Minnamari Tuominen

suomalainen jääkiekkoilija

Minnamari ”Minttu” Tuominen (s. 26. kesäkuuta 1990 Helsinki) on suomalainen jääkiekkoilija.[1] Hän pelasi hyökkääjänä kevään 2014 SM-finaaleihin asti, jolloin siirtyi puolustajaksi.[2] Hän on moninkertainen olympia- ja MM-mitalisti. Hän edustaa PHF:ssä pelaavaa Metropolitan Rivetersiä.[3]

Mitalit
Naisten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Vancouver 2010 jääkiekko
Pronssia Pronssia Pyeongchang 2018 jääkiekko
Pronssia Pronssia Peking 2022 jääkiekko
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Suomi 2019 jääkiekko
Pronssia Pronssia Sveitsi 2011 jääkiekko
Pronssia Pronssia Ruotsi 2015 jääkiekko
Pronssia Pronssia Yhdysvallat 2017 jääkiekko
Pronssia Pronssia Kanada 2021 jääkiekko

Tuominen pelasi vuoden 2009 talviuniversiadeissa Suomen pronssia voittaneessa joukkueessa.[4] Hänet valittiin edustamaan Suomea myös Vancouverin 2010 talviolympialaisissa.[5] Suomen joukkue sai olympialaisista pronssia. Hän sai pronssia myös Sveitsin MM-kilpailuissa 2011[6], Ruotsin MM-kilpailuissa 2015 ja Yhdysvaltojen MM-kilpailuissa 2017 sekä toisen olympiapronssinsa Pyeongchangissa 2018[7]. Suomen MM-kilpailuissa 2019 hän oli saavuttamassa Suomen ensimmäistä MM-hopeaa.[8][9] Hän kuului Suomen pronssijoukkueisiin MM-kilpailuissa 2021 ja olympialaisissa 2022.[3] Hän oli Suomen joukkueessa neljäs MM-kilpailuissa 2012, 2013 ja 2016 sekä viides olympialaisissa 2014.[1]

Tuominen on pelannut 258 naisten maaottelua ja kerännyt niissä tehopisteet 33+57=90. Olympialaisten 24 ottelussa hän on tehnyt kolme maalia ja antanut neljä maalisyöttöä. MM-kilpailuissa hän on pelannut 50 ottelua, joissa hän on tehnyt viisi ja syöttänyt yhdeksän maalia.[3]

Tuominen voitti Bluesissa Suomen mestaruuden vuosina 2007, 2008 ja 2009.[4][10] Hän pelasi Yhdysvalloissa Ohion valtionyliopiston Buckeyes-seurassa[5][4] kaudet 2009–2013, jonka jälkeen palasi Bluesiin.[1] Hän voitti Bluesissa Suomen mestaruuden jälleen 2014[2] ja 2015[11]. Kauden 2016–2017 hän pelasi Svenska damhockeyliganin Linköping HC:ssä. Kaudella 2017–2018 hän palasi Bluesiin, voittaen Suomen mestaruuden vuonna 2019.[3][12] Vuoden 2020 syyskuussa hän teki vuoden ammattilaissopimuksen kiinalaisen KRS Vanke Rays -seuran kanssa ja sairastui lokakuussa 2020 COVID-19-tautiin.[13] Alkukauden 2021–2022 hän edusti Kiekko-Espoota.[3] Kevään 2022 Tuominen pelasi kiinalaisessa Vanke Rays -seurassa ja oli voittamassa Venäjän-mestaruutta.[14] Kausesta 2022–2023 alkaen hän on edustanut PHF:ssä pelaavaa Metropolitan Rovetersiä[3]

Tuominen on tehnyt SM-sarjassa/liigassa 223 runkosarjaottelussa 111 ja syöttänyt 218 maalia. Pudotuspelien 61 ottelussa hän on viimeistellyt 21 ja alustanut 46 maalia. Yhdysvaltojen yliopistosarjassa hän pelasi 124 ottelua, joissa teki 16 ja syötti 33 maalia. Ruotsin pääsarjassa hän pelasi 32 runkosarjaottelua tehopistein 17+9=26. Pudotuspelien viidessä ottelussa hän teki yhden maalin. Venäjän liigan 36 runkosarjaottelussa hän teki seitsemän ja syötti 17 maalia. Kolmessatoista pudotuspeliottelussa hän antoi kuusi maalisyöttöä. PHF:ssä hän on 24 ottelussa tehnyt yhdeksän ja syöttänyt viisi maalia.[3]

Tuominen on voittanut naisten liigan syöttötilaston kaudella 2018–2019, puolustajien pistepörssin 2019–2020 sekä puolustajien maalitilaston kausilla 2017–2018 ja 2019–2020. Hänet on valittu liigan All Stars -joukkueeseen kausilla 2014–2015, 2015–2016, 2017–2018, 2018–2019 ja 2019–2020. Hän voitti puolustajien maalipörssin Ruotsin liigassa kaudella 2016–2017 ja PHF:ssä kaudella 2022–2023.[3]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. a b c Minttu Tuominen eurohockey.com. Viitattu 16.4.2015. (englanniksi)
  2. a b Naisten SM: Bluesin Minnamari Tuomisesta joulukuun kuukauden pelaaja leijonat.fi. 8.1.2015. Arkistoitu 16.4.2015. Viitattu 16.4.2015.
  3. a b c d e f g h Minnamari Tuominen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  4. a b c Ohio State Buckeyes
  5. a b Suomen Jääkiekkoliitto
  6. Joukkueenjohtajan peliraportti: Suomelle riemastuttavasti MM-pronssia leijonat.fi. 25.4.2011. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 28.4.2011.
  7. Parkkinen, Jaakko: Naisleijonat taisteli pronssia! Rädyn päälle ajettiin, Hiirikoski sai mailasta päähän 21.2.2018. Yle. Viitattu 21.2.2018.
  8. Finland IIHF. Viitattu 14.4.2019. (englanniksi)
  9. Vainikka, Jussi: Yle seurasi hetki hetkeltä: Naisleijonien ennenaikaiset voitonjuhlat vaihtuivat katkeraan tappioon, Yhdysvallat vei maailmanmestaruuden uskomattomien käänteiden jälkeen Yle. Viitattu 14.4.2019.
  10. Jääkiekkokirja 2009–2010, s. 191
  11. Bluesin naisille jälleen mestaruus Turun Sanomat. 11.3.2015. Viitattu 16.4.2015.
  12. Naisten Suomen mestari Blues teki kultataistossa hurjaa jälkeä Helsingin Sanomat. 21.3.2019. Viitattu 22.3.2019.
  13. Minttu Tuominen sai koronatartunnan Venäjällä – tekee nyt tiliä metsän keskellä: ”Olen ehkä vähän uhkarohkea” www.iltalehti.fi. Viitattu 19.10.2020.
  14. Karjalainen, Anssi: Noora Räty ja maajoukkuetähdet jäivät sodan alettua Venäjälle – voittivat mestaruuden www.iltalehti.fi. Viitattu 31.8.2022.


Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.