Milan Milutinović

serbialainen poliitikko

Milan Milutinović (Милан Милутиновић, 19. joulukuuta 1942 Belgrad, Serbia2. heinäkuuta 2023[1]) oli serbialainen poliitikko, joka toimi Jugoslavian suuremman tasavallan, Serbian presidenttinä 1998–2002. Hän oli Jugoslavian suurlähettiläs ja ulkoministeri 1995–1998. Hän oli Slobodan Miloševićin läheinen liittolainen. Kun hänen kautensa presidenttinä päättyi joulukuussa 2002 hän antautui Entisen Jugoslavian kansainväliselle rikostuomioistuimelle.

Milan Milutinović

Milutinović opiskeli Belgradissa, ja suoritti tutkinnon oikeustieteessä.

Jugoslavian ulkoministerinä hän otti osaa 1995 Daytonin neuvotteluihin, joissa saatiin viimein aikaan rauhansopimus.

Miloševićin toisen ja viimeisen sallitun kauden päättyessä vuoden 1997 presidentinvaalien kaksi ensimmäistä äänestyskertaa hylättiin, koska äänestysprosentti jäi liian alhaiseksi. Kahden kerran jälkeen sosialistipuolue vaihtoi ehdokkaansa Lilićista Milutinovićiin. Hän ei ollut kovin tunnettu ehdokas, koska oli palvellut pitkään lähettiläänä Kreikassa, mutta hän sai viimein 59,23 % äänistä äänestysprosentin ollessa vain vähän yli vaaditun (50,98 %). Vaaleja boikotoivat puolueet ja radikaalipuolueen vastaehdokas Vojislav Šešelj esittivät syytöksiä vaalivilpistä.

Asemassaan presidenttinä hänestä tuli puolustusneuvoston jäsen. Presidenttinä hänellä oli paljon valtaa, mutta tosiasiassa hän tuskin uskalsi panna vastaan ja todellisen vallan katsottiin olevan Miloševićilla.

Presidenttinä Milutinović nautti diplomaattista koskemattomuutta, joka päättyi vuoden 2002 lopussa. Haagissa yritettiin todistaa hänen tienneen Jugoslavian liittoarmeijan sotarikoksista ja ettei hän tehnyt tarpeeksi niiden estämiseksi ja syyllisten rankaisemiseksi. Milutinovićin mukaan hän oli vain keulakuva, jolla oli hyvin vähän valtaa asioiden kulkuun.

Milutinovićin oikeudenkäynti alkoi 10. heinäkuuta 2006. Sotarikostuomioistuin vapautti Milutinovićin 26. helmikuuta 2009. Syyttäjät olivat vaatineet Milutinovićille 20 vuoden vankeusrangaistusta, mutta tuomioistuin julisti hänet syyttömäksi.[2]

Lähteet muokkaa