Monday Mornings on yhdysvaltalainen sairaaladraamasarja, jonka on luonut David E. Kelley Sanjay Guptan samannimisen romaanin pohjalta. Sarjassa seurataan kahdeksan kirurgin työtä ja yksityiselämää Portlandissa.

Monday Mornings
Ohjelman logo.
Ohjelman logo.
Tyyli sairaaladraama
Kestoaika 42 minuuttia
Luoja(t) David E. Kelley
Sanjay Gupta
Pääosissa Ving Rhames
Alfred Molina
Jamie Bamber
Bill Irwin
Jennifer Finnigan
Keong Sim
Sarayu Rao
Emily Swallow
Alkuperämaa Yhdysvallat
Alkuperäiskieli englanti
Verkko Yhdysvallat TNT
Suomi Yle TV2
Esitetty 4. helmikuuta 2013 – 8. huhtikuuta 2013
Tuotantokausia 1
Jaksoja 10
Ikäraja Kuvaohjelman ikäraja 12
Tuotanto
Vastaava(t) tuottaja(t) Bill D'Elia
Sanjay Gupta
David E. Kelley
Tuotantoyhtiö(t) TNT Original Productions
David E. Kelley Productions
Aiheesta muualla
IMDb

Sarja alkoi TNT-kanavalla vuonna 2014. TNT ilmoitti samana vuonna ettei sarjaa jatketa. Suomessa Yle TV2 aloitti sarjan esittämisen 12. heinäkuuta 2015.

Juoni muokkaa

Sarjassa seurataan Portlandin opetussairaalan kirurgien elämää. Sarjan erikoisuutena ja eräänlaisena keskunäyttämönä toimivat tapauskokoukset, joissa käsitellään sekä lääkäreiden onnistumisia että mokia, ja tämä tuo sarjaan myös lakidraaman tuntua.[1]

Rooleissa muokkaa

Pääosissa muokkaa

 Alfred Molina  ylilääkäri Harding Hooten  
 Ving Rhames  traumapolin päällikkö, tohtori Jorge Villanueva  
 Bill Irwin  elinsiirtojen päällikkö, tohtori Buck Tierney  
 Jamie Bamber  neurokirurgi, tohtori Tyler Wilson  
 Jennifer Finnigan  neurokirurgi, tohtori Tina Ridgeway  
 Keong Sim  neurokirurgi, tohtori Sung Park  
 Sarayu Rao  neurokirurgi, tohtori Sydney Napur  
 Emily Swallow  avustava neurokirurgi, tohtori Michelle Robidaux  

Sivuosissa muokkaa

 Jason Gray-Stanford  sairaalan asianajaja Scott Henderson  
 Anthony Heald  hoitovirheiden asianajaja Mitch Tompkins  
 Jonathan Silverman  tohtori John Lieberman  
 Valerie Mahaffey  Fran Horowitz  

Vastaanotto muokkaa

"Monday Mornings on älykäs, erittäin hyvin käsikirjoitettu ja näytelty sarja. On hienoa nähdä David E. Kelley tekemässä sitä, missä hän on parhaimmillaan - vetovoimaisen, provokatiivisen tv-draaman parissa." Näin kirjoitti Verne Gay Newsdayn artikkelissa.[2]

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa