Mnemosyne (lehti)

Turussa 1819–1823 ilmestynyt ruotsinkielinen aikakauslehti

Mnemosyne oli Turussa vuosina 1819–1823 ilmestynyt ruotsinkielinen aikakauslehti. Aura-seuran julkaisema lehti oli yksi ensimmäisistä suomalaisista aikakauslehdistä. Sillä oli suuri merkitys Suomen kansallisen heräämisen ja kirjallisuuden synnyssä.

Lehden ensimmäisen numeron etusivu.

Lehden synty liittyy kansallisen romantiikan leviämiseen Turun akatemian nuoren polven keskuuteen 1810- ja 1820-lukujen vaihteessa. Sitä ennen Adolf Ivar Arwidssonin johtamat auraseuralaiset olivat vuosina 1817–1818 julkaisseet Aura-nimistä kalenteria. Kreikkalaiselta muistin jumalattarelta nimensä saanut Mnemosyne oli kirjallinen ja oppinut aikakauslehti, jota leimasi suomalaiskansallinen henki. Yliopistoväen lehtenä se jatkoi vuonna 1803 ilmestyneen Allmän Litteratur-Tidningin tehtävää. Esikuvina toimivat Ruotsin romantikkojen Phosphoros ja Svensk Literatur-Tidning.[1]

Mnemosynen toimittajina työskentelivät vuorotellen Johan Gabriel Linsén ja Fredrik Bergbom. Tärkeänä taustavaikuttajana ja avustajana toimi A. I. Arwidsson. Lehti ilmestyi aluksi kahdesti viikossa ja vuodesta 1821 lähtien kuukausittain. Alusta lähtien julkaistiin myös kuukausiliitettä yliopistouutisia, kirjauutuuksia ja ilmoituksia varten. Painajana ja julkaisijana toimi Christian Ludvig Hjeltin omistama Suomen Pipliaseuran kirjapaino.[2]

Ensimmäisen numeron esipuheessa lehden sisällöksi ilmoitettiin suomen kieltä, runoutta, historiaa, maantiedettä, kirjallisuutta ja luonnontiedettä käsittelevät isänmaalliset aiheet. Lisäksi luvattiin seurata uusinta ulkomaalaista kirjallisuutta, tieteitä ja taiteita. J. G. Linsén yhtyi artikkelissaan ”Om Finsk Nationalitet” Johan Jakob Tengströmin Aura-kalenterissa esittämään näkemykseen, jonka mukaan suomalainen kansallisuus perustui kieleen, kirjallisuuteen, uskontoon ja lakeihin.[3]

Varsinkin kahtena ensimmäisenä vuonna Mnemosynella oli suuri merkitys julkisen keskustelun herättäjänä. Reinhold von Becker julkaisi laajan arvostelun Johan Stråhlmanin suomen kieliopista, joka synnytti Suomen ensimmäisen laajan lehdistöpolemiikin. Suomen kielen kirjoitustapaa koskevia ajatuksiaan von Becker havainnollisti perustamassaan Turun Wiikko-Sanomat -lehdessä. Keskustelua herättivät myös Gustav Avellanin arvio Engelbrekt Ranckenin ruotsintamasta Goethen runoelmasta, Arwidssonin julkaisemat suomalaisten kansanrunojen käännökset sekä Eric Gustaf Ehrströmin näkemykset venäjän kielen tarpeellisuudesta Suomessa.[4]

Arwidssonin ja Abraham Poppiuksen julkaisemien kansanrunojen lisäksi Mnemosynessa ilmestyi Linsénin, Anders Johan Sjögrenin ja Gustaf Idman-Idestamin alkuperäisiä runoja, saksalaisten Goethen, Friedrich Schillerin ja Jean Paulin käännöksiä sekä Arwidssonin katsaus uuteen ruotsalaiseen kirjallisuuteen. Lehti seurasi koti- ja ulkomaista yliopistoelämää sekä julkaisi runsaasti käännettyjä historiallisia artikkeleita ja kertomuksia. Suomen historiasta kirjoitti auraseuralainen Gabriel Rein.[5]

A. I. Arwidsson perusti vuoden 1821 alussa Mnemosynen keskustelukumppaniksi Suomen ensimmäisen valtiollis-poliittisen lehden Åbo Morgonbladin. Viranomaisia ärsyttävänä kansalaismielipiteiden vaatijana se kuitenkin lakkautettiin kesken ensimmäistä ilmestymisvuottaan. Arwidssonin Mnemosynessa helmikuussa 1823 julkaisema artikkeli ”Betraktelser” johti kirjoittajan erottamiseen yliopistosta ja samalla lehti menetti mahdollisuutensa saada valtion rahatukea.[6]

Vuoden 1823 lopussa toimitus ilmoitti Mnemosynen lakkaavan toimittajien ajanpuutteen ja ”esiin tulleiden olosuhteiden” vuoksi. Arwidssonin jupakan lisäksi osansa lakkaamiseen lienee ollut henkilösuhteilla ja lehden suosion laskulla. Sen postilevikki oli ensimmäisenä ilmestymisvuotena 240, seuraavana vuonna 72 ja vuonna 1821 enää 42 kappaletta. Myöhempien vuosien levikistä ei ole tietoa, mutta ilmeisesti lukijat asuivat lähinnä Turussa ja sen lähiympäristössä. J. G. Linsén ryhtyi seuraavana vuonna toimittamaan uutta Åbo Underrättelseriä, joka ohjelmaltaan muistutti Mnemosynea, mutta oli sanomalehtenä sisällöltään monipuolisempi. Seuraavat aikakauslehdet ilmestyivät 1830-luvulla uudessa pääkaupungissa Helsingissä.[7]

Lähteet muokkaa

  • Suomen lehdistön historia 10. Aikakauslehdistön historia: Aikakauslehdistön kehityslinjat. Kuopio: Kustannuskiila oy, 1992. ISBN 951-657-327-4.

Viitteet muokkaa

  1. Suomen lehdistön historia 10, s. 25–27.
  2. Suomen lehdistön historia 10, s. 27.
  3. Suomen lehdistön historia 10, s. 27–28.
  4. Suomen lehdistön historia 10, s. 28–31.
  5. Suomen lehdistön historia 10, s. 31.
  6. Suomen lehdistön historia 10, s. 27, 31–32.
  7. Suomen lehdistön historia 10, s. 32.

Aiheesta muualla muokkaa