaa edelleen. Monivalintakysymykset mahdollistavat objektiivisen arvioinnin, mutta kysymykset voivat olla hyvin subjektiivisia ilman riittävää asiantuntemusta. Koe ei vaadi arvostelijalta tulkintaa vaan arvostelu perustuu puhtaasti valintoihin. Tämä vähentää mahdollista opettaja–oppilas-suhteen vaikutusta arviointiin.
Heikkoudet muokkaa
Monivalintakokeisiin liittyy myös heikkouksia. Yksi on moniselitteisyys. Opiskeli ei välttämättä tulkitse kysymystä siten kuin kokeen tekijä on tarkoittanut. Tilanteesta käytetään toisinaan nimitystä "moniarvaus", jolla viitataan siihen, että opiskelija yrittää arvata oikeaa kysymystä eikä keskittyä valitsemaan oikeaa vastausta. Vapaamuotoinen vastaus antaa opiskelijalle mahdollisuuden perustella vastauksensa, mutta monivalintakokeessa tämä ei ole mahdollista.
Yksi monivalintakokeen haitoista on se, että vaikka opiskelija tietäisikin jonkin verran aiheesta, mutta valitsee väärän vaihtoehdon, ei hän saa ollenkaan pisteitä vastauksestaan. Vastaavasti tekstimuotoisissa vastauksissa opiskelija voi esittää osittaisen osaamisensa ja saada pisteitä. Opiskelijat voivat myös sulkea pois osan vastausvaihtoehdoista ja joissain tapauksissa, esimerkiksi matematiikassa, he voivat kokeilla jokaista vaihtoehtoa ja näin parantaa todennäköisyyttä oikean vastauksen arvaamiselle. Toisaalta joissain tapauksissa looginen päättely on toivottavaa ja opiskelijoita kannustetaan poissulkevaan ajatteluun. Esimerkiksi kysymyksenä voi olla annettu yhtälö ja kysymyksenä on arvo. Opiskelijan pitäisi pystyä sulkemaan pois kaikki vaihtoehdot, joissa vastauksena on negatiivinen luku.
Monivalintakokeiden käyttäminen joillain aloilla on haittojen takia kiistanalaista, mutta menetelmä on silti huomattavan suosittu johtuen pääasiassa tehokkuudestaan ja siitä, että sitä on helppo soveltaa erilaisiin tilanteisiin.
Monivalintakokeen haittana on myös, että opiskelija voi puhtaalla arvauksella saada kokeesta pisteitä. Joissain tilanteissa tätä pyritään ehkäisemään sillä, että väärästä vastauksesta annetaan miinuspisteitä.
